Kesän ja alkusyksyn TOP

Niin karua kuin se onkin, mutta kesä on ohi. Ja itseasiassa syksykin alkaa olla kohta lusittu. Winter is coming.

Nämä TOP-postaukset on valehtelematta mun suosikkipostauksia tässä blogissa, mutta silti en saa itseäni niskasta kiinni riittävän usein kirjoittelemaan näitä ja etsimään youtube-videot sun muut postauksia varten. En tiedä, onko näistä iloa muille, mutta itse ainakin tykkään palata ajassa taaksepäin katsomaan, millaista musiikkia esimerkiksi kuuntelin tiettyinä aikoina - tai mitä sarjaa juuri silloin tuijottelin. Täytyy koittaa petrata loppusyksyn ja talven aikana! Olisi sitten edes jotain postattavaa - käsityösaralla tuntuu olevan hiljaista...!

Kesällä selkeässä suosiossa oli indie-musiikki, tv-sarjat ja käsitöiden tekemättömyys. Katsoin aika harvoin leffoja eikä perjantai-leffapäivä-tavoitteeni todellakaan toteutunut joka viikko (harmi!). Toisaalta, kesäillat meni kuvatessa tai sitten kuvia käsitellessä, käsityöt jäi aikalailla toissijaiseksi. Työpäivien jälkeinen väsymys vei voiton, ja jos en istunut koneella kuvien ääressä tai ollut ottamassa niitä - makasin sohvalla katsoen jotain sarjaa Netflixistä.

Nyt alkusyksyllä on taas alkanut käsityöt kiinnostaa, etenkin kun heivasin käsityökirjahaasteeni pakollisen aikarajan. Tällä hetkellä on menossa syksysukkaprojektia ja muutaman keskeneräisen työnkin olen saanut loppuun. Jotenkin on kiva istua illalla sohvalle tuijottelemaan jotain hyvää sarjaa ja neuloa/virkata kynttilänvalossa kun ulkonakin on jo pimeää. Kesällä tai muulloin valoisan aikaan siitä tuntuu tulevan vaan kamala morkkis!

Mutta anyway, tässäpä on kesän-alkusyksyn suosikkeja.

Kesän ja alkusyksyn TOP15

Outlander, ah! Ihana brittisarja, jonka katsomista en kyllä kadu pätkääkään! Sarja perustuu Diane Gabaldonin kirjoihin (joita on ties kuinka monta - yhtäkään en ole lukenut, mutta eka tuli jo tilattua englanninkielisenä, odottamaan lukemista!) ja sijoittuu 1700-luvun Skotlantiin. Päähenkilö brittiläinen Claire päätyy 1700-luvulle, jossa kohtaa skotlantilaisklaanin jäseniä ja aivan erilaisen elämän kuin lähtötilanteessa vuonna 1945.

Outlander on ollut paljon puheenaiheena erityisesti neulepiireissä, koska sarjassa pukeudutaan pitkälti itse neulottuihin ja ommeltuihin vaatteisiin, kuten tuon ajan henkeen on kuulunut. Itse en noista tuontyyppisistä neuleista (ainakaan vielä) juuri perusta, mutta kivalta ne kyllä henkilöiden päällä näyttivät. Suosittelen kyllä Outlanderia - kaksi kautta on nyt ilmestynyt ja kolmatta odotellaan!

Yksi ehdottomasti vaikuttavimmista ja mielenkiintoisimmista minisarjoista, joita olen lyhyen elämäni aikana tuijottanut, on BBC:n War & Peace - 1800-luvun Venäjälle sijoittuva historiallinen ja ehkä aavistuksen romanttinenkin draama. Tästä tuli joskus puhetta töissä ja piti ihan googlata, että mistä kaikki niin puhuvat. Eipä tarvinnut kahdesti kehoittaa sarjaa aloittamaan, ja se tulikin katsottua melkein itsestään.

Ihan kerrassaan loistava sarja. Sarjahan perustuu Leo Tolstoyn samannimiseen kirjaan, joka onkin tituleerattu yhdeksi maailmankirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Sarja taas oli kerrassaan vaikuttava. Suosittelen. Tämän parissa ei mene aika hukkaan.



Showtimen uusi tv-sarja Billions kertoo miljardöörin ja oikeuslaitoksen välisestä kismasta. Sanotaanko näin, että kun pikkuveli suositteli sarjaa, en ollut järin innostunut. Damian Lewis tuli tutuksi Homeland-sarjassa, ja hieman ristiriitaisen ulkonäkönsä oli jossain määrin suurin syy sarjan katselun aloittamiseen. Kolme ekaa jaksoa oli kuolettavan tylsiä, mutta sitten alkoi tapahtua ja hupsheijaa, sarja tuntuikin loppuvan käsiin. En nyt järin hyvin osaa sarjaa kuvailla, mutta suosittelen tsekkaamaan ainakin trailerin ja mahdollisesti neljä ekaa jaksoa ennenkuin sarjan käy kokonaan teilaamaan!


Kukapa ei tykkäisi Robert de Nirosta? The Intern-leffa on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut, hyväntuulinen draamakomedia. Leffa kertoo eläköityneestä ja vaimonsa menettäneestä Benistä, jonka elämä töiden loppumisen jälkeen on käynyt tylsäksi. Tästä syystä Ben hakeutuu harjoittelijaksi muotiverkkokauppaa, joka hakee nimenomaan eläkeiän ylittäneitä senioreita harjoitteluun. Kaikinpuolin mukava ja leppoisa katseltava, joka saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Tykkäsin!


Kongen av Bastøy eli englanniksi käännettynä King of Devil's Island on norjalainen, melko synkkätunnelmainen, vuonna 2010 ilmestynyt elokuva, jonka sattumalta bongasin Netflixistä. Norjalaiset leffat ovat osoittautuneet hyviksi, joten en missään vaiheessa olettanut leffan olevan huono - ja oikeassa taas olin. Hyvä, koskettava elokuva.

Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo Bastøyn saaren poikavankilasta ja sen uusimmasta tulokkaasta Erlingistä. Saarella tapahtuva toiminta ei ole suuremmissa määrin soveliasta ja se selviää pian myös Erlingille. Leffa muistutti mielestäni kovasti yhtä suurimmista suomalaisista leffasuosikeistani; Tummien perhosten kotia. Toki Stellan Skarsgård näyttelijänä on ihan loistava, joskaan hänen norjankielensä ei ehkä taipunut niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Mikään iloinen leffa King of Devil's Island ei ole, ja vaatii ehkä tietynlaisen olotilan sen katsomiseen.


Tarviiko paljon sanoa tästä leffasta? Kesän pahin parhain itkuleffa! Leffa, joka todellakin kannatti mennä katsomaan yksin, ja jonka katsomiseen olisi pitänyt tajuta varata vähintään paketti nenäliinoja. Olis voinut tarjota vieruskaverillekin kun kirjaimellisesti koko elokuvateatterin sali vollotti leffan loputtua. En viitsi spoilata, joten traileri kannattanee katsoa ja sen jälkeen siis koko elokuva. Ja mieluusti yksin. Tai ehkä poikaystävän/miehen/kumppanin kanssa, jos hän ei häiriinny itkemisestäsi.

Ei tullut turhaan odotettua koko alkuvuotta tätä elokuvaa. Joka minuutin arvoinen.









Michele Bravin Mad World-biisi soi varsin ahkerasti soittolistoillani kesällä. Muistaakseni törmäsin siihen ensimmäisen kerran jonkun tv-sarjan yhteydessä ja ihastuin, ja nimenomaan tähän versioon. Tästä samasta kappaleestahan taitaa olla lukuisia eri tulkintoja, mutta mielestäni Michele Bravin vetämänä se vaan kuulostaa parhaimmalta. Lyriikatkin ovat harvinaisen osuvat.

Sistersin Pain of Salvation sekä Kwoonin I lived on the Moon -biisit ovat perusindietä - eli juurikin sellaista, mitä yleensä eniten kuuntelen. Sisters on virallisesti indierockia soittava seattlelainen bändi, ja Pain of Salvation on melko melodinen, ehkä jollain tapaa sarjojen ja leffojen soundtrackeja muistuttava kappale. Mielenkiintoinen kappale.
Kwoon taas on ranskalainen indiebändi, jonka biisi I Lived on the Moon on ihan eri sarjaa kuin edellinen. Biisi on rauhallinen, ja siinä korostetaan ehkä jossain määrin enemmän soittimia kuin laulua. Eniten tykkään tässä kappaleessa kertosäkeen melodiasta. Yllättävä, jollain tapaa surullinen, mutta silti niin miellyttävä.

Pakko mainita, että vaikka tässä nyt on Vain elämää-sarjan biisi, en ole seurannut enkä seuraa kyseistä tv-sarjaa. Kuitenkin, 'pakotettuna' katsoin ekan jakson uusimmalta kaudelta ja tämä Hectorin tulkinta Lauri Tähkän Tyttörukka-biisistä säväytti, ja on sen jälkeen soinut Spotify-soittolistallani. En siis ylipäätään tykkää juuri Lauri Tähkästä, mutta Hectorin äänelle hänen biisinsä varmasti kävisivät. Pahoittelut, että tässä on vaan lyhyt Youtube-pätkä - Spotifyssä on tosiaan koko biisi kuultavissa.

Sain katsottua Game of Thronesin uusimman kauden vasta nyt kesän aikaan ja rakastuin musiikkeihin. Miten en aiemmin älynnyt, miten hyviä biisejä sarjassa on? Sekä Youtubessa että Spotifyssä on soittolistansa GoT-soundtrackeille ja sieltä tämä Light of the Seven-kipale on bongattu. Hiton hyvä.

Aika harvoin iskee suomalainen indierock, mutta Lasten Hautausmaa on osoittautunut hyväksi. Tuulipuut on melko vauhdikas, ja bändille omaista, hieman Ultra Bra-tyyppistä tyyliä. Bändi olis vielä tulossa Jyväskylän Lutakkoon keikalle muistaakseni loka-marraskuussa, saa nähdä innostuisko ihan paikanpäälle.

Yksi koko kesän ultimate-suosikkeja ulkomaalaisissa kappaleissa oli espanjalaisen, valitettavasti jo lopettaneen Delafé y las flores azules -bändin kappale No te dejaré nunca más. Kiva, espanjankielinen rallatus, josta ainakin minä tule hyvälle mielelle (vaikken toki mitään ymmärräkään).

Muuta mukavaa kesältä

Budapest. Ja sen myötä hyvin huvennut tili ja polttava matkakuume.


Muse ♥ @ Ericsson Globe, Tukholma. Eipä siitä muuta tarvitse sanoa. Huikea show. (Ylläoleva video toki on Saksasta eikä missään nimessä ole minun ottamani).

Neulefestarit

Kun kaikki muut niin minäkin! Postausta hieman myöhässä siis lankakauppa Titityyn heinäkuussa järjestämistä Jyväskylän neulefestareista. Tottahan minun piti paikan päällä käväistä kun koko tapahtuma järjestetään kirjaimellisesti takapihalla! Kerrankin kävi siis hyvä tuuri eikä tarvinnut reissata toiseen kaupunkiin ihanien lankojen perässä.

Harmittelin kyllä jo alusta asti, että miksi juuri tämä viikonloppu! Miksi juuri se ainut viikonloppu kun Keski-Suomessa on vuoden isoimmat estekisat, joihin ajattelin meneväni kuvaamaan. Alunperin oli hankala miettiä, minä päivänä ja monelta menen festareille, milloin taas kisoihin, mutta loppupeleissä päätös olikin superhelppo - kävin perjantaina kuvaamassa kilpailuiden pari luokkaa kunnes kyllästyin vesisateeseen ja jätin koko viikonlopun vitutuksen takia väliin. Lauantaina käväisin Tampereella, sunnuntaina festareilla.

En osallistunut (harmikseni) millekään kurssille tai mihinkään oheistapahtumaan, iltajuhlasta puhumattakaan. Katselin kyllä kurssitarjontaa silloin kun se tuli myyntiin, mutta hinnat oli kieltämättä vähän tyyriit omalle kukkarolle, joten kurssit jäi nyt väliin. Ehkä ensi vuonna, jos ja kun (toivottavasti) tapahtuma silloinkin järjestetään!

Lankoja kyllä ostin senkin edestä! Olisin varmaan päässyt halvemmalla jos olisin vaan ilmoittautunut jollekin kurssille, mukisematta maksanut ilmoittautumismaksun ja todennut, että joo - ei ole rahaa enää lankoihin. Mutta ei. Kyllä sinne satku humpsahti ihan hujauksessa. Mutta tämä olikin se tämän vuoden ainut tilaisuus, jolloin annoin luvan ostaa vähän enemmän lankaa - lankalaihiksesta huolimatta (jolle muuten ei kuulu järin hyvää...!).

Kameraa en jaksanut raahata mukanani, joten kaikki kuvat on iphone-laatua. Pahoittelut etukäteen siitä! Kannatti kyllä käydä - sain taas verkostoiduttua lisää hevoskuvauksen saralla kun Lanitium ex machinan pyörittäjä on myös hevosihmisiä, ja olen itseasiassa hänen hevostaankin kuvannut. Siinä sitten sovittiin samalla uusista kuvauksista!

Joten kuvia siis - varautukaa kuvatulvaan!

Uudet ystävät = tulevaa lankaa!

Omat ostokset: 8 vyyhtiä ja yksi lankarulla. Kyllä kelpaa! On Ikkeä, Puffalaa, Lanitium ex machinaa ym. Jostain syystä nuo kimallelangat on nyt in turkoosin ohella oman pääni sisällä joten saa nähdä, mitä saan niistä aikaiseksi. Onion knit on ostettu pipoa varten, lanitium ex machinan ihana sininen ja oranssi vyyhti villasukkiin jne. Kyllä niistä vielä jotain tulee!