Lankalaihiksen tulokset

31.12.2016

Lankamyyntiä Jyväskylän neulefestareilta, kesältä 2016

Aloitin tänä vuonna lankalaihiksen, ensimmäistä kertaa elämässäni. Syynä taisi olla se jättimäinen kasa lankaa, jonka kokosin olohuoneeni lattialle kun ajattelin hieman tutkia varastojani. Loppupeleissä karkeaksi arvioksi lankaomaisuudestani tuli summa 40 kg. Eli 40 000 grammaa. Ihan älytön määrä. Ihmeellistä, että ne pysyvät suht hyvin piilossa täällä kämpän kaapeissa ja laatikoissa. Vaikka luulisi, ettei tuollainen määrä edes mahdu mihinkään.

Aloitin lankalaihiksen sillä ajatuksella, että uusia lankoja ei osteta ja käytetään varastoa tyhjäksi. En tietenkään pysynyt tässä ajatusmaailmassa - en sitten lainkaan. Ostin lankaa minkä kerkesin. Kahmin sitä kaupasta kaksin käsin, kulutin satoja ja taas satoja euroja siihen, enkä todellakaan käyttänyt kaikkea, mitä ostin. Että hienosti meni.

Olen vuoden ajan pitänyt suht tarkkaa kirjaa siitä, miten paljon lankaa on ostettu ja käytetty. Luvut ovat seuraavanlaiset:

Vuoden alussa lankaa yhteensä 40 000 grammaa.
Vuoden lopussa lankaa yhteensä 39 871 grammaa.
Lankasaldoni on siis vuoden 2016 lopussa miinuksella 129 grammaa! Hurraa!

Vuoden alusta vuoden loppuun saakka lankaa tuli ostettua tuon 40 000 gramman päälle vielä yhteensä 7258 grammaa. Käyttöön lankaa meni yhteensä 6537 grammaa. Yhtään lankarullaa en ole lahjaksi/sponsoroituna/palkinnoksi saanut, mutta lahjoitin itse eteenpäin vielä 850 grammaa.

Lyhyesti sanottuna, en täysin epäonnistunut, mutta en kyllä mitenkään onnistunut tavoitteessani. Aion jatkaa lankalaihistelua myös vuonna 2017, toivottavasti tänä vuonna onnistuneemmin. Tuolla laatikoiden pohjalla on kuitenkin niin paljon kivoja lankoja, jotka myös ansaitsevat hieman päivänvaloa, että ei aina uusia tarvita. Rahatkin on tiukilla, niin hyvä syy säästää!

Lankasekasorto olkkarin lattialla viime vuoden puolella... 

Hyvää uutta vuotta kaikille! 

Joululahjakatsausta

29.12.2016

Joulu on mennyt jo aikapäiviä sitten, mutta vielä täytyy koittaa näitä lahjaksi menneitä käsitöitä postata ennen vuodenvaihdetta - aivan kuten kaikki muutkin käsityö/diy-bloggaajat. Pitäähän sitä saada tehtyä jonkinnäköinen kooste mielellään heti vuoden vaihtumisen jälkeen siitä, mitä vuosi 2015 on pitänyt sisällään. Minulla nämä koosteet tyypilliseen tapaan venähtävät johonkin helmikuun puolelle, joten sinällään paniikkia postausten ajoittamiselle ei ole. Nyt vaan sattui olemaan hetki luppoaikaa ja inspiraatiota.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, en ehtinyt tehdä lahjaksi yhtään niin paljon käsitöitä kuin olin ajatellut. Nämäkin lahjat (lukuunottamatta sukkia) on kaivettu keskeneräiset/valmiit-käsityökorini syövereistä ja pistetty pakettiin, kun ei muutakaan ollut tarjolla. Toisaalta, siellähän ne vaan odottivat uutta omistajaa kun eivät selkeästikään omaan käyttöön asti olleet päässeet.

Tämän postauksen jälkeen onkin aika hyvin tämän vuoden joululahjat esitelty. Ensi vuonna sitten taas uutta kierrosta.


Aloitin jo viime vuoden puolella oman projektin patalappu-kirjani läpivirkkaamiseen. Projekti (yllättäen) jäi kesken, ja tämä on yksi, tämän vuoden puolella valmistunut lappu, joka ei ehtinyt viime vuoden joululahjoihin vaan jäi odottamaan omaa vuoroaan.

Kyseinen malli kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini kirjan malleista. Se oli suhteellisen yksinkertainen tehdä, valmistunut pinta on kiva ja riittävän tiivis, ja hyvillä värivalinnoilla patalapusta tulee todella nätti. Ehkä kokoa olisi saanut olla enemmän, nyt tämä käy korkeintaan jonkun todella pienen kattilan alle - uunista tällä ei ainakaan kannata mitään ottaa!

Meinasin alunperin jättää koko lapun itselleni, koska se vaan oli niin nätti, mutta päädyin antamaan sen lahjaksi mummolle. Mummolla onkin jo ihan kiitettävä kokoelma näitä allekirjoittaneen värkkäämiä patalappuja, joten tämä sopinee sinne jonon jatkoksi.


Lanka : Novita 7-veljestä
Koukku : virkkuukoukku, koko 4 mm
Langan menekki : 24 g
Ohje : 'Cooking Tips' kirjasta Patalappuja à la Carte by Taito Uusimaa Ry 


Tätä postausta kirjoittaessani hoksasin, etten varmaan informoinut tämän lahjan saajaa, että kyseessä on patalapun sijasta tiskirätti... Kyllä tämä varmaan patalappunakin toimisi, mutta bambulangan puolesta toimittaa paremmin tiskirätin virkaa. Täytynee varmaan ensin selvittää, kenelle tämä nyt loppupeleissä päätyikään ja toimittaa käyttöohjeet jälkikäteen!

Kyseessä on siis edellämainitun patalappukirjan ohjeilla väsätty tiskirätti. Tämä on myös joskus alkuvuonna valmistunut. Jossain vaiheessa patalappu-projektiani, kyllästyin virkkaamaan seiskaveikkaa, ja vaihdoin bambulankoihin. Tästä tuli kyllä myös ihan kiva. Ärsyttävän kupruileva kyllä - nämä pyöreät lappuset tuottaa aina ongelmia sen kanssa.


Lanka : Hjertegarn Blend Bamboo
Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm
Langan menekki : 28 g
Ohje : 'Tiny Carousel' kirjasta Patalappuja à la Carte by Taito Uusimaa Ry 


Ylläoleva patalappu on myös samaisesta kirjasta kuin itseasiassa tämän postauksen kaikki patalappua vähänkään muistuttavat tekeleet. Pitäähän sitä hyviä ohjeita kuluttaa oikein urakalla. Sydänaiheinen patalappu on valmistunut myös jo alkuvuodesta, mutta pääsi vasta nyt pakettiin.

Fiilikseni patalapun suhteen ovat hieman ristiriitaiset. Sen tekeminen oli äärimmäisen ärsyttävää - lankavalinta oli huono, olisi pitänyt olla paksumpaa (mutta kun projektin tehtävä oli kuluttaa seiskaveikkavarastoa!). Se on myös hillittömän iso, mutta ohut. Tuskin ajaa asiaansa kuten tarkoitus oli. On se ihan nätti. Mutta..

Lahjansaaja oli tyytyväinen, se lienee tärkeintä.

Lanka : Novita 7-veljestä
Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm
Langan menekki : 58 g
Ohje : 'Valentine's Day' kirjasta Patalappuja à la Carte by Taito Uusimaa Ry 


Tämä patalappu kuuluu sarjaan 'rumimmat patalaput ikinä', eikä se sen vuoksi itseasiassa vieläkään päätynyt lahjaksi. Kyseessä on ensimmäinen kokeiluni kyseistä mallia, ja voi olla, että jää viimeiseksi. Ihme, että sain sen pysymään ilman tuon suurempia kupruiluja. Väriyhdistelmä on kerrassaan kamala ja käsiala vaihtelee joka kierroksella. Yh. Ehkä vahingossa vaan hukkaan koko lapun...

Lanka : Novita 7-veljestä
Koukku : virkkuukoukku, koko 4 mm
Langan menekki : 31 g
Ohje : 'Chocolate Heaven' kirjasta Patalappuja à la Carte by Taito Uusimaa Ry 


Pappa sai tänä jouluna lahjaksi vain yhdet sukat (ylläolevat), koska en kertakaikkiaan ehtinyt tehdä enempää. Suunnitelmissa oli tehdä hänelle kirjoneulesukat näiden lisäksi, mutta edellisissä postauksessa esitellyt joulukalenterisukat/syyssukat veivät kaiken ylimääräisen aikani, ja näin pappa jäi ilman kirjoneulesukkia. Täytyy korjata erhe pikapuoliin ja hyödyntää vaikka joku ennaltaneulomaton malli siihen.

Papan sukat ovat mallia perus, ja lankana on Novitan Duo. Ostin tämän seiskaveikkasarjaan kuuluvan langan alunperin omia sukkiani varten, mutta päätin kuitenkin tekaista siitä papalle lahjasukat. Tykkään langan sävymaailmasta kovasti, MUTTA. Ainut ongelma ilmaantui ensimmäisen sukan varren jälkeen kun tuo vaaleampi sävy puuttuikin langasta kokonaan ja lanka muodosti selkeän yksivärisen kohdan sukkaan. Jos kyseessä olisi ollut muutama kerros, en olisi jaksanut asiasta tuohtua, mutta kerkesin tehdä vartta vaikka kuinka pitkälti kunnes hoksasin, että ero on suorastaan silmillä huomattava. Ei muuta kuin purkuun ja koko pätkä langasta poikki. Meinasin reklamoida, mutat en ole vielä sinne asti ehtinyt... Näissä kuvissa eroa ei ihan hirveästi nää, mutta livenä se kyllä silti oli erotettavissa.


Lanka : Novita 7-veljestä Duo
Puikot : KnitPro Cubics 3,5 mm
Langan menekki : 87 g
Ohje : Omasta päästä heitetty perussukkamalli

Incas Shawl

26.12.2016


Joululahjaksi valmistui myös tämä kyseinen pitsihuivi. Kyseessä on ensimmäinen neulomani kolmiohuivi. Lanka oli elämääkin ohuempaa, Handun merinosilkkihuivilankaa, jota yhdessä 100 gramman vyyhdissä oli 800 metrin verran. Lanka tuli kotiutettua Jyväskylän neulefestareilta!

Ohjeeksi valikoitui pitkien mietintöjen ja monien ongelmatilanteiden jälkeen Ravelryn ilmaisohje, Daria Sorokinan suunnittelema Incas Shawl. Oikeasti huiviin olisi varmaan pitänyt käyttää vielä ohuempaa lankaa, jos siitä olisi halunnut saada isomman, mutta minulle tämä lanka oli jo aivan riittävän ohutta.

Ja hitto, kyllä muuten oli ongelmia ohjeen kanssa. Olen neulonut ennenkin huiveja englanninkielisen ohjeen kanssa, mutta nyt oli kyllä oman ymmärtämisen kanssa ongelmia. Jouduin kysymään neuvoa kaverilta ja FB-neulontaryhmistä useamman kerran. Ohje oli selkeä, muttei kuitenkaan niin selkeä. Loppupeleissä kuitenkin sain neulottua huivin loppuun saakka ja se näyttääkin ihan juuri siltä kuin pitää. Kastelun ja muotoon venyttämisen jälkeen siitä tuli todella nätti. Äiti oli lahjasta otettu ja ilahtunut, toivottavasti menee käyttöön.

Nyt voikin sitten aloittaa seuraavan huiviprojektin...





Kuvat ei oikein tuo oikeutta nätille huiville - ulkona oli kamala sää ja tuuli ihan älyttömästi, huivi ei pysynyt sekuntiakaan paikalla. Kiva siinä sitten manuaaliobjektiivilla koittaa tarkentaa. Paristakymmenestä kuvasta löytyi kuusi hyvää!


Lanka : Handun merinosilkkihuivilanka 
Puikot : pyöröpuikko, koko 3 mm
Langan menekki : 56 g
Ohje : Incas Shawl by Daria Sorokina Designs

Joululahjasukkia

25.12.2016


Joulu on minun osaltani nyt lusittu, huomiselle Tapaninpäivälle ei ole enää mitään sukulaisissa käyntejä, joten voin hyvin keskittää yhden ylimääräisen vapaapäiväni käsitöille ja Netflixille. Vaikka joulu onkin kaikista juhlapyhistä itselle se ykkönen, on silti ihanaa, että se on ohi.

Joka vuosi ahkeroin lahjaksi käsitöitä: sukkia, patalappuja, tiskirättejä ym - mitä nyt mieleen juolahtaa. Joka vuosi niiden tekemisessä tulee kiire, enkä ehdikään tehdä sitä määrää, mitä ajattelin. Joka vuosi osa jää tekemättä. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus.

Tämän vuoden tavoitteena oli tehdä kolmet kirjoneulesukat: mummolle, papalle ja äidille. Kahdet valmistui jouluksi. Täytyy lahjoa pappa tammikuun puolella. Mummon sukat, eli allaolevat joulukalenterisukat valmistuivat jouluaattona klo 14, jonka jälkeen äkkiä blokkasin ne ja pistin pakettiin. Neljältä piti lähteä jo sukulaisten luo syömään. Ei yhtään tiukille mennyt taas?


Novitan 7-veljestä Polaris on ehdottomasti tämän vuoden suosikkilankani. Ylivoimainen voittaja. Värisävyt on siinä jotenkin niin täydellisiä, ja etenkin kirjoneuleissa erittäin näyttäviä. Lanka sopii valkoisen langan kaveriksi kuin nenä päähän. Toki läheltä katsottuna sukatkin näyttää ihan sekametelisopalta, mutta kauempaa (kuten esimerkiksi allaolevasta kuvasta) katsottuna kuviot erottuvat ihan selkeästi. Mustan kanssa en ehkä yhdistäisi.

Toivon todella, että Polaris ei poistu valikoimista ihan piakkoin tai joudun hamstraamaan sitä kotiin kunnon lankahamsterin elkein. En tiedä, onko koskaan yksikään Novitan lanka sytyttänyt näin paljon kuin tämä? Ja parastahan tässä on, että se on tosiaan samaa vahvuutta 7-veikan kanssa. (Ja ei, tämä postaus ei ole minkäänlainen yhteistyöpostaus Novitan kanssa.)

Pakko muuten vielä hehkuttaa näitä Niina Laitisen ohjeita - ihan mahtavia. Näissä sinivihersävyisissä on tehty Taimitarhan syyssukkaa - punavioleteissa viime vuoden joulukalenterisukkaa. Toimivia, kivoja ohjeita, joiden kanssa ei vaan voi epäonnistua.



Lanka : Novita 7-veljestä Polaris turkoosi-sininen
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 220
Ohje : Taimitarhan syyssukat by Niina Laitinen Designs



Punasinivioletit, viime vuoden joulukalenterisukat sai lahjaksi tällä kertaa mummo, ja ne tosiaan (kuten ylempänä mainittiin) valmistuivat kolmisen tuntia ennen lahjojen jakoa. Ripeä toiminta tuottaa tuloksia: nopea blokkaus, paketointi ja voilá. Valmista tuli.

Mummo ei itseasiassa paljon puhua pukahtanut lahjoista eilisiltana, joten en tiedä reaktiota näihin, mutta oletan niiden olleen mieluisat. Luultavasti ajatteli taas minun nähneen aivan liikaa vaivaa. Mutta täytyyhän sitä.


Viime vuoden joulukalenterimalli on kyllä tosi kiva kirjoneulemalli. Olisiko nämä nyt kolmannet samalla mallilla tehdyt sukat. Eikä varmasti viimeiset. Tykkään seurata näitä Niinan malleja aina mallikerta kerrallaan, ei niin että koko kuvio on läväytetty yhdelle sivulle. Tulee sopivissa pätkissä sopivan erilaista kuviota.

Luonnonvalkoinen sopii muuten yllättävän hyvin kirjoneuleeseen tällaisen langan kanssa, vaikka ei itsessään ole kyllä millään tavalla minun lempivärini. Suosin yleensä kirkkaanvalkoista. Tässä ei näytä yhtään pahalta.


Lanka : Novita 7-veljestä Polaris pinkki-sininen-turkoosi
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 220 g
Ohje : Joulukalenterisukat 2015 by Niina Laitinen Designs

Pyhäjärven lapaset

18.12.2016


Tämän postauksen lapaset ovat osa Käsityökirjahaastetta.

Aika blogata jostain käsitöihin liittyvästäkin kun edellisestä sellaisesta postauksesta on jo ihan pieni tovi. Kuvattavia käsitöitä olisi vino pino rästissä, mutta nyt ongelmana on oman viitseliäisyyden lisäksi myös pimeys, joka tekee sisällä kuvaamisen haastavaksi ja tylsäksi. Valoa on nyt niin vähän tarjolla, ja se valoisa aika tulee tietysti vietettyä töissä, neljän seinän sisällä. Joulun pyhinä täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja kuvata kaikki valmistuneet työt, joululahjaksi menevät toki ennen joulua.

Kuten kuvista voi päätellä, nämä lapaset valmistuivat jo pitkälti ennen talvisia kelejä, tarkalleen ottaen jo heinäkuussa. Sain kuvattua ne syyskuussa. Pitkissä kantimissa tämä touhu.

Kyseessä oleva Pyhäjärven lapaset-malli on otettu kirjasta Sukupolvien silmukat, ja vaikka olevinaan tein ohjeen vaatimilla langoilla, meni homma taas ihan totaalisesti pieleen. Lapasista tuli aivan liian isot. Ajattelin tekeväni ne alunperin itselleni, mutta lapaset ovat isokätisille miehillekin isot. Siispä vaivihkaa lahjoitin ne papalle, joka tyytyväisenä otti lahjan vastaan. Kaipa niitä voi talvella pitää päällyslapasina, jos laittaa toiset alle.

Kuvista ehkä myös näkyy, että toinen lapanen on lisäksi aivan eri kokoa kuin toinen. Peukalokin meni pieleen, ja nekin ovat eri mittaiset. Että miten meni noin niinkun omasta mielestä...? Äiti ihastui malliin, totesi lapasten olevan aivan hänen näköisensä. Täytynee varmaan ottaa projekti uusiksi puikoille, ja kokeilla saisiko seuraavalla kerralla tehtyä vähän nämä vähän pienemmässä koossa.



Lanka : Gjestal Maija
Puikot : sukkapuikot, koko 3 mm
Langan menekki : 65 g
Malli : 'Pyhäjärven lapaset' kirjasta Sukupolvien silmukat by Pia Ketola ym.


Loppuun vielä kuva lempparikuvauspaikoistani, eli mummolan pihamaalta. Tästä voisi tulla hyvä taulu jos vaan poistan ruman heijastuman alareunasta ja vähän fiksaan kuvan värejä. Jouluksi ei nyt kyllä ehdi, mutta sinne on suunniteltu muuta.

Västra Hamnen

11.12.2016

Jatketaan näillä kevään 2015 matkakuvilla kun nyt alkuun päästiin edellisen aiheeseen liittyvän postauksen myötä. Ollaan siis edelleen kolmannessa päivässä ja matka jatkuu eläintarhavisiitin jälkeen pikavisiitillä Malmön länsisatamaan katsomaan Malmön korkeinta rakennusta (ainakin silloin).

21.5.2015 - Malmö: Västra Hamnen


Maisemat oli kieltämättä ihan komeat - hyvällä säällä taitaa näkyä melkein Tanskaan asti. Nyt oli sen verran pilviä, että Öresundsbron eli Ruotsi-Tanska-välisen sillan erotti ainakin osittain. Mitenkään erityisen lämmin satamassa ei ollut, joten ihan älyttömiä aikoja siellä ei tullut vietettyä.



Turning Torso! 54-kerroksinen ja 190 metriä korkea asuinrakennus, josta mielelläni ostaisin kämpän, jos olisin rikas! Huijasin muuten ylempänä, nopean googlettelun myötä selvisi, että Turning Torso on Pohjoismaiden korkein rakennus ja Euroopan kolmanneksi korkein asuinrakennus. Ihan hyvä suoritus siis! Mahtaa olla hyvät maisemat noista ylimmistä kerroksista.



Satamassakin oli näitä sulallisia ystäviä.






Jos satamassa olisi ollut esimerkiksi jätskikioski, olisin voinut ostaa jätskin syötäväksi, mutta ainakaan meidän kävelyreitin varrelta ei sellaista löytynyt, joten palasimme pian bussilla takaisin Malmön keskustaan ja siitä bussilla kämpille.

Frederiksberg & København Zoo

8.12.2016

Throwback to spring 2015... Viimeisimmässä aiheeseen liittyvässä postauksessa valehtelin postaavani koko reissun nyt kerralla, päästäisiinpä siitä eteenpäin ja saisi uutta reissupostausta kehiin. Toisin kävi. Eikä yllätä yhtään. Nämä Köpis/Malmö-kuvat ovat olleet käsittelyn alla jo toista vuotta, ja vasta nyt sain urakan loppuun saakka. Vasta nyt. Tiedän, olen täysin saamaton kuvankäsittelyssä.

Niille, jotka eivät vielä ole Tanska/Ruotsi-kuviini tutustuneet, tiedoksi - tein neljän päivän reissun Tanskaan ja Ruotsiin toukokuussa 2015 eli puolitoista vuotta sitten. Reissun postauksia löytyy tästä blogista aiheeseen liittyvillä tageilla sekä myös matkailu-sivun listauksesta. Nämä ovat kaikki tulleet tällä tavalla ripotellen, joten kärsivällisyyttä kiitos.

Tämän postauksen kertomus sijoittuu reissuni kolmanteen päivään. Varautukaa taas miljoonaan kuvaan.

21.5.2015 - Kööpenhamina: Frederiksberg & København Zoo


Kolmas päivä olikin jollain tapaa historiallinen minulle, sillä sain lähteä seikkailemaan Kööpenhaminan keskustaan ilman opasta (= kaveriani Hannaa). Täytynee ehkä mainita, etten ole aiemmin reissannut yksin yhtään missään Suomen rajojen ulkopuolella, joten ehkä hieman jännitti. Ei sillä, että tämä mikään ylitsepääsemättömän haastava suoritus olisi ylipäätään ollut. Bussilla Malmön keskusrautatieasemalle, siitä junalla Köpikseen (aivan niinkuin tullessanikin!), siitä metrolla Frederiksbergiin ja kohti eläintarhaa. Koska se oli suuntana. Hannaa ei niin eläintarha kiinnostanut, ja opiskellakin piti, joten minä ikuisena eläintarhojen ystävänä lähdin matkaan yksin.


Ajelin metrolla tosiaan Frederiksbergin metroasemalle, josta nousin suoraan jonkinsortin kauppakeskuksen sisuksiin. En ole mikään shoppailijatyyppi, varsinkaan ulkomailla, mutta kun nyt kerta näin helpolla pääsee niin saatoin tehdä vähän ostoksia. Löysin myös vastineen Tigerille, tanskalaisen Søstrene Grenen, josta ostin muunmuassa lankaa ja muuta jonninjoutavaa. Siitä lähdin sitten suunnistamaan kohti eläintarhaa - opaskirjani mukaan matkan piti olla ihan lyhyt, muutama sata metri... 




... Varmaan parin kilometrin kävelyn (tai siltä se ainakin tuntui!) jälkeen, astelin tuosta ylläolevassa kuvassa olevasta porttikongista sisään Frederiksberg Have-puistoon. Koko seutu ylipäätään oli tosi nättiä, ja oli kiva nähdä vähän muutakin kuin sitä ihan ydinkeskustaa.



Puisto oli tosi kaunis, ja siellä käyskenteli vapaana lintuystäviä kuten ylläoleva hiipparihaikara. Yllättäen näillä mun reissuilla, kuvia tulee eniten jostain laitapuolen talitintistä kuin itse kohteesta eikä nytkään tehty poikkeusta!








Frederiksberg Slot, jonka nimen bongasin vasta jälkikäteen.


Oli muuten tyhjä puisto, muutama hassu tyyppi minun lisäkseni, sekä tietysti lauma lintuja! Vihdoin, varmaan tunnin kävelyn (lintubongaus ym ei yhtään vienyt ylimääräistä aikaa... tietenkään!) jälkeen saavuin eläintarhan portille ja maksoin itseni sisälle.

Varoitus. Alla liian monta eläintarhakuvaa. Eli reilusti scrollausta jos eläintarhakuvat ei kiinnosta pätkääkään.



Käyn eläintarhoissa yleensä kaikissa ulkomaankohteissa, joissa ylipäätään vierailen, ja joissa on eläintarha. Tiedän, että joidenkin mielestä eläintarhat ovat kyseenalaisia, ja toki ne sitä ovatkin, jos eläinten elinolot ovat huonot. Kuitenkin suurin osa eläintarhoista pitää eläimiään hyvin, ja samalla vaalii pian uhanalaisten eläinlajien selviytymistä.

Itse käyn eläintarhoissa kuvaamassa. Aktiivisena valokuvauksen harrastajana, eläintarhakuvani ovat ehdottomasti kaikista kuvistani parhaimmistoa. Niiden kuvaaminen on kivaa, niiden käsittely on vielä kivempaa. Itseasiassa kivempaa kuin minkään muun osa-alueen kuvien käsittely. Eläintarhakuvissa saan käyttää erilaisia sommitteluja ja rajauksia, saan vetää ne halutessani vaikka puna/sini/kelta/violettisävyisiksi, ja silti ne yleensä näyttävät hyviltä. Teetän ottamistani kuvista paperikuvia, jotka yleensä liimaan kämppäni oviin.









Tämä kuva on kaikista (reilusti yli sadasta) eläintarhakuvistani ehdottomasti ykkössuosikkini. Kuvan sävyjä ei ole edes muokattu juuri lainkaan, tukaani vaan sattui istumaan kivansävyisen- ja pintaisen, vihreän seinän edessä. Tästä kuvasta tulee ehdottomasti suurennos seinälleni.


Perhostalot on muuten ehkä eläintarhan vaikein paikka kuvata, koska niissä lämpötila on jo tropiikin puolella, mikä vetää kaluston vaarallisen huuruun heti sisään astellessa. Oikeasti valokuvaajan pitäisi välttää tällaisia lämpötilan vaihteluita, mutta minä kaluston rikkoutumisen uhallakin menen tsekkaamaan ne perhoset.







Alimmassa kuvassa jo vähän näkyykin sitä rankkasadetta, joka yllätti kierroksen loppupuolella. Sateenvarjoa ei tietenkään ollut mukana, joten odottelin sateen loppumista suojassa katsellen vauvasarvikuonon touhuja. Onneksi kyseessä oli vain kuuro ja pääsin jatkamaan matkaa.

Kyllä niissä eläintarhoissa aina muutama tunti vierähtää helposti. Kolmisen tuntia taisi minulla Köpiksen eläintarhassa mennä, saattoi mennä enemmänkin sateen vuoksi. Kenkävalinta reissulle oli superhuono, joten jalkoihin sattui ja laukku painoi (kamerahan painaa about 4kg...) tuhottomasti paluumatkalla. Hurautin siitä oikeastaan suoraan keskusrautatieaseman kautta Malmöön.

Malmössä Hanna oli vastassa, ja mentiin siitä sitten vielä heittämään pikakierros Malmön satamaan katsomaan koko kaupungin korkeinta rakennusta. Jätän ne kuvat kuitenkin seuraavaan postaukseen, koska muuten kukaan ei jaksa selata tätä(kään) loppuun asti.