Kuulumisia jälleen

Helsinki ja kesä. Ja sunnuntai-aamu klo 6:30. Eikä yhtään ihmisiä. 

Pitkästä aikaa, ajattelin kirjoitella ihan vaan kuulumisia - tyypilliseen tapaan muutamien instagram-kuvien kera. Tässä on kuitenkin tapahtunut sitä sun tätä, joita kehtaa ehkä blogissakin kertoa.

Jyväskylä - Valon kaupunki - tuli käytyä tänä vuonna kun äitiä kävin moikkaamassa.

Ehkä mullistavin juttu, mitä olen tässä viime aikoina tehnyt, on edellisestä työpaikasta irtisanoutuminen ja uuden työn aloittaminen. Mitään vakityöpaikkaahan minulla ei vielä tähän päivään mennessä ole ollut, mutta sijaisuus olisi kardiologisella puolella jatkunut tammikuun asti - todennäköisesti sen jälkeenkin. Jotenkin kuitenkin vuodeosastotyö ei ole ikinä ollut se 'mun juttu', joten kun Naistenklinikan leikkausosastolla tuli paikka hakuun - päätin hakea, ja sainkin sitten sijaisuuden sitä kautta. Nyt olen sitten parin viikon verran koittanut orientoitua leikkurin arkeen, instrumenttihoitajan työhön ja aamuvuoroon.

Sinne jäi Meilahden tornisairaala ainakin toistaiseksi. 

Periaatteessa sinällään homma on tuttua ja nyt kun sainkin aloittaa vanhassa tutussa instrumenttihoitajan roolissa niin muutoksessa ei ole niin paljon pelottavaa, mutta en todellakaan odota missään määrin palkkani pienenemistä, mikä väkisin taas tapahtuu. Päiväpainotteinen työaika tiputtaa kaikki lisät pois eli palkkani on kuukausittain n. 400-800 € pienempi. Edellisessä paikassa tein paljon viikonloppuja ja yövuoroja, joten lisiä luonnollisesti tuli paljon. Rahaa jäi säästöönkin. Nyt varmaan alkaa taas kädestä suuhun eläminen ja sentin venyttäminen kun palataan tähän tylsään palkkasysteemiin. Kyllä se vaan on niin hassua tässä maassa - että kun työ vielä vähän vaikeutuu niin palkka pienenee. Not fun at all.

Jotain hyvää pitää elämässä olla - vaikka sitten karkkien muodossa! Roobertin Herkku, Helsinki.

No, palkkamasennuksesta iloisempiin asioihin - minähän menin ja varasin vielä keväällekin yhden ulkomaanmatkan. Jep, hyvä puhua reissuista heti rahat loppu-valituksen jälkeen, mutta minkäs teet kun matkakuume vaivaa. Ja sitä vartenhan siellä töissä käydään, että pääsee reissuun (ja että voi ostaa lankaa). Ne muut järkevät ja vastuuntuntoiset ihmiset voi sitten säästää asuntoa ja perhe-elämää varten - ne ei ole kyllä mun juttuja pätkääkään.

Oon postikorttifani, ja sain vihdoin viritettyä seinälle vähän kollaasia kivoista korteista. Tykkään kauheesti. 

Eli siis - toukokuussa suunnataan kohti Madridia! Bongasin muutama viikko sitten Game of Thrones Concert Tour-mainoksen, ja totesin itselleni, että tuonne on päästävä kun Hans Zimmerkin jäi väliin. Sain jopa yhden nettitutun innostumaan asiasta ja niin sitä vaan ostettiin lentoliput Espanjan pääkaupunkiin ja liput konserttiin. Ihan mahtavaa - olen tankannut espanjaa nyt oikein urakalla, että voin sitten kommunikoida ainoastaan espanjaksi! Ei olis muuten lankakauppasuosituksia Madridiin?

Talvi tuli ja talvi meni. Nyt on taas pimeetä. 

Matkoista puheenollen, perustin matkablogin. Totesin, ettei nämä yksittäiset matkapostaukset sovi kaikkien villasukkien ja lankarullien joukkoon. Nyt pystyn enemmän panostamaan matkablogin ja postausten sisältöön ja jakamaan enemmän upeita (ainakin omasta mielestä!) matkakuvia! Käykääpä laittamassa seurantaan jos yhtään kiinnostaa - High Hopes-matkablogi.

Komeet oli maisemat Irlannissa - tästäkin reissusta lisää tulee tuonne matkablogiin! 

Mitä tulee nyt ihan lähiviikkojen kuulumisiin - on tullut leivottua ja neulottua (jokaikinen päivä!), käytyä I Love Me-messuilla, jotka olivat iso pettymys, tuijotettua telkkaria ym. On tullut tutustuttua Helsingin ravintola-tarjontaan ja nähtyä kavereita. Ylipäätään olen vain koittanut nauttia pimeistä illoista kynttilän valossa ja hyvän tv-ohjelman parissa, neuloen. Valmiita töitä onkin laatikollinen odottamassa päättelyä ja sitten valokuvaamista. Väkisin vaan alkaa miettiä, että kohta on taas joulu, ja pitäis joululahjoja värkätä! Onneksi Tampereen käsityömessut lähestyy (ja tänä vuonna pääsen itsekin paikalle!), sieltä varmaan löytyy jotain kivaa ideaa.

Viikonlopun leipomukset

Että sellasta.

I Love Me-messut ja aivan järjetön väenpaljous - ei oikein napannut!

Mitäs lukijoiden arkeen tai miksei juhlaankin? 

Candy Exploration Station

Siinä se nyt olis! Ensimmäinen neulomani Stephen West-huivimalli. Ei liene tarpeellista sanoa enempää. Eikä muuten varmasti viimeinen neulomani Stephen West-malli - sen verran kivutonta tämänkin värkkääminen oli. Ja tulihan siitä sitten ihan supernättikin. Tästä tulee ehdottomasti yksi suosikkihuiveistani (jota en toivottavasti tulevaisuudessa hukkaa...).

Näemmä en siltikään osaa tehdä pieniä tai edes sopivan kokoisia huiveja. Tästäkin tuli jättiläinen - aivan kuten kuvistakin voi päätellä. Sitä voi sitten miettiä, että teenkö vaan yksinkertaisesti liian löysää vai onko käytössä liian isot puikot vai mikä on homman nimi kun ei näistä tällaisia lakanoita pitäisi (kai?) tulla.

Mutta kuten jo aiemmin sanoin, tämä tuskin jää viimeiseksi Stephen West-huivikseni. Exploration Station oli mielestäni helppo neuloa, ja niihinkin kohtiin, jotka eivät niin helppoja olleet, oli olemassa youtube-video eli käytännössä homma opetettiin (lähes) kädestä pitäen. Tulipa siinä samalla tosiaan opeteltua sitten perussilmukat brioche-neuleeseenkin, joskaan se ei tällä väriyhdistelmällä juurikaan erotu. Olen itseasiassa jo ostanut toisenkin ohjeen Westiltä ja lankaakin löytyy varmasti riittämiin, joten täytyy alkaa funtsia vaan sopivia väriyhdistelmiä.

Tämä ylläoleva kuva on muuten yksi suosikkikuvistani. Kaverini Fiona toimi mallinani (kiitos hänelle), ja vaikka Hietaniemen uimaranta tuulisella säällä ei ollutkaan paras valinta kuvauspaikaksi, tuli kuvista todella kivoja! Eli tämähän tarkoittanee sitä, että Fiona pääsee (= pakotetaan) malliksi uudestaankin!

Nimesin muuten tämän huivin Candy Exploration Stationiksi, koska onhan nuo nyt aika karkkivärit!

Tykkäsin muuten tuosta i-cord-reunasta. Ehkä tähän mennessä kaikkein nätein reuna, mitä huiviin voi tehdä. Ja sopivan joustavakin.

Lanka : La Bien Aimée Merino Singles "Waterlillies", La Bien Aimée

Puikot : pyöröpuikot, koko 4 mm

Langan menekki : 272 g

Ohje : 'Exploration Station' by Stephen West

Västra Hamnen

Jatketaan näillä kevään 2015 matkakuvilla kun nyt alkuun päästiin edellisen aiheeseen liittyvän postauksen myötä. Ollaan siis edelleen kolmannessa päivässä ja matka jatkuu eläintarhavisiitin jälkeen pikavisiitillä Malmön länsisatamaan katsomaan Malmön korkeinta rakennusta (ainakin silloin).

21.5.2015 - Malmö: Västra Hamnen

Maisemat oli kieltämättä ihan komeat - hyvällä säällä taitaa näkyä melkein Tanskaan asti. Nyt oli sen verran pilviä, että Öresundsbron eli Ruotsi-Tanska-välisen sillan erotti ainakin osittain. Mitenkään erityisen lämmin satamassa ei ollut, joten ihan älyttömiä aikoja siellä ei tullut vietettyä.

Turning Torso! 54-kerroksinen ja 190 metriä korkea asuinrakennus, josta mielelläni ostaisin kämpän, jos olisin rikas! Huijasin muuten ylempänä, nopean googlettelun myötä selvisi, että Turning Torso on Pohjoismaiden korkein rakennus ja Euroopan kolmanneksi korkein asuinrakennus. Ihan hyvä suoritus siis! Mahtaa olla hyvät maisemat noista ylimmistä kerroksista.

Satamassakin oli näitä sulallisia ystäviä.

Jos satamassa olisi ollut esimerkiksi jätskikioski, olisin voinut ostaa jätskin syötäväksi, mutta ainakaan meidän kävelyreitin varrelta ei sellaista löytynyt, joten palasimme pian bussilla takaisin Malmön keskustaan ja siitä bussilla kämpille.

Frederiksberg & København Zoo

Throwback to spring 2015... Viimeisimmässä aiheeseen liittyvässä postauksessa valehtelin postaavani koko reissun nyt kerralla, päästäisiinpä siitä eteenpäin ja saisi uutta reissupostausta kehiin. Toisin kävi. Eikä yllätä yhtään. Nämä Köpis/Malmö-kuvat ovat olleet käsittelyn alla jo toista vuotta, ja vasta nyt sain urakan loppuun saakka. Vasta nyt. Tiedän, olen täysin saamaton kuvankäsittelyssä.

Niille, jotka eivät vielä ole Tanska/Ruotsi-kuviini tutustuneet, tiedoksi - tein neljän päivän reissun Tanskaan ja Ruotsiin toukokuussa 2015 eli puolitoista vuotta sitten. Reissun postauksia löytyy tästä blogista aiheeseen liittyvillä tageilla sekä myös matkailu-sivun listauksesta. Nämä ovat kaikki tulleet tällä tavalla ripotellen, joten kärsivällisyyttä kiitos.

Tämän postauksen kertomus sijoittuu reissuni kolmanteen päivään. Varautukaa taas miljoonaan kuvaan.

21.5.2015 - Kööpenhamina: Frederiksberg & København Zoo

Kolmas päivä olikin jollain tapaa historiallinen minulle, sillä sain lähteä seikkailemaan Kööpenhaminan keskustaan ilman opasta (= kaveriani Hannaa). Täytynee ehkä mainita, etten ole aiemmin reissannut yksin yhtään missään Suomen rajojen ulkopuolella, joten ehkä hieman jännitti. Ei sillä, että tämä mikään ylitsepääsemättömän haastava suoritus olisi ylipäätään ollut. Bussilla Malmön keskusrautatieasemalle, siitä junalla Köpikseen (aivan niinkuin tullessanikin!), siitä metrolla Frederiksbergiin ja kohti eläintarhaa. Koska se oli suuntana. Hannaa ei niin eläintarha kiinnostanut, ja opiskellakin piti, joten minä ikuisena eläintarhojen ystävänä lähdin matkaan yksin.

Ajelin metrolla tosiaan Frederiksbergin metroasemalle, josta nousin suoraan jonkinsortin kauppakeskuksen sisuksiin. En ole mikään shoppailijatyyppi, varsinkaan ulkomailla, mutta kun nyt kerta näin helpolla pääsee niin saatoin tehdä vähän ostoksia. Löysin myös vastineen Tigerille, tanskalaisen Søstrene Grenen, josta ostin muunmuassa lankaa ja muuta jonninjoutavaa. Siitä lähdin sitten suunnistamaan kohti eläintarhaa - opaskirjani mukaan matkan piti olla ihan lyhyt, muutama sata metri... 

... Varmaan parin kilometrin kävelyn (tai siltä se ainakin tuntui!) jälkeen, astelin tuosta ylläolevassa kuvassa olevasta porttikongista sisään Frederiksberg Have-puistoon. Koko seutu ylipäätään oli tosi nättiä, ja oli kiva nähdä vähän muutakin kuin sitä ihan ydinkeskustaa.

Puisto oli tosi kaunis, ja siellä käyskenteli vapaana lintuystäviä kuten ylläoleva hiipparihaikara. Yllättäen näillä mun reissuilla, kuvia tulee eniten jostain laitapuolen talitintistä kuin itse kohteesta eikä nytkään tehty poikkeusta!

Frederiksberg Slot, jonka nimen bongasin vasta jälkikäteen.

Oli muuten tyhjä puisto, muutama hassu tyyppi minun lisäkseni, sekä tietysti lauma lintuja! Vihdoin, varmaan tunnin kävelyn (lintubongaus ym ei yhtään vienyt ylimääräistä aikaa... tietenkään!) jälkeen saavuin eläintarhan portille ja maksoin itseni sisälle.

Varoitus. Alla liian monta eläintarhakuvaa. Eli reilusti scrollausta jos eläintarhakuvat ei kiinnosta pätkääkään.



Käyn eläintarhoissa yleensä kaikissa ulkomaankohteissa, joissa ylipäätään vierailen, ja joissa on eläintarha. Tiedän, että joidenkin mielestä eläintarhat ovat kyseenalaisia, ja toki ne sitä ovatkin, jos eläinten elinolot ovat huonot. Kuitenkin suurin osa eläintarhoista pitää eläimiään hyvin, ja samalla vaalii pian uhanalaisten eläinlajien selviytymistä.

Itse käyn eläintarhoissa kuvaamassa. Aktiivisena valokuvauksen harrastajana, eläintarhakuvani ovat ehdottomasti kaikista kuvistani parhaimmistoa. Niiden kuvaaminen on kivaa, niiden käsittely on vielä kivempaa. Itseasiassa kivempaa kuin minkään muun osa-alueen kuvien käsittely. Eläintarhakuvissa saan käyttää erilaisia sommitteluja ja rajauksia, saan vetää ne halutessani vaikka puna/sini/kelta/violettisävyisiksi, ja silti ne yleensä näyttävät hyviltä. Teetän ottamistani kuvista paperikuvia, jotka yleensä liimaan kämppäni oviin.

Tämä kuva on kaikista (reilusti yli sadasta) eläintarhakuvistani ehdottomasti ykkössuosikkini. Kuvan sävyjä ei ole edes muokattu juuri lainkaan, tukaani vaan sattui istumaan kivansävyisen- ja pintaisen, vihreän seinän edessä. Tästä kuvasta tulee ehdottomasti suurennos seinälleni.

Perhostalot on muuten ehkä eläintarhan vaikein paikka kuvata, koska niissä lämpötila on jo tropiikin puolella, mikä vetää kaluston vaarallisen huuruun heti sisään astellessa. Oikeasti valokuvaajan pitäisi välttää tällaisia lämpötilan vaihteluita, mutta minä kaluston rikkoutumisen uhallakin menen tsekkaamaan ne perhoset.

Alimmassa kuvassa jo vähän näkyykin sitä rankkasadetta, joka yllätti kierroksen loppupuolella. Sateenvarjoa ei tietenkään ollut mukana, joten odottelin sateen loppumista suojassa katsellen vauvasarvikuonon touhuja. Onneksi kyseessä oli vain kuuro ja pääsin jatkamaan matkaa.

Kyllä niissä eläintarhoissa aina muutama tunti vierähtää helposti. Kolmisen tuntia taisi minulla Köpiksen eläintarhassa mennä, saattoi mennä enemmänkin sateen vuoksi. Kenkävalinta reissulle oli superhuono, joten jalkoihin sattui ja laukku painoi (kamerahan painaa about 4kg...) tuhottomasti paluumatkalla. Hurautin siitä oikeastaan suoraan keskusrautatieaseman kautta Malmöön.

Malmössä Hanna oli vastassa, ja mentiin siitä sitten vielä heittämään pikakierros Malmön satamaan katsomaan koko kaupungin korkeinta rakennusta. Jätän ne kuvat kuitenkin seuraavaan postaukseen, koska muuten kukaan ei jaksa selata tätä(kään) loppuun asti.