 |
| Rooma/Vatikaani 2018 |
Jo pidempään on ollut mielessä herättää tämä blogi takaisin elävien kirjoihin. Pitkään on hiljaiseloa kestänytkin, sillä viimeisin postaus on huhtikuulta 2018 eli liki kolme vuotta sitten. Tähän väliin on mahtunut aika paljon kaikenlaista muutosta, joista voin jotain postausta myöhemmin kehittää. Bloggaaminen on aiemmin ainakin toiminut mukavana stressinpoistokeinona, ja ylipäätään vähän niinkuin päiväkirjana omille tekemisilleen. Mitään stressiä en aio tästä kyllä ottaa, ja postaan sitä sun tätä silloin tällöin. Kuten ennenkin.
No mitä sitten on muuttunut tässä vuosien varrella? Paljonkin. Oikeastaan kaikki perusasioista lähtien. Muutin keväällä 2019 Vantaalta Hyvinkäälle ja muutaman vuoden kimppakämppä-asustelu veljen kanssa säi jäädä kun tilalle tuli oma pikku vuokrayksiö. Miksi Hyvinkää? Halvemman asumisen perässähän täällä ollaan - pääkaupunkiseudun hinnat on vaan liikaa yksinään toimeentulevalle, pääosin päivätyötä tekevälle sairaanhoitajalle. Hyvinkäälle muuton yhteydessä tuli myös yksi elämää huikeasti muuttanut asia, nimittäin auton hankinta. Täällä maksan saman verran yksiöstäni vuokraa kuin mitä maksoin Vantaalla yhdestä huoneesta, ja sen turvin olen sitten voinut hankkia auton elämää helpottamaan.
 |
| Auringonlasku Hyvinkään Sveitsissä |
Hyvinkäälle muuton yhteydessä tietysti vaihtoi työpaikkakin, koska allekirjoittaneen mielenterveys ei riittänyt edes pk-seudulla työmatkojen suhaamiseen - saati sitten, että matkustaisin Hyvinkäältä Helsinkiin töihin joka päivä. Olen Hyvinkään sairaalan leikkausosastolla töissä, ja vaikka paikka ei sinällään ehkä ole paras mahdollinen, on tämä viiden minuutin työmatka ilmaisine parkkeineen luksusta. Ja toki työ muuttui aiemmasta monipuolisemmaksi, sillä Naistenklinikalla tehdään luonnollisesti vain kahta erikoisalaa (naistentauteja ja synnytyksiä) kun Hyvinkäällä erikoisaloja on huomattavasti enemmän (ortopedia, gastrokirurgia, gynekologia, lastenkirurgia, urologia, yleiskirurgia, plastiikkakirurgia). Sittemmin olen ottanut erikoisosaamisekseni urologian, mikä on entisestään lisännyt työviihtyvyyttä.
 |
| Uuden kämpän parvekkeelta voi bongata hienoja auringonlaskuja |
Suurin syy muutoksille on keväällä 2018 sairastettu vaikea burn-out. Se on myös suurin syy, miksi työpaikanvaihto oli pakollinen. Olin pitkään sairaslomallakin, mutta voin kertoa voineeni paremmin vasta muuton jälkeen. Burn-out oireili uniongelmina, väsymyksenä, alakuloisuutena ja ylipäätään ylitsepääsemättömänä vitutuksena kaikkeen. Elämä tuntui vaan yhdeltä työsuoritukselta kun päivät venyivät 10 tuntiin etkä oikeastaan poistunut kotoa mihinkään muualle kuin töihin tai kauppaan (jos et siis työmatkalla siellä käynyt). Nyt voin kyllä paljon paremmin - uniongelmia nyt on edelleen, mutta sitä se vuorotyö teettää. Elämä kuitenkin hymyilee ja sisältää muutakin kuin työnteon. Tällaisista oppii, että itsensä on vaan pakko laittaa etusijalle tässä työnteon oravanpyörässä.
Matkailusaralla on ollut hiljaisempaa nyt tänä vuonna, ja ylipäätään muuttoni jälkeen, koska luonnollisesti suurin osa rahoista menee ihan elämiseen. Olen silti onnistunut käymään reissussa, jopa tänä koronavuonnakin! Ja niistä reissuista täytyy olla tyytyväinen. Tänä vuonna on erityisesti korostunut kotimaan- ja lähimatkailu sekä luontoretket.
 |
| Aloitettu islantilainen villapaita (ei muuten ole vieläkään valmis...) |
Käsitöitä olen onneksi jaksanut tehdä suhteellisen aktiivisesti. Mitään en mihinkään ole postannut, telkkarin ääressä vaan tuhertanut. Ehkä nyt blogin aktivoimisen myötä jaksaisi jotain postaillakin ja päivittää Ravelryä sun muuta. Blogi aika kivasti motivoi kokeilemaan uusia juttuja ja saamaan ylipäätään töitä valmiiksi.
Mites täällä bloggauspuolella? Mikä on muuttunut? Vieläkö blogit on jossain määrin IN? Seurauslistallekin tarvitsisi uutta seurattavaa joten jos on hyviä vinkkejä antaa niin heitä kommentteihin.
