Christiansborg Slot

Matkakertomus vajaan vuoden takaisesta reissusta Kööpenhaminaan jatkuu, näköjään en osaa postata mitään sopivissa aikarajoissa... (Yritin alunperin tehdä yhtä postausta koko tämän kyseisen loppupäivän menoista ja meiningeistä, mutta kuvia on miljoonasti enemmän kuin ajattelin eivätkä ne mahdu mitenkään yhteen postaukseen, joten nyt on siis jälleen kaksi postausta tältä päivältä luvassa! Koittakaa kestää!)

20.5.2015 - Kööpenhamina: Christiansborg Slot

Edellisessä tähän matkaan liittyvässä postauksessa seikkailtiin Tivolissa - Kööpenhaminan yhdessä kuuluisimmassa nähtävyydessä eli aivan keskustassa sijaitsevassa huvipuistossa. Emme kuitenkaan ystäväni kanssa käyttäneet koko päivää Tivolin kiertämiseen, vaikka pari tuntia sinne  vierähti helposti. Jatkoimme siitä kävelyä, tavoitteena päästä Nyhavniin eli tyypillisiin postikorttimaisemiin.

Aikamme seikkailtiin keskustan katuja pitkin. Keli oli tuolloin lämmin, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten lämpöä riitti. Joka kadunkulmassa toki piti pysähtyä ottamaan kuvia (ja näin jälkikäteen niitä läpikäydessä, voin todeta kuvanneeni sarjakuvauksella eli identtisiä kuvia joka kohteesta on vähintään neljä...).

Köpiksestä kyllä huomasi, että nyt ollaan jo ihan erinäköisessä kaupungissa kuin esim. Helsinki. Talot olivat vanhoja ja kauniita, kaupunkikuva idyllinen. Hämmästelin polkupyörien määrää sekä sitä, miten hyvin pyöräilijöille oli pyöräilyolosuhteet järjestetty näinkin isossa kaupungissa: oli pyöräilykaistat lähes joka kadulla, omat liikennevalot ym. Homma näytti toimivan niinkuin pitääkin.

Ihastuin myös veden määrään. Vettä tuntui olevan joka paikassa! Kaupungista kyllä huomasi, että se sijaitsi meren rannalla.

Koska meillä oli päämääränä löytää Nyhavn jossain vaiheessa päivää, ei pidetty kiirettä kiertelyssä ja kaartelussa. Aikamme katuja tallattuamme päädyimme Christiansborgin palatsin (Christiansborg Slot) lähettyville. Päätimme piipahtaa myös sisällä palatsissa, koska palatsista löytyi myös kaipaamani näköalapaikka - minulla kun on periaate, että joka matkakohteessa pitää päästä johonkin korkealle, josta näkee koko kohteen.

Tätä kuvaa voisi melkein jo käyttää Facebookin profiilikuvana....!

Christiansborg Slot sijaitsee siis aivan Kööpenhaminan ydinkeskustassa, Slotsholmenin saarella, ja on valmistunut v. 1928. Palatsissa sijaitsee muunmuassa Tanskan parlamentti, pääministerin toimisto, korkein oikeus sekä joitakin kuninkaallisia tiloja kuten hevostallit, vastaanottotilat ja kappeli. Yleisöllä on pääsy lähes kaikkiin tiloihin. Yhdellä pääsymaksulla (120 DKK aikuisilta) pääsee kiertelemään palatsin julkisia tiloja tai halutessaan eri kohteisiin voi maksaa erillisestä sisäänpääsystä. Kuitenkin esimerkiksi hevostalleihin oli erillinen sisäänpääsy, joka ei sisältynyt ylläolevaan hintaan.

Hieman hävettää myöntää, etten tiedä edelleenkään, kuka on Tanskan nykyinen hallitsija. Ehkä meillä Suomessa mielenkiintoa riittää ainoastaan Ruotsin hallitsijasuvun uutisiin ja kohuihin - mielenkiinto ei enää riitä Tanskan maalle asti.

Flora Danica, kuninkaallisen perheen maailmankuulu posliinikokoelma on myös palatsissa näytillä. Astiaston kuvituksena on piirroskuvia Flora Danica-kasvioppaasta.

Palatsi toi minun mieleeni suuresti Versaillesin palatsin, jossa kävin Pariisissa v. 2008. Toinen toisensa jälkeen koristeellisempia huoneita upeine kristallikruunuineen ja huonekaluineen. Ero Versaillesin ja Christiansborgin välillä on muunmuassa se, että meitä vastaan tuli tasan yksi turistiryhmä sekä muutama pariskunta, eikä sen enempää vierailijoita. Huoneiden koristelut olivat todella yksityiskohtaisia ja upeita.

Kuningattaren kirjasto, jota käytetään tapaamisiin, teekutsuihin, lounastamiseen ym. Kirjat ovat kuninkaallisen perheen privaattikokoelmaa sisältäen sekä kotimaisia että ulkomaisia teoksia. Ilmeisesti hyllyssä on myös ensimmäisiä painoksia esimerkiksi H.C. Andersenin satukirjoista. 

Kuninkaalliset vastaanottotilat, joita käytetään muunmuassa juhlallisten päivälliskutsujen tai muiden juhla-aterioiden järejstyspaikkana.

Kun palatsi oli likimain kierretty läpi, siirryttiin katselemaan maisemia yläilmoista eli palatsin tornista. Hieman epäselvää oli, pääsekö torniin vai ei - mitään selkeää ohjeistusta ei siitä ollut, vaikka kovasti sightseeingiä mainostettiin. Mustapukuiset Security-tyypit olivat meitä vastaanottamassa siellä, mistä torniin piti päästä. Odottelimme aikamme ja sitten päästyämme läpi lentokenttä-tasoisen turvatarkastuksen, pääsimme vihdoin jonottamaan hissiin, jolla ylös torniin pääsisi. Turvatarkastuksen taso oli yllättävä, sillä jouduimme riisumaan takit, vyöt ym ja laukut ja pussit läpivalaistiin. Näköalatasanne muistaakseni kuitenkin oli ilmainen.

Ja olihan ne näköalat komeat! Minulla on tällaisissa paikoissa tapana ensin napsia kuvat lyhemmällä objektiivilla (28 mm), eli saada ns kokonaiskuvaa kaupungista - joka ikisestä suunnasta tietysti. Seuraavaksi vaihdan kameraan vähän enemmän zoomia (70-200 mm), jolla napsin kuvia yksityiskohtaisemmin. Kuvia on siis aina odotettavissa ihan älytön määrä.

Kuninkaalliset hevosaitaukset ja kenttä.

Etualalla Børsen, taustalla horisontissa näkyy muunmuassa Tanskan ja Ruotsin välinen silta, jonka alta juna Malmöönkin menee.

Tornista alaspäästyämme jatkettiin matkaa kuninkaallisille hevostalleille, sopivasti ennen sulkemisaikaa. Harmikseni yksikään hevonen ei iltapäivällä ulkoillut, joten en päässyt niitä kuvaamaan ulkoilmassa. Jos en oikein muista, niin talleille oli erillinen sisäänpääsymaksu - saatan kyllä olla väärässäkin.

Varsinaisten tallien ohessa oli pienenpieni museokin, jossa oli esillä kuninkaallisia satuloita, loimia, satulahuopia, suitsia sekä tyylikäs, täytetty knabstrup-hevosrodun edustaja (knabstrup on tanskalainen hevosrotu). Siitä en nyt viitsinyt kuvaa lisätä blogiin.

Hevoset oleilivat isoissa karsinoissaan eivätkä olleet järin kiinnostuneita kuvia räpsivistä turisteista. Kaikki tottakai valkoisia eli kimoja lipizzoja (lipizza on slovenialainen hevosrotu).

Tallin yhteydessä oli myös vaunuvarasto, jossa esillä oli erisorttisia kuninkaallisia hevosvaunuja.

Koko Christiansborgs Slot mahtui kuvaan vasta kun vaihtoi kameran puhelimeen ja käytti panoraama-toimintoa. Muuten oli turha haaveillakaan saavansa koko rakennusta kuvaan - sen verta iso se oli. Suosittelen kyllä lämpimästi käymään ihmettelemässä palatsia - jos ei sisäpuolelta niin edes ulkoapäin. Onhan se jotain sellaista, mitä meillä Suomessa ei ole.

Keskeneräiset työt

Keskeneräisiä töitä on taas kertynyt aikamoinen määrä - etenkin KyJy:n tuotoksina. Vaikka haaste menikin mönkään ja purin osan töistä, en viitsinyt ihan kaikkia purkaa kokonaan vaan jätin osan puolivalmiiksi, odottamaan valmistumista. Lisäksi kesken on muutama vuosia, vuosia sitten aloitettu työ, sekä pari uudempaa. Toisinsanoen, muutama aivan toivoton, muutamalla on vielä toivoa valmistua ja loput on nurkkaanheitettyjä projekteja, jotka tuskin näkevät päivänvaloa tämän jälkeen!

Varautukaa kuvapläjäykseen ja pinkkiin taustoihin, sillä niitä tässä postauksessa piisaa!

Siinä olis neljä lapasta, jotka eivät tule ikinä valmistumaan. Mörkölapasesta tuli jättiläiskäsiin sopiva, ei tavalliselle ihmisille passeli. Siniharmaat taas ovat pitkät, mutta kapeat. Eikä tuota sinistä lankaakaan ole tainnut saada moneen vuoteen! Sinikeltaharmaavalkolapanen on vailla paria ja peukaloa, mutta tätä tulee tuskin tapahtumaan. Surullinen nelikko, pakko myöntää. Mitä tällaisille yksilöille voisi oikein tehdä?

Aina silloin tällöin tykkään tehdä ristipistoja (paino sanalla silloin tällöin). Tässä on jonkun taulun tekele, joka ei ole juuri pariin vuoteen edennyt. Vielä kun muistaisi, mistä lehdestä kuvio on otettu... Ehkä jonain päivänä.

Ylläoleva kanavatyö on tullut syntymäpäivälahjana kun olen täyttänyt about 13 v. Eli joku reilu 12 vuotta sitten. Ihme kyllä, langat on vielä tallessa ja neulakin oli paikoillaan. Ehkä tämä pitäisi joskus tehdä loppuun, ihan periaatteen vuoksi! Kanavatyöt vaan ei oikein enää ole mun juttu...

Kaverin sukathan ne siinä. Tämä kyseinen kaveri on muistuttanut mua näistä sukista jo pidemmän aikaa, mutta en hitto saa aikaiseksi. Sukkamalli oli suunniteltu Dropsin langoille, mutta lähdin tekemään sitä vaan (päättömästi) seiskaveikasta, ja ihan liian isohan siitä tulee. Kaveri kovasti väittää, että ne on ihan hyvät, mutta jotenkin oma fiilis latistui tuon väärän langan myötä! Täytyy varmaan tehdä toinen sukka valmiiksi ja pistää kaverille pakettiin vielä ekstrapari viivästymisen (kohta vaan vuosi) vuoksi! Sori, Hanna!

KyJy:n aikaan aloitettu lapasentynkä, jonka kuviosta ei kyllä liian selkeästi erota, mitä se esittää. Ruusuja siinä pitäisi olla. Taidan talven aikaan väsätä lapaset valmiiksi, tykkään kuviosta ja väriyhdistelmästä kuitenkin sen verran.

Näistä piti tulla sukat mummolle joululahjaksi, vaan toisin kävi. Lanka on ainakin kivaa, malli siinä hieman huomaamaton. Metallipuikoilla on kamala neuloa, olisiko siinä syy, miksi on jäänyt kesken?

Tämä nappisilmä ei ole mikään erikoinen malli ameebasta vaan nokaton ja jalaton kiwi-lintu. Olen päässyt sen kanssa tähän vaiheeseen, mutta jalkojen ja nokan neulominen on vielä hieman aloituksen alla. Toistaiseksi se saa esittää ameebaa. 

Suuret oli suunnitelmat saada joulukalenterisukat valmiiksi ennen joulua, mutta toisin kävi. Siinä ne ois - edistystä on havaittavissa. Kaiholla katselin kun muut postas facebookiin kuvia valmiista sukista, mutta itsellä ei kertakaikkiaan aika enää joulukuussa riittänyt näiden neulomiseen.

Ikuisuusprojekti, jota suoraansanottuna vihaan. Jälleen kerran Dropsille suunnattu ohje (voisko jo oppia katsomaan, mitä lankaa se ohje vaatii?!), josta seiskaveikalla tuli enemmän joulusukan kaltainen kuin normi villasukka. Sukka sopii ehkä korkeintaan jollekin jalkavammaiselle kipsin päälle, normikokoisessa jalassa se pyörii kuin väkkärä. Oisko käyttöehdotuksia näille?

Peitto nro 1. tulossa. Kuten palojen määrästä huomaa, peitto tuskin valmistuu ikinä ja luultavasti muokkautuu matkan varrella tyynyksi. Kaikenkukkuraksi, kyseistä lankaa ei taideta enää (yllätys yllätys) valmistaa, joten se siitä sitten. Malli on muuten yllättävän työläs tehdä!

Peitto nro 2. Tälle projektille olen suosiolla antanut enemmän aikaa - kyseessä kuitenkin on jämälankatilkkutäkki. Ja koska itse kulutan hyvin tehokkaasti jämälangat (eli jos lanka loppuu, ostan lisää...), ei peitto etene liian ripeään tahtiin. Paloja on kuitenkin ihan kiva määrä jo, ei kuitenkaan riittävästi. Malli on ihan perinteinen isoäidinneliö, värioksennuksen kera.

Varmaan viitisen vuotta sitten aloitettu yli polven mittainen sukka, jonka edistyksen kyllä huomaa. Lankana on kaikenlisäksi Novitan Miami eli puuvillalanka, joka tuskin tällaisessa sukassa toimii lainkaan. Epäilen vahvasti, etten ikinä saa toista sukkaa tälle kaveriksi.

Ylläoleva epämääräinen lankakasa on olevinaan pannulappu. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes sitten pannulappua muotoon kiristäessä huomasin, että ei hittolainen, se menee mutkalle. Näemmä olen sitten vaan heittänyt sen nurkkaan odottamaan tarkoitustaan (eli luultavasti purkamista). Purkaminen nyt muutenkin varmaan olis paras ratkaisu tälle pannulapulle, koska kuka idiootti käyttää akryylisiä pannulappuja? Kysynpähän vaan..

Samaa lankaa kuin edellinen hengenvaarallinen pannulappuviritys - oma sukkamalli testauksessa, vailla paria. Pehmoiset sukat näistä tulee, mutta akryylilanka on aina akryylilanka. Koska kyseessä kuitenkin on se oma malli, ehkä täytyy joskus väsätä tälle pari ja antaa vaikka unisukiksi jollekin. Ehkä.

Eikä tässä vielä kaikki. Listasta puuttuu peitto nro 3, joka onneksi on jo hyvässä vaiheessa, lapaspari, puuvillakynttilähässäkkä ynnä muuta..


Mitenkäs lukijat? Kertyykö vastaavanlaista määrää keskeneräisiä töitä kämpän nurkkiin pyörimään vai valmistuuko kaikki ajallaan? 

Joulukuun TOP

Joulukuu oli musiikin ja tv-sarjojen osalta aika yksitoikkoinen. Parhaani mukaan yritin puhkikuluttaa omaa Spotifyn leffamusiikin soittolistaa, ja telkkarissakin pyöri vaan Scrubs. Elokuvia sen sijaan tuli katsottua enemmän kuin yleensä. Marraskuun TOP-postauksen kanssa asiasta keskustelu jäi yksinpuheluksi, joten en nyt jaksa heittää mitään kysymyksiä lukijoille, kun ei niihin vastauksia tule luultavasti kuitenkaan! Jos jotakuta allaolevat asiat inspiroi/kiinnostaa niin tottakai saa laittaa kommenttia.

Joulukuun TOP11

TV-sarjoissa joulukuussa säväytti eniten Scrubs, suomenkieliseltä nimeltään Tuho-osasto, jota myös aikojen alussa televisiossa näytettiin. Itse katselin koko tuotannon jenkki-Netflixin kautta, ja sain kyllä nauraa monen monta kertaa. Sarja oli hyvää aivot narikkaan-hömppää, jossa ei otettu lääketiedettä liian kirjaimellisesti. Ei siis tylsä, verta ja suolenpätkiä näyttävä sairaaladraama vaan ehkä enemmän satiirinen komedia loistavilla henkilöhahmoilla maustettuna.


Elokuvissa joulukuun ykkönen oli, vuonna 2014 ilmestynyt Interstellar. Kyseessä on sci-fi-avaruusseikkailu, joiden ystävä minä en yleensä ole. Olin kuitenkin jo useamman kuukauden ajan kuunnellut Interstellarin sountrackia Spotifystä ja rakastunut siihen totaalisesti. Se oli varmasti yksi osasyy sille, miksi leffa vaan oli äärettömän hyvä. Itse tulkitsin leffan yhdeksi mahdolliseksi tulevaisuudentapahtumaksi, maapallon ollessa tässä tilanteessa, ei voi poissulkea mitään tämänkaltaisia vaihtoehtoja. Suosittelen lämpimästi!


Joulukuun yllättäjä oli leffa The Theory of Everything, ilmestynyt 2015 alkuvuodesta. Elokuva kertoo Stephen Hawkingin elämästä. Olin jo pitkän aikaa halunnut katsoa elokuvan, mutta sen pituuden vuoksi (kesto 2h 3min), se ei yleensä ollut ensimmäisenä listallani. Kun sitten yksi ilta järjestin aikaa kaksituntiselle draamalle, en todellakaan katunut sitä hetkeäkään. Elokuva on uskomattoman hyvä. Näyttelijäkaarti sopii elokuvaan täydellisesti, Eddie Redmaynen suoritus Hawkingina on huikea (jopa yhdennäköisyys on suuri!). Elokuvan myötä arvostus Hawkingia ja hänen selviytymistään järkyttävän sairauden uhrina nousi kyllä korkealle.



Joulukuussa kuuntelin erittäin vähän joululauluja. Kuten yllä ilmaisinkin, olen kuunnellut lähinnä elokuvien soundtrackeja. Pirates of the Caribbean-soundtrackit ovat aina olleet suuria suosikkejani, mutta nyt sen perusrallatuksen ohelle on noussut PoTC4-leffan kappale Mermaids, jossa on monennäköistä melodiaa rauhallisesta voimakkaaseen.

Myös The Theory of Everything-leffan musiikit ovat yllättäneet positiivisesti, ja samalla tuoneet uuden säveltäjän tietoisuuteeni. Epiloguessa on jotain sopivan mystistä, mutta silti niin herkkää sävelmää.

Kyle Landryn bongasin sattumalta youtubesta - siinä vasta taitava kaveri! Jos on pianomusiikin ystävä, niin suosittelen tsekkaamaan tämän nuoren miehen youtube-kanavan (ja löytyypä niitä levyjä useampi Spotifystäkin). Howls' Moving Castlen teemamusiikki on muutenkin mieleeni, joten siksi valitsin nyt tämän kappaleen. Osatapa itekin soittaa samalla tavalla!

Alexandre Desplat on myös sävellyksillään viihdyttänyt minua joulukuun aikana. Kaveri tunnetaan muunmuassa Harry Potterin uusimpien osien musiikista sekä helmikuussa Suomessakin ilmestyvän elokuvan The Danish Girl sävellyksistä. Itse odotan tuota leffaa kuin kuuta nousevaa, ja olenkin puhkikuluttanut leffan soundtrackit oikein urakalla.

Käsitöissä IN

1. villasukat

2. joululahjapaketointi

3. heijastinsudenkorennot

Käsityöpuolella joulukuussa ahkeroitiin ennenkaikkea joululahjoja. Pääasiassa tuotokset ovat olleet erinäköisiä- ja kokoisia villasukkia. Jouluaaton aaton traditioihin minulla kuuluu myös lahjojen paketointi samalla kun katson Musen livekonserttia youtubesta. Tänä vuonna paketteihin tuli panostettua toden teolla, eikä yksi ilta suinkaan riittänyt paketointiin - harmi, ettei paketeista tullut nyt kuvia!

Vuoden 2015 käsityöt

Kun kaikki muut niin minä myös! Vuoden 2015 käsityö-koostetta siis piisaisi nyt tämän postauksen verran! Vuoden 2014 kooste tuli julkaistua blogissa vasta huhtikuussa (hyvä minä!), joten nyt on syytä olla hieman paremmin ajantasalla. Alla on nyt ihan kuvien kera, mitä töitä sitä on tullut tehtyä. 

Lyhyesti sanottuna, vuosi 2015 on ollut selkeästi antoisa käsityövuosi, sillä olen saanut erittäin paljon aikaiseksi. Olen myös menettänyt varmasti ihan älyttömän ison summan rahaa ostamalla kaikkia ihania lankoja, jotka suurin osa pölyttyvät makuuhuoneen vaatekaapissa, odottamassa käyttöönottoa. Uusia malleja on opeteltu oikein urakalla, ja ihka uutena ilmiönä tuli kolmiohuivien teko.

Mitä tulee haasteisiin... Olen niiden suhteen ollut ihan onneton tänä vuonna! Kaksi haastetta neljästä on valmistunut ajoissa. Salainen käsityöystävä-haaste on viittä vaille valmis. Minä sain kaikki minulle tarkoitetut paketit, lähetin kaikki paketit ystävälleni, mutta valitettavasti hän sai vain kolme neljästä - syyskuun paketti hukkui matkalle. Pinterest-haaste on pidetty huonolla ylläpidolla melkein loppuun asti - arvontapalkinnot pitää vielä arpoa ja lähettää osallistujille. Itse en saanut valmiiksi kuin yhden haasteen töistä. KyJy 2015 jäi aivan kesken, töitä valmistui kaikenkaikkiaan 8/20. Yllärisukkarinki läpäistiin onnistuneesti toukokuussa.

Ehdottomasti eniten on tullut tehtyä villasukkia, kaikenkaikkiaan 15 paria. Seuraavaksi eniten on virkattu kaikennäköistä tarpeellista ja tarpeetonta. Vuoden 2015 aikana tuli askaroitua myös kolme kolmiohuivia, kahdet lapaset, yhdet ranteenlämmittimet ja tiskirätti. 

Muut neulotut työt

Villasukat

Virkkaamiset

Kaikenkaikkiaan lankaa kului 2881 grammaa! Viimevuotinen kulutus on ylitetty reilulla kuudellasadalla grammalla! Ostetun langan määrästä en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta kehtaan väittää sen olevan vähintään kymmenkertainen kulutettuun määrään nähden. Valmiita töitä on reilusti yli 30 kpl. Ihan hieno saavutus, vaikka itse sanonkin! Tästä on hyvä lähteä pistämään saldoa paremmaksi vuonna 2016!

(Kuvista puuttuu salainen käsityöystävä-haasteeseen lähetetyt työt eli lapaspari ja neulottu joulupallo sekä erinäinen määrä pannulappuja). 

Turkoosit lasinaluset

Vielä yksi postaus ennen vuoden 2015-koostetta! Nämä kuvassa näkyvät lasinaluset olivat osa KyJy 2015-haastetta, mutta koskaan en päässyt haastetta loppuun asti, joten jäivät lasinalusetkin kuvaamatta. Nyt ne on pakko kuvata jos meinaa saada kuvat koosteeseen (ja se koostehan on pakko tehdä, siihenhän tässä on koko vuosi tähdätty!).

En omistanut vielä ennen tätä projektia yhtä ainutta lasinalusta. Nyt omistan, mutta siltikään en osaa niitä käyttää. Lasinalusenani toimii yleensä jokin lehti, paperi, purkki, lautanen tai vastaava, mikä nyt sattuu käsien ulottuville päätymään juuri silloin kun sitä tarvitsee. Ehkä nyt olisi aika opetella uusi tapa - uuden vuodenkin kunniaksi!

Lanka : Madame Tricote Lara

Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm 

Paino : 52 g 

Ohje : 'Jääpeite' kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta - Caitlin Sainio

Loput joululahjakäsityöt

Pakko vielä ennen vuoden 2015-käsityökatsausta koittaa saada postattua nämä loput käsityötekeleet viime vuodelta. Suurin osa on postattu, ainakin niistä jo valmistuneista töistä, mutta keskeneräiset saavat suosiolla jäädä seuraavaan vuoteen. Tässä siis vielä pari joululahjaksi valmistunutta työtä. Pari patalappua tästä postauksesta puuttuu, koska teen niistä postauksen myöhemmin. Laskuihin ne sitten kuitenkin pääsevät kun ovat edellisvuoden puolella valmistuneet.

Yllänäkyvässä huonolaatuisessa kuvassa on esillä jo vuosi sitten aloitettu pitsiliina, ensimmäinen minulle, joka on kooltaan näin iso. Kuvasta hyvin huomaa, miten alkuvaiheessa käsiala on ollut löysempää kun nyt lopussa, ja liina on ihan epämääräisen muotoinen. Täytyy ottaa jatkossa opiksi jos innostuu ruutuvirkattuja liinoja tekemään.

Liina valmistui aatonaattona lahjaksi mummolle, ja suunnittelin sitä pöydän sijasta eteisen oven ikkunaan. Valitettavasti liina oli siihen hommaan vähän turhan pieni, vaikka kovasti koitin sitä venyttää. Ehkä siitä vielä kosteana pingottamalla saisi sopivan kokoisen, kuka tietää.

Pakko sanoa, että hitto, oli siinä hommaa. Lanka on Liina Kalalankaa, lähes ohuinta mallia eikä mitään erityisen miellyttävää virkata. Lanka on paksua, ja pienikokoiset puikot nirhaavat etusormea inhottavasti. Silti liinasta tuli kyllä (kaikista kokoeroista sun muista huolimatta) hieno!

Lanka : Liina Kalalanka, 9-säikeinen

Koukku : virkkuukoukku, koko 1,25 mm

Paino : 179 g

Ohje : Ruuvirkattu kukkaliina, Moda Kesäkoti-lehti, kevät 2004

Samaan pakettiin ylläolevan pitsiliinan kanssa pääsi myös tämä kuvassa näkyvä, aikapäiviä sitten valmistunut tiskirätti. Ostin langan alunperin sillä tarkoituksella, että teen siitä tiskirätin itselle - se kun oli niin pirteän ja kivan väristä. Mummo kuitenkin oli esittänyt toiveita bambuisesta tiskirätistä jo pitkään, enkä muiden töiden vuoksi ehtinyt sellaista enää jouluksi tehdä, niin uhrasin tämän rätin. Ei se nyt ihan mummon keittiön väriskaalaan sovellu, mutta ainakin tulee hyvään käyttöön!

Malli on ihan omasta päästä heitetty. Se on hyvin simppeli tehdä, mutta kuitenkin mahdollistaa suht näyttävän pinnan. Ja varmaan toimii tiskirätissä hyvin, kun ei kuitenkaan ole ihan tasaisimmasta päästä.

Lanka : Bamboo Jazz (50% bambua, 50% puuvillaa)

Puikot : neulepuikot, koko 3 mm

Paino : 33 g

Malli : omasta päästä (4o, 4n aina 4 krs ajan, sitten paikkojen vaihto)