On the road

Kuvien On The Road-huivi, oli nopea kesäprojekti, joka valmistui kaikenkaikkiaan viidessä päivässä. Tässä voitaisiin taas lykätä rasti henkilökohtaisessa ennätystenkirjassa kohtaan 'nopein huivi'. Huivimalli on Janina Kallion aka Woolenberry Designsin suunnittelema, ja ollut pitkään tekolistalla. 

Huivista ei kyllä tullut järin iso, vaikka teinkin löysää tapani mukaisesti. Kuvittelin sen vielä jotenkin isommaksi, mutta nyt se jäi aika naftiksi. Suorasta reunasta tuli myös aika tiukka - jotenkin en vaan osaa tehdä tuollaista perus ainaoikein-reunusta niin, ettei se kinnaisi jostain päästä. Reunuksista puheenollen, Stephen Westin käyttämä icord-reunus on ehdottomasti rakkautta - se kun ei kiristä mistään kohti ja on kiva tehdä!

Lankavalintakaan ei nyt ollut ehkä ihan nappi kun valitsin tumman ja sekavan tumman. Tummempi sininen on (muistaakseni) kesän neulefestareilta ostettua La Bien Aiméen merinosinkkua kun taas sekametelisoppa on tilattu Etsyn kautta Briteistä Cosmic Stringsiltä. Kivoja lankoja, mutta en tiedä toimivatko näin kahdestaan... Ainakaan huivista ei superselkeästi erota, missä toinen väri vaihtuu ja toinen alkaa.

Minä onneton menin muuten hukkaamaan näistä ylijääneet jämälangat junamatkalla Jyväskylästä kotiin Vantaalle. Jätin lankapussukan puikkoineen ilmeisesti junaan, enkä ole sitä sen jälkeen nähnyt. Toki kaivoin koko kämpän ympäri kun hoksasin katoamistempun. Laitoin löytötavaratoimistoonkin viestiä, mutta ei sieltä ikinä otettu yhteyttä. Joten toivottavasti se, joka nämä + yhden muun rullan lankaa puikkoineen nappasi mukaansa on nyt iloisesti neulonut niistä jotain... 

Mallina näissäkin kuvissa kaverini Fiona.

Lanka : La Bien Aimée Merino Singles "Nebula" (t.sin) & Cosmic Strings Sock "Warrior" (moniv.)

Puikot : pyöröpuikot, koko 3,5 mm

Langan menekki : 114 g

Ohje : 'On the road' by Woolenberry

Huivinteon kärsimysnäytelmä

Vihdoin ja viimein on aika postata Rheinlust-huivini. Huivi, jonka tekeminen oli välillä tosi kivaa ja toisinaan taas aivan kamalaa ja hermoja raastavaa. Huivi, johon piti (periaatteessa) riittää kaksi vyyhtiä lankaa, mutta minä sain kulutettua kolme (älkää kysykö miksi). Huivi, josta tuli aivan liian iso. Mutta silti niin kaunis.

Siinä se nyt on. Rheinlust. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun teen tätä mallia.

Malli oli kyllä mielestäni kaikkea muuta kuin selkeä. Kaunishan se on, mutta joko minun aivokapasiteettini ei riitä sitä ymmärtämään, tai sitten se oli vaan kirjoitettu aivan äärettömän epäselvästi. Ja vaikka tarjolla oli kuvallista kaaviota ja sanallista ohjetta niin ei hommasta silti meinannut välillä tulla mitään. Kyllä meinasi mennä käpy jumiin monta kertaa. Ja mikäli oikein muistan, heitin koko työn nurkkaan viikkotolkuiksi kun en vaan jaksanut enää.

En tiedä, mistä kaivoin esiin sen taistelutahdon, jolla tein huivin valmiiksi. Purin sitä valehtelematta ainakin kymmenen kertaa. Aina vaan tuli joku virhe, minkä takia koko pitsikuvio meni perseelleen. Ja se taas ei tällaisessa kuviossa ole hirveän hyvä juttu, kun sitten menee koko huivi perseelleen. Eli oli pakko aina purkaa ja neuloa uusiksi todetakseen, että kyllä siinä joku moka nyt on, ei kun purkamaan.

Ja tosiaan hitto vie tämä langan määrä! Kaikkein paras ideahan on lähteä työstämään huivia langasta, jota on vain yksi vyyhti kaapin pohjalla. Innostuin aikoinaan tilaamaan Etsystä käsinvärjättyjä lankoja, ja tosiaan lanka, jolla huivin aloitin oli FiberFangirlin värjäämää fingering-vahvuista merino single-lankaa. Koska tämä herkkulanka oli niin ihanan väristä, se suorastaan huuti itselleen jotain merellistä kuviota ja sen puolesta tämä malli oli juuri passeli - onhan tuossa kuviossa aaltoja/simpukoita/mitä nyt kukin haluaa siinä nähdä.

Fiksuna kuitenkin kävin jo alkuvaiheessa ostamassa Snurresta myös toisen vyyhdin Hedgehog Fibersin merinosinkkua, jonka väri oli vähän sinne päin. Näppärästi sitten vaan neuloisin vähän ombréa huiviin ja kyllä tulisi kiva liukuvärjätty huivi. Ja tulihan siitä kiva, siihen asti kun se toinenkin vyyhti sitten loppui...

Ei muuta kun takaisin Snurreen kukkaron nyörejä venyttämään. Siililankaa ei tietenkään enää ollut (koska muutaman kuukauden motivaatiotauko...), joten taas pääsi miettimään, että mikähän nyt olisi sitten seuraavaksi paras vaihtoehto. Päädyin ostamaan ihanan sika kallista Frida Fuchsin merinosinkkua, jonka liukuma huivissa ei ollutkaan niin sujuva, ja joka nyt näkyy kilometrin päähän.

No, vastoinkäymisistä huolimatta, huivi kuitenkin valmistui! Kyllä siihen varmasti talvella (mikä talvi täällä Etelä-Suomessa muka on?) kelpaa kääriytyä kun varmasti ylttää viisi kertaa kaulan ympäri ja vieläkin jää helmat viipottamaan tuulessa.

Lyhyestä virsi kaunis; ihan kiva projekti, mutta thank god se on loppu!

Lanka : FiberFangirl Merino Single, Hedgehog Fibres Skinny Singles "Sage", Frida Fuchs Single

Puikot : pyöröpuikot, koko 3,5 mm

Menekki : 277 g 

Ohje : 'Rheinlust' by Melanie Berg

mallina Fiona!

Candy Exploration Station

Siinä se nyt olis! Ensimmäinen neulomani Stephen West-huivimalli. Ei liene tarpeellista sanoa enempää. Eikä muuten varmasti viimeinen neulomani Stephen West-malli - sen verran kivutonta tämänkin värkkääminen oli. Ja tulihan siitä sitten ihan supernättikin. Tästä tulee ehdottomasti yksi suosikkihuiveistani (jota en toivottavasti tulevaisuudessa hukkaa...).

Näemmä en siltikään osaa tehdä pieniä tai edes sopivan kokoisia huiveja. Tästäkin tuli jättiläinen - aivan kuten kuvistakin voi päätellä. Sitä voi sitten miettiä, että teenkö vaan yksinkertaisesti liian löysää vai onko käytössä liian isot puikot vai mikä on homman nimi kun ei näistä tällaisia lakanoita pitäisi (kai?) tulla.

Mutta kuten jo aiemmin sanoin, tämä tuskin jää viimeiseksi Stephen West-huivikseni. Exploration Station oli mielestäni helppo neuloa, ja niihinkin kohtiin, jotka eivät niin helppoja olleet, oli olemassa youtube-video eli käytännössä homma opetettiin (lähes) kädestä pitäen. Tulipa siinä samalla tosiaan opeteltua sitten perussilmukat brioche-neuleeseenkin, joskaan se ei tällä väriyhdistelmällä juurikaan erotu. Olen itseasiassa jo ostanut toisenkin ohjeen Westiltä ja lankaakin löytyy varmasti riittämiin, joten täytyy alkaa funtsia vaan sopivia väriyhdistelmiä.

Tämä ylläoleva kuva on muuten yksi suosikkikuvistani. Kaverini Fiona toimi mallinani (kiitos hänelle), ja vaikka Hietaniemen uimaranta tuulisella säällä ei ollutkaan paras valinta kuvauspaikaksi, tuli kuvista todella kivoja! Eli tämähän tarkoittanee sitä, että Fiona pääsee (= pakotetaan) malliksi uudestaankin!

Nimesin muuten tämän huivin Candy Exploration Stationiksi, koska onhan nuo nyt aika karkkivärit!

Tykkäsin muuten tuosta i-cord-reunasta. Ehkä tähän mennessä kaikkein nätein reuna, mitä huiviin voi tehdä. Ja sopivan joustavakin.

Lanka : La Bien Aimée Merino Singles "Waterlillies", La Bien Aimée

Puikot : pyöröpuikot, koko 4 mm

Langan menekki : 272 g

Ohje : 'Exploration Station' by Stephen West

Talvinen satakieli

Yön pimeinä tunteina, ja etenkin juhannusyönä, on hyvä postata talvisia huivikuvia. Nyt kun nimenomaan pitäisi postata niitä kauniita, kesäisiä kuvia eikä mitään pakkas/lumikuvia. Vaan minkäs teet kun nämä nyt sattui koneelta käsittelemättömänä löytymään, ja inspiraatio käsittelyynkin pompsahti jostain niin tässä on tulos.

Näissä hienoissa kuvissa on nyt yksi niistä surullisenkuuluisista huiveista, jotka muuttoni yhteydessä päätyivät uuden asunnon sijasta roskiin. Vahingossa toki. Tästä seurasi rankka vitutus, kuten aiemmasta postauksesta voi lukea. Muunmuassa tämä kyseinen huivi ei päätynyt kaulani ympärille kertaakaan sillä en tosiaan ehtinyt sitä käyttää ennenkuin se otti ja hävisi.

Harmi. Sillä keltaisesta väristä huolimatta, huivista tuli kiva. Pieni virhekin siinä on (virheen bongaajalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki), mutta silti! Silti se olisi ollut ihan kiva lisä huivikokoelmaani, joka muuttoni myötä kuihtui olemattomaksi. Että ei väkisin.

Tukuwool nyt ei ihan top-kymppiin lankojen kohdalla pääse, se oli ehkä minulle aavistuksen liian karheaa neulottavaa - olen selkeästi enemmän superpehmeiden merinolankojen ystävä. Värit kyllä lankavalikoimassa on kivat ja tykkään siitä, että kotimaista lankaa saa suht edullisesti! Luultavasti huivi olisi myös ollut lämmin nimenomaan langan laadun vuoksi.

Satakieli tulee pääsemään puikoille uudestaan. Ehkä ensi kerralla heivaan tuon keltaisen noiden muiden värien joukosta mäkeen ja otan tilalle jonkun hieman paremmin värikarttaan sopivan yksilön. Pakko myöntää näin jälkikäteenkin, että kyllä se vähän liian räikeästi pompsahtaa silmille tuolta muuten niin neutraaleiden sävyjen joukosta.

Lanka : Tukuwool Fingering

Puikot : pyöröpuikot, koko 4,5mm
Langan menekki : 210 g
Ohje : Satakieli MKAL by Heidi Alander/Sadelma Knits

Daydreaming

Ostin tammikuun alussa 'kasan' huiviohjeita ravelrystä suosikkihuivintekijältäni Janina Kalliolta. Pitihän sitä kun halvalla sai. Oli oikein tarjouskin - osta kolme, maksa kaksi. Minä ostin kuusi. Maksoin neljä. Selkeästi loistava diili.

Seuraava operaatio oli löytää huiville langat. Koska vuosi 2017 on myös lankalaihisteluvuosi (niinkuin varmaan kaikki tulevat vuodet siihen asti, että saan lankavarastoani edes hieman laihdutettua...), en luonnollisestikaan suunnannut lankakaupan hyllylle vaan pengoin olohuoneen nurkasta löytyviä laatikoita. Muistelin kesällä ostamiani la Bien Aiméen ihanuuksia, jotka pienen etsinnän jälkeen löytyivätkin.

Sitten piti vielä löytää sopiva malli. Ostamistani malleista ehdottomasti parhaimmaksi vaihtoehdoksi valikoitui Daydreamer, jossa oli sopivasti erilaisia pintoja sekä värit mielestäni riittävän tasaisesti. Ja ei muuta kuin aloittamaan.

Tämä huivioperaatio oli ehkä se kaikista nopein, minkä olen ikinä suorittanut. Aloitin neulomaan huivia 5. tammikuuta, ja huivi oli jo pingotettuna 12. tammikuuta. Toki operaatiota avitti se, että tämänhetkinen työtilanteeni on kaikkea muuta kuin vakaa - olin tammikuun kaksi ekaa viikkoa, itseasiassa tähän päivään saakka, puolikkaalla työajalla eli minulla oli peräti neljä päivää töitä. Tänään loppuukin sitten työsopimus ja saan huomenna tietää, menenkö tiistaina töihin. Mahtavaa, reilua ja ennenkaikkea kannattavaa. Joka tapauksessa, olin ylpeä suorituksestani - töistä viis.

Huivista tuli aivan älyttömän ihana. Aiemmat väkerrykseni eivät ole mitään verrattuna tähän! Mietin huivia tehdessäni, että menikö värit nyt väärin päin - olisiko tummemman sinisen pitänyt olla kontrastivärin sijaan päävärinä, mutta nyt huivin valmistuttua olen tyytyväinen ratkaisuihini. Mutta! Jottei elämä olisi liian helppoa, vaaleansininen lanka loppui tietysti kesken. Tietysti.
No, minä sitten fiksuna ja rahattomana menin shoppailemaan Titityyhyn, kun se nyt tuossa naapurissa sijaitsee - tiesin, että heillä on kyseistä lankamerkkiä. Vaan eipä ollut sopivaa väriä, eikä lisääkään ollut tulossa. Päädyin kuitenkin ostamaan siililankaa (Hedgehog Fibres Skinny Singles) likimain samassa sävyssä, ja onneksi ostin - lopputuloksessa eroa ei kyllä huomaa jos ei osaa katsoa. Ja huivikin valmistui.

Halusin kerrankin päästä kuvaamaan työni kunnolla, kun nyt kerta valokuvausta harrastan ja siihen löytyy kunnon kalusto - mallit vaan aina puuttuu. Siispä ruinasin työkaverini malleilemaan kaikki kuvaamatta jääneet käsityöni minulle. En siis itse ole näissä kuvissa (paitsi viimeisessä), vaan niissä on kaverini Marianne. Huivi siis kyllä jäi omaan käyttöön, ei tuota halua kenellekään antaa kun se on niin mahtavan ihana!

Bloggaaja itse - kuvasta kiitos Sallalle!

Lanka : la Bien Aimée Merino Singles 'Happy Accidents' (v. sin) & 'University' (t. sin), Hedgehog Fibers Skinny Singles '' (alin v. sininen raita)

Puikot : pyöröpuikko, koko 4 mm

Langan menekki : 228 g

Ohje : Daydreamer by Janina Kallio Designs