Frederiksberg & København Zoo

Throwback to spring 2015... Viimeisimmässä aiheeseen liittyvässä postauksessa valehtelin postaavani koko reissun nyt kerralla, päästäisiinpä siitä eteenpäin ja saisi uutta reissupostausta kehiin. Toisin kävi. Eikä yllätä yhtään. Nämä Köpis/Malmö-kuvat ovat olleet käsittelyn alla jo toista vuotta, ja vasta nyt sain urakan loppuun saakka. Vasta nyt. Tiedän, olen täysin saamaton kuvankäsittelyssä.

Niille, jotka eivät vielä ole Tanska/Ruotsi-kuviini tutustuneet, tiedoksi - tein neljän päivän reissun Tanskaan ja Ruotsiin toukokuussa 2015 eli puolitoista vuotta sitten. Reissun postauksia löytyy tästä blogista aiheeseen liittyvillä tageilla sekä myös matkailu-sivun listauksesta. Nämä ovat kaikki tulleet tällä tavalla ripotellen, joten kärsivällisyyttä kiitos.

Tämän postauksen kertomus sijoittuu reissuni kolmanteen päivään. Varautukaa taas miljoonaan kuvaan.

21.5.2015 - Kööpenhamina: Frederiksberg & København Zoo

Kolmas päivä olikin jollain tapaa historiallinen minulle, sillä sain lähteä seikkailemaan Kööpenhaminan keskustaan ilman opasta (= kaveriani Hannaa). Täytynee ehkä mainita, etten ole aiemmin reissannut yksin yhtään missään Suomen rajojen ulkopuolella, joten ehkä hieman jännitti. Ei sillä, että tämä mikään ylitsepääsemättömän haastava suoritus olisi ylipäätään ollut. Bussilla Malmön keskusrautatieasemalle, siitä junalla Köpikseen (aivan niinkuin tullessanikin!), siitä metrolla Frederiksbergiin ja kohti eläintarhaa. Koska se oli suuntana. Hannaa ei niin eläintarha kiinnostanut, ja opiskellakin piti, joten minä ikuisena eläintarhojen ystävänä lähdin matkaan yksin.

Ajelin metrolla tosiaan Frederiksbergin metroasemalle, josta nousin suoraan jonkinsortin kauppakeskuksen sisuksiin. En ole mikään shoppailijatyyppi, varsinkaan ulkomailla, mutta kun nyt kerta näin helpolla pääsee niin saatoin tehdä vähän ostoksia. Löysin myös vastineen Tigerille, tanskalaisen Søstrene Grenen, josta ostin muunmuassa lankaa ja muuta jonninjoutavaa. Siitä lähdin sitten suunnistamaan kohti eläintarhaa - opaskirjani mukaan matkan piti olla ihan lyhyt, muutama sata metri... 

... Varmaan parin kilometrin kävelyn (tai siltä se ainakin tuntui!) jälkeen, astelin tuosta ylläolevassa kuvassa olevasta porttikongista sisään Frederiksberg Have-puistoon. Koko seutu ylipäätään oli tosi nättiä, ja oli kiva nähdä vähän muutakin kuin sitä ihan ydinkeskustaa.

Puisto oli tosi kaunis, ja siellä käyskenteli vapaana lintuystäviä kuten ylläoleva hiipparihaikara. Yllättäen näillä mun reissuilla, kuvia tulee eniten jostain laitapuolen talitintistä kuin itse kohteesta eikä nytkään tehty poikkeusta!

Frederiksberg Slot, jonka nimen bongasin vasta jälkikäteen.

Oli muuten tyhjä puisto, muutama hassu tyyppi minun lisäkseni, sekä tietysti lauma lintuja! Vihdoin, varmaan tunnin kävelyn (lintubongaus ym ei yhtään vienyt ylimääräistä aikaa... tietenkään!) jälkeen saavuin eläintarhan portille ja maksoin itseni sisälle.

Varoitus. Alla liian monta eläintarhakuvaa. Eli reilusti scrollausta jos eläintarhakuvat ei kiinnosta pätkääkään.



Käyn eläintarhoissa yleensä kaikissa ulkomaankohteissa, joissa ylipäätään vierailen, ja joissa on eläintarha. Tiedän, että joidenkin mielestä eläintarhat ovat kyseenalaisia, ja toki ne sitä ovatkin, jos eläinten elinolot ovat huonot. Kuitenkin suurin osa eläintarhoista pitää eläimiään hyvin, ja samalla vaalii pian uhanalaisten eläinlajien selviytymistä.

Itse käyn eläintarhoissa kuvaamassa. Aktiivisena valokuvauksen harrastajana, eläintarhakuvani ovat ehdottomasti kaikista kuvistani parhaimmistoa. Niiden kuvaaminen on kivaa, niiden käsittely on vielä kivempaa. Itseasiassa kivempaa kuin minkään muun osa-alueen kuvien käsittely. Eläintarhakuvissa saan käyttää erilaisia sommitteluja ja rajauksia, saan vetää ne halutessani vaikka puna/sini/kelta/violettisävyisiksi, ja silti ne yleensä näyttävät hyviltä. Teetän ottamistani kuvista paperikuvia, jotka yleensä liimaan kämppäni oviin.

Tämä kuva on kaikista (reilusti yli sadasta) eläintarhakuvistani ehdottomasti ykkössuosikkini. Kuvan sävyjä ei ole edes muokattu juuri lainkaan, tukaani vaan sattui istumaan kivansävyisen- ja pintaisen, vihreän seinän edessä. Tästä kuvasta tulee ehdottomasti suurennos seinälleni.

Perhostalot on muuten ehkä eläintarhan vaikein paikka kuvata, koska niissä lämpötila on jo tropiikin puolella, mikä vetää kaluston vaarallisen huuruun heti sisään astellessa. Oikeasti valokuvaajan pitäisi välttää tällaisia lämpötilan vaihteluita, mutta minä kaluston rikkoutumisen uhallakin menen tsekkaamaan ne perhoset.

Alimmassa kuvassa jo vähän näkyykin sitä rankkasadetta, joka yllätti kierroksen loppupuolella. Sateenvarjoa ei tietenkään ollut mukana, joten odottelin sateen loppumista suojassa katsellen vauvasarvikuonon touhuja. Onneksi kyseessä oli vain kuuro ja pääsin jatkamaan matkaa.

Kyllä niissä eläintarhoissa aina muutama tunti vierähtää helposti. Kolmisen tuntia taisi minulla Köpiksen eläintarhassa mennä, saattoi mennä enemmänkin sateen vuoksi. Kenkävalinta reissulle oli superhuono, joten jalkoihin sattui ja laukku painoi (kamerahan painaa about 4kg...) tuhottomasti paluumatkalla. Hurautin siitä oikeastaan suoraan keskusrautatieaseman kautta Malmöön.

Malmössä Hanna oli vastassa, ja mentiin siitä sitten vielä heittämään pikakierros Malmön satamaan katsomaan koko kaupungin korkeinta rakennusta. Jätän ne kuvat kuitenkin seuraavaan postaukseen, koska muuten kukaan ei jaksa selata tätä(kään) loppuun asti.

Nyhavn

Päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa tämän reissun postaamiset kerralla kuntoon. Kun nyt kerta päästiin vauhtiinkin. Keväälle ja kesälle on kuitenkin suunnitelmissa jo uutta reissua, niin olishan se kiva, että aiemman vuoden reissutkin ois postattu alta pois!

Ajattelin jatkossa tehdä myös jonkinnäköisiä postauksia Baltian ja Puolan roadtripeistäni, vuosilta 2012, 2013. Niistä luultavasti kuitenkin on jotain hyötyä myös lukijoille, etenkin jos sille suunnalle halajaa. Kuviakin löytyy miljoona!

Mutta nyt takaisin Tanskaan! Ollaan edelleen reissun toisessa päivässä.

20.5.2015 - Kööpenhamina: Nyhavn

Lähdettiin tosiaan palatsivisiitin jälkeen etsimään pikkuhiljaa Nyhavnia - värikkäiden talojen reunustamaa tietä, joka oli kaikissa mahdollisissa Kööpenhaminaa kuvaavissa kuvissakin tullut tutuksi. Itselle tämä oli ehdoton must see-kohde, muut vähäpätöisempiä kunhan Nyhavniin pääsi.

Jos ihan oikein muistan, me ensin harhailtiin keskustassa ympäri ämpäri, mutta päädyttiin lopulta menemään Nyhavniin metrolla kun oltiin useamman päivän matkakorttikin sitä varten ostettu. Metroasemaltakin oli jonkinmoinen kävelymatka Nyhavniin, ja onneksi oli Hanna oppaana mukana, itse lähdin heti väärään suuntaan tallustelemaan kun luotin sokeasti puhelimeni surkeaan navigaattoriin.

Ja löytyihän se Nyhavn sieltä vihdoin! Alkuun sää oli ankean pilvinen, kaikki se kaunis auringonpaiste oli hävinnyt sen siliän tien ja taivas verhoutui valkoiseen pilvihöttöön. Näpsin silti innoissani kuvia ajatellen, että kyllä ne jälkikäsittelyllä saa pelastettua.

Onnekseni sininen taivas kuitenkin tuli kuin tulikin esiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Meillä oli illalla vuorossa ruotsalaispariskunnan järjestämä illallinen, joten ei uskallettu mitään syömistä ottaa vaan päädyttiin nauttimaan yhdet siiderit ihmishumussa, tien laidalla istuen ja livemusiikkia kuunnellen. Fiilis oli kyllä loistava.

Tästä lokista mulla oli ainakin valehtelematta 50 kuvaa. Oli edestä ja takaa ja sivulta, suu kiinni, suu auki. Hannalla varmaan meni jo hermo kun kökötettiin linnun edessä odottamassa, että millon se suu aukeaa, että saan hyvän kuvan. Aukeshan se sieltä sitten.

Aikamme Nyhavnissa oleiltiin, kunnes todettiin, että nyt pitää pitää kiirettä että ehditään vielä ajoissa Malmöön, illalliselle. Siinä kuitenkin menee aikaa kun ensin siirtyy Nyhavnista rautatieasemalle, lähtee sieltä junalla Malmöön ja vielä Malmön keskustastakin pitää bussilla päästä asunnolle asti.

Ruotsalaispariskunta - Björn ja Petra - olivat ystävällisesti valmistaneet tortilla/taco-illallisen miljoonalla eri täytevaihtoehdolla, jota me sitten nautittiin väsyneen onnellisina puolille öin asti. Viiniäkin taisi mennä useampi pullo, ja kun ruoat oli syöty, alettiin soittaa hyvää musiikkia vuoronperään Youtubesta tai näyttää jotain hauskoja videoita. Tämä ilmeisesti heillä perinteenä. Onnekseni kaikilta luontui myös englanti, eikä tarvinnut ruotsiksi kommunikoida! Siinä olisi voinut minun asemani olla enemmän sivusta seuraaja kuin keskusteluun osallistuja!

Christiansborg Slot

Matkakertomus vajaan vuoden takaisesta reissusta Kööpenhaminaan jatkuu, näköjään en osaa postata mitään sopivissa aikarajoissa... (Yritin alunperin tehdä yhtä postausta koko tämän kyseisen loppupäivän menoista ja meiningeistä, mutta kuvia on miljoonasti enemmän kuin ajattelin eivätkä ne mahdu mitenkään yhteen postaukseen, joten nyt on siis jälleen kaksi postausta tältä päivältä luvassa! Koittakaa kestää!)

20.5.2015 - Kööpenhamina: Christiansborg Slot

Edellisessä tähän matkaan liittyvässä postauksessa seikkailtiin Tivolissa - Kööpenhaminan yhdessä kuuluisimmassa nähtävyydessä eli aivan keskustassa sijaitsevassa huvipuistossa. Emme kuitenkaan ystäväni kanssa käyttäneet koko päivää Tivolin kiertämiseen, vaikka pari tuntia sinne  vierähti helposti. Jatkoimme siitä kävelyä, tavoitteena päästä Nyhavniin eli tyypillisiin postikorttimaisemiin.

Aikamme seikkailtiin keskustan katuja pitkin. Keli oli tuolloin lämmin, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten lämpöä riitti. Joka kadunkulmassa toki piti pysähtyä ottamaan kuvia (ja näin jälkikäteen niitä läpikäydessä, voin todeta kuvanneeni sarjakuvauksella eli identtisiä kuvia joka kohteesta on vähintään neljä...).

Köpiksestä kyllä huomasi, että nyt ollaan jo ihan erinäköisessä kaupungissa kuin esim. Helsinki. Talot olivat vanhoja ja kauniita, kaupunkikuva idyllinen. Hämmästelin polkupyörien määrää sekä sitä, miten hyvin pyöräilijöille oli pyöräilyolosuhteet järjestetty näinkin isossa kaupungissa: oli pyöräilykaistat lähes joka kadulla, omat liikennevalot ym. Homma näytti toimivan niinkuin pitääkin.

Ihastuin myös veden määrään. Vettä tuntui olevan joka paikassa! Kaupungista kyllä huomasi, että se sijaitsi meren rannalla.

Koska meillä oli päämääränä löytää Nyhavn jossain vaiheessa päivää, ei pidetty kiirettä kiertelyssä ja kaartelussa. Aikamme katuja tallattuamme päädyimme Christiansborgin palatsin (Christiansborg Slot) lähettyville. Päätimme piipahtaa myös sisällä palatsissa, koska palatsista löytyi myös kaipaamani näköalapaikka - minulla kun on periaate, että joka matkakohteessa pitää päästä johonkin korkealle, josta näkee koko kohteen.

Tätä kuvaa voisi melkein jo käyttää Facebookin profiilikuvana....!

Christiansborg Slot sijaitsee siis aivan Kööpenhaminan ydinkeskustassa, Slotsholmenin saarella, ja on valmistunut v. 1928. Palatsissa sijaitsee muunmuassa Tanskan parlamentti, pääministerin toimisto, korkein oikeus sekä joitakin kuninkaallisia tiloja kuten hevostallit, vastaanottotilat ja kappeli. Yleisöllä on pääsy lähes kaikkiin tiloihin. Yhdellä pääsymaksulla (120 DKK aikuisilta) pääsee kiertelemään palatsin julkisia tiloja tai halutessaan eri kohteisiin voi maksaa erillisestä sisäänpääsystä. Kuitenkin esimerkiksi hevostalleihin oli erillinen sisäänpääsy, joka ei sisältynyt ylläolevaan hintaan.

Hieman hävettää myöntää, etten tiedä edelleenkään, kuka on Tanskan nykyinen hallitsija. Ehkä meillä Suomessa mielenkiintoa riittää ainoastaan Ruotsin hallitsijasuvun uutisiin ja kohuihin - mielenkiinto ei enää riitä Tanskan maalle asti.

Flora Danica, kuninkaallisen perheen maailmankuulu posliinikokoelma on myös palatsissa näytillä. Astiaston kuvituksena on piirroskuvia Flora Danica-kasvioppaasta.

Palatsi toi minun mieleeni suuresti Versaillesin palatsin, jossa kävin Pariisissa v. 2008. Toinen toisensa jälkeen koristeellisempia huoneita upeine kristallikruunuineen ja huonekaluineen. Ero Versaillesin ja Christiansborgin välillä on muunmuassa se, että meitä vastaan tuli tasan yksi turistiryhmä sekä muutama pariskunta, eikä sen enempää vierailijoita. Huoneiden koristelut olivat todella yksityiskohtaisia ja upeita.

Kuningattaren kirjasto, jota käytetään tapaamisiin, teekutsuihin, lounastamiseen ym. Kirjat ovat kuninkaallisen perheen privaattikokoelmaa sisältäen sekä kotimaisia että ulkomaisia teoksia. Ilmeisesti hyllyssä on myös ensimmäisiä painoksia esimerkiksi H.C. Andersenin satukirjoista. 

Kuninkaalliset vastaanottotilat, joita käytetään muunmuassa juhlallisten päivälliskutsujen tai muiden juhla-aterioiden järejstyspaikkana.

Kun palatsi oli likimain kierretty läpi, siirryttiin katselemaan maisemia yläilmoista eli palatsin tornista. Hieman epäselvää oli, pääsekö torniin vai ei - mitään selkeää ohjeistusta ei siitä ollut, vaikka kovasti sightseeingiä mainostettiin. Mustapukuiset Security-tyypit olivat meitä vastaanottamassa siellä, mistä torniin piti päästä. Odottelimme aikamme ja sitten päästyämme läpi lentokenttä-tasoisen turvatarkastuksen, pääsimme vihdoin jonottamaan hissiin, jolla ylös torniin pääsisi. Turvatarkastuksen taso oli yllättävä, sillä jouduimme riisumaan takit, vyöt ym ja laukut ja pussit läpivalaistiin. Näköalatasanne muistaakseni kuitenkin oli ilmainen.

Ja olihan ne näköalat komeat! Minulla on tällaisissa paikoissa tapana ensin napsia kuvat lyhemmällä objektiivilla (28 mm), eli saada ns kokonaiskuvaa kaupungista - joka ikisestä suunnasta tietysti. Seuraavaksi vaihdan kameraan vähän enemmän zoomia (70-200 mm), jolla napsin kuvia yksityiskohtaisemmin. Kuvia on siis aina odotettavissa ihan älytön määrä.

Kuninkaalliset hevosaitaukset ja kenttä.

Etualalla Børsen, taustalla horisontissa näkyy muunmuassa Tanskan ja Ruotsin välinen silta, jonka alta juna Malmöönkin menee.

Tornista alaspäästyämme jatkettiin matkaa kuninkaallisille hevostalleille, sopivasti ennen sulkemisaikaa. Harmikseni yksikään hevonen ei iltapäivällä ulkoillut, joten en päässyt niitä kuvaamaan ulkoilmassa. Jos en oikein muista, niin talleille oli erillinen sisäänpääsymaksu - saatan kyllä olla väärässäkin.

Varsinaisten tallien ohessa oli pienenpieni museokin, jossa oli esillä kuninkaallisia satuloita, loimia, satulahuopia, suitsia sekä tyylikäs, täytetty knabstrup-hevosrodun edustaja (knabstrup on tanskalainen hevosrotu). Siitä en nyt viitsinyt kuvaa lisätä blogiin.

Hevoset oleilivat isoissa karsinoissaan eivätkä olleet järin kiinnostuneita kuvia räpsivistä turisteista. Kaikki tottakai valkoisia eli kimoja lipizzoja (lipizza on slovenialainen hevosrotu).

Tallin yhteydessä oli myös vaunuvarasto, jossa esillä oli erisorttisia kuninkaallisia hevosvaunuja.

Koko Christiansborgs Slot mahtui kuvaan vasta kun vaihtoi kameran puhelimeen ja käytti panoraama-toimintoa. Muuten oli turha haaveillakaan saavansa koko rakennusta kuvaan - sen verta iso se oli. Suosittelen kyllä lämpimästi käymään ihmettelemässä palatsia - jos ei sisäpuolelta niin edes ulkoapäin. Onhan se jotain sellaista, mitä meillä Suomessa ei ole.