Kesän ja alkusyksyn TOP

Niin karua kuin se onkin, mutta kesä on ohi. Ja itseasiassa syksykin alkaa olla kohta lusittu. Winter is coming.

Nämä TOP-postaukset on valehtelematta mun suosikkipostauksia tässä blogissa, mutta silti en saa itseäni niskasta kiinni riittävän usein kirjoittelemaan näitä ja etsimään youtube-videot sun muut postauksia varten. En tiedä, onko näistä iloa muille, mutta itse ainakin tykkään palata ajassa taaksepäin katsomaan, millaista musiikkia esimerkiksi kuuntelin tiettyinä aikoina - tai mitä sarjaa juuri silloin tuijottelin. Täytyy koittaa petrata loppusyksyn ja talven aikana! Olisi sitten edes jotain postattavaa - käsityösaralla tuntuu olevan hiljaista...!

Kesällä selkeässä suosiossa oli indie-musiikki, tv-sarjat ja käsitöiden tekemättömyys. Katsoin aika harvoin leffoja eikä perjantai-leffapäivä-tavoitteeni todellakaan toteutunut joka viikko (harmi!). Toisaalta, kesäillat meni kuvatessa tai sitten kuvia käsitellessä, käsityöt jäi aikalailla toissijaiseksi. Työpäivien jälkeinen väsymys vei voiton, ja jos en istunut koneella kuvien ääressä tai ollut ottamassa niitä - makasin sohvalla katsoen jotain sarjaa Netflixistä.

Nyt alkusyksyllä on taas alkanut käsityöt kiinnostaa, etenkin kun heivasin käsityökirjahaasteeni pakollisen aikarajan. Tällä hetkellä on menossa syksysukkaprojektia ja muutaman keskeneräisen työnkin olen saanut loppuun. Jotenkin on kiva istua illalla sohvalle tuijottelemaan jotain hyvää sarjaa ja neuloa/virkata kynttilänvalossa kun ulkonakin on jo pimeää. Kesällä tai muulloin valoisan aikaan siitä tuntuu tulevan vaan kamala morkkis!

Mutta anyway, tässäpä on kesän-alkusyksyn suosikkeja.

Kesän ja alkusyksyn TOP15

Outlander, ah! Ihana brittisarja, jonka katsomista en kyllä kadu pätkääkään! Sarja perustuu Diane Gabaldonin kirjoihin (joita on ties kuinka monta - yhtäkään en ole lukenut, mutta eka tuli jo tilattua englanninkielisenä, odottamaan lukemista!) ja sijoittuu 1700-luvun Skotlantiin. Päähenkilö brittiläinen Claire päätyy 1700-luvulle, jossa kohtaa skotlantilaisklaanin jäseniä ja aivan erilaisen elämän kuin lähtötilanteessa vuonna 1945.

Outlander on ollut paljon puheenaiheena erityisesti neulepiireissä, koska sarjassa pukeudutaan pitkälti itse neulottuihin ja ommeltuihin vaatteisiin, kuten tuon ajan henkeen on kuulunut. Itse en noista tuontyyppisistä neuleista (ainakaan vielä) juuri perusta, mutta kivalta ne kyllä henkilöiden päällä näyttivät. Suosittelen kyllä Outlanderia - kaksi kautta on nyt ilmestynyt ja kolmatta odotellaan!

Yksi ehdottomasti vaikuttavimmista ja mielenkiintoisimmista minisarjoista, joita olen lyhyen elämäni aikana tuijottanut, on BBC:n War & Peace - 1800-luvun Venäjälle sijoittuva historiallinen ja ehkä aavistuksen romanttinenkin draama. Tästä tuli joskus puhetta töissä ja piti ihan googlata, että mistä kaikki niin puhuvat. Eipä tarvinnut kahdesti kehoittaa sarjaa aloittamaan, ja se tulikin katsottua melkein itsestään.

Ihan kerrassaan loistava sarja. Sarjahan perustuu Leo Tolstoyn samannimiseen kirjaan, joka onkin tituleerattu yhdeksi maailmankirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Sarja taas oli kerrassaan vaikuttava. Suosittelen. Tämän parissa ei mene aika hukkaan.



Showtimen uusi tv-sarja Billions kertoo miljardöörin ja oikeuslaitoksen välisestä kismasta. Sanotaanko näin, että kun pikkuveli suositteli sarjaa, en ollut järin innostunut. Damian Lewis tuli tutuksi Homeland-sarjassa, ja hieman ristiriitaisen ulkonäkönsä oli jossain määrin suurin syy sarjan katselun aloittamiseen. Kolme ekaa jaksoa oli kuolettavan tylsiä, mutta sitten alkoi tapahtua ja hupsheijaa, sarja tuntuikin loppuvan käsiin. En nyt järin hyvin osaa sarjaa kuvailla, mutta suosittelen tsekkaamaan ainakin trailerin ja mahdollisesti neljä ekaa jaksoa ennenkuin sarjan käy kokonaan teilaamaan!


Kukapa ei tykkäisi Robert de Nirosta? The Intern-leffa on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut, hyväntuulinen draamakomedia. Leffa kertoo eläköityneestä ja vaimonsa menettäneestä Benistä, jonka elämä töiden loppumisen jälkeen on käynyt tylsäksi. Tästä syystä Ben hakeutuu harjoittelijaksi muotiverkkokauppaa, joka hakee nimenomaan eläkeiän ylittäneitä senioreita harjoitteluun. Kaikinpuolin mukava ja leppoisa katseltava, joka saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Tykkäsin!


Kongen av Bastøy eli englanniksi käännettynä King of Devil's Island on norjalainen, melko synkkätunnelmainen, vuonna 2010 ilmestynyt elokuva, jonka sattumalta bongasin Netflixistä. Norjalaiset leffat ovat osoittautuneet hyviksi, joten en missään vaiheessa olettanut leffan olevan huono - ja oikeassa taas olin. Hyvä, koskettava elokuva.

Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo Bastøyn saaren poikavankilasta ja sen uusimmasta tulokkaasta Erlingistä. Saarella tapahtuva toiminta ei ole suuremmissa määrin soveliasta ja se selviää pian myös Erlingille. Leffa muistutti mielestäni kovasti yhtä suurimmista suomalaisista leffasuosikeistani; Tummien perhosten kotia. Toki Stellan Skarsgård näyttelijänä on ihan loistava, joskaan hänen norjankielensä ei ehkä taipunut niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Mikään iloinen leffa King of Devil's Island ei ole, ja vaatii ehkä tietynlaisen olotilan sen katsomiseen.


Tarviiko paljon sanoa tästä leffasta? Kesän pahin parhain itkuleffa! Leffa, joka todellakin kannatti mennä katsomaan yksin, ja jonka katsomiseen olisi pitänyt tajuta varata vähintään paketti nenäliinoja. Olis voinut tarjota vieruskaverillekin kun kirjaimellisesti koko elokuvateatterin sali vollotti leffan loputtua. En viitsi spoilata, joten traileri kannattanee katsoa ja sen jälkeen siis koko elokuva. Ja mieluusti yksin. Tai ehkä poikaystävän/miehen/kumppanin kanssa, jos hän ei häiriinny itkemisestäsi.

Ei tullut turhaan odotettua koko alkuvuotta tätä elokuvaa. Joka minuutin arvoinen.









Michele Bravin Mad World-biisi soi varsin ahkerasti soittolistoillani kesällä. Muistaakseni törmäsin siihen ensimmäisen kerran jonkun tv-sarjan yhteydessä ja ihastuin, ja nimenomaan tähän versioon. Tästä samasta kappaleestahan taitaa olla lukuisia eri tulkintoja, mutta mielestäni Michele Bravin vetämänä se vaan kuulostaa parhaimmalta. Lyriikatkin ovat harvinaisen osuvat.

Sistersin Pain of Salvation sekä Kwoonin I lived on the Moon -biisit ovat perusindietä - eli juurikin sellaista, mitä yleensä eniten kuuntelen. Sisters on virallisesti indierockia soittava seattlelainen bändi, ja Pain of Salvation on melko melodinen, ehkä jollain tapaa sarjojen ja leffojen soundtrackeja muistuttava kappale. Mielenkiintoinen kappale.
Kwoon taas on ranskalainen indiebändi, jonka biisi I Lived on the Moon on ihan eri sarjaa kuin edellinen. Biisi on rauhallinen, ja siinä korostetaan ehkä jossain määrin enemmän soittimia kuin laulua. Eniten tykkään tässä kappaleessa kertosäkeen melodiasta. Yllättävä, jollain tapaa surullinen, mutta silti niin miellyttävä.

Pakko mainita, että vaikka tässä nyt on Vain elämää-sarjan biisi, en ole seurannut enkä seuraa kyseistä tv-sarjaa. Kuitenkin, 'pakotettuna' katsoin ekan jakson uusimmalta kaudelta ja tämä Hectorin tulkinta Lauri Tähkän Tyttörukka-biisistä säväytti, ja on sen jälkeen soinut Spotify-soittolistallani. En siis ylipäätään tykkää juuri Lauri Tähkästä, mutta Hectorin äänelle hänen biisinsä varmasti kävisivät. Pahoittelut, että tässä on vaan lyhyt Youtube-pätkä - Spotifyssä on tosiaan koko biisi kuultavissa.

Sain katsottua Game of Thronesin uusimman kauden vasta nyt kesän aikaan ja rakastuin musiikkeihin. Miten en aiemmin älynnyt, miten hyviä biisejä sarjassa on? Sekä Youtubessa että Spotifyssä on soittolistansa GoT-soundtrackeille ja sieltä tämä Light of the Seven-kipale on bongattu. Hiton hyvä.

Aika harvoin iskee suomalainen indierock, mutta Lasten Hautausmaa on osoittautunut hyväksi. Tuulipuut on melko vauhdikas, ja bändille omaista, hieman Ultra Bra-tyyppistä tyyliä. Bändi olis vielä tulossa Jyväskylän Lutakkoon keikalle muistaakseni loka-marraskuussa, saa nähdä innostuisko ihan paikanpäälle.

Yksi koko kesän ultimate-suosikkeja ulkomaalaisissa kappaleissa oli espanjalaisen, valitettavasti jo lopettaneen Delafé y las flores azules -bändin kappale No te dejaré nunca más. Kiva, espanjankielinen rallatus, josta ainakin minä tule hyvälle mielelle (vaikken toki mitään ymmärräkään).

Muuta mukavaa kesältä

Budapest. Ja sen myötä hyvin huvennut tili ja polttava matkakuume.


Muse ♥ @ Ericsson Globe, Tukholma. Eipä siitä muuta tarvitse sanoa. Huikea show. (Ylläoleva video toki on Saksasta eikä missään nimessä ole minun ottamani).

Syksyn kuulumisia ja suru-uutisia

Niin se on vaan syyskuukin kohta puolivälissä. Puut alkaa vaihtaa lehtiensä värit ja illat alkaa olla ihanan pimeitä. Saa kaivaa kynttilät kaapista ja polttaa niitä - aina kun ehtii! Pakko myöntää, että syyskuusta on tullut mun ehdoton ykkössuosikkikuukausi tässä nykypäivän sekavassa ilmastossa. Sellanen pieni kirpakkuus lämpötilassa on enemmän kuin tervetullut kesän helteiden jälkeen, ja päivät on oikeesti kauniita. +15 on mulle ihan sopiva lämpötila päivälle.

Ajattelin postata vähän kuulumisia myös käsityörintamalta (sekä ehkä jotain yleistä läpinää). Maaliskuussa aloittamani käsityökirjahaastehan oli ja meni, mutta päätin tehdä haasteen kehittäjän oman käden oikeudella omiin sääntöihini muutoksen ja asettaa vähän reilummin aikaa haasteen suorittamiseen. Tämä kesä ja syksy on jotenkin vaan vierähtänyt ohi töiden ja marsun sairastelun takia. Käsitöiden teko on jäänyt sen kaiken väsymyksen ja stressin takia tosi vähäiselle, eikä mulla ollut mitään mahdollisuuksia saada haastetta purkkiin ohje-ajassa.

Toisin sanoen, lisään haasteen suorittamisen aikaa reilusti - sanotaan vaikka toisella puolella vuodella. Tai miksei vaikka vuodella. Tai miksen vaan päättäisi, että tavoite on saada joka kirjasta tehtyä jotain ajassa X. Koska on pakko myöntää, että tämä haaste alkoi ahdistamaan. Samalla alkoi ahdistamaan se, että missä ajassa sitten teen joululahjasukkia sun muita jos vaan pakkopullamaisesti väännän haasteen töitä. Ja koska kaiken käsityötehtailun pitäisi olla minulle vain ja ainoastaan harrastus - en halua ottaa stressiä.

Mutta jottei elämä menisi liian helpoksi ja leveäksi, lisäsin listaan pari uutta kirjaa.

Marsun sairastelu on kyllä syönyt voimia. Koko episodia on kestänyt varmaan kohta pitkälti toista kuukautta. Marsut on siitä erilaisia elukoita verrattuna koiriin tai kissoihin, että nämä kun sairastuu niin yleensä aina on tosi kyseessä. Saaliseläimenä marsu ei yleensä näytä oireita kuin vasta sitten kun on liian myöhäistä. Tällä hetkellä marsulaumani vanhin otus alkoi joskus heinäkuun lopussa näyttää merkkiä virtsatieinfektiosta, ja sitä on sitten siitä asti hoidettu - välillä tiiviimmin, välillä vähemmän tiiviisti. Parhaimmassa tapauksessa tukiruokin marsua muutaman tunnin välein samalla kun stressasin joka ikinen aamu löytäväni sen elottomana häkistä.

Onneksi niin ei käynyt. Vaihdoin eläinlääkäriäkin ja sain nyt hieman rahoille vastinettakin (niin, ei varmaan parane mainita niistä satasista, jotka tämän kanssa eläinlääkäriin on menneet...). Viimeisin diagnoosi oli, että marsulla oli sakkaa virtsarakossa ja virtsatieinfektio, jota hoidettiin parin viikon antibioottikuurilla. Samaan aikaan meni sitten tukiruokaa, kipulääkettä ja runsaasti juomista. Ruokavaliomuutos astui myös voimaan ja näillä eväillä koitin saada karvaista kaveria parempaan suuntaan. Harmi vaan, että tilanne ei sillä rauennut ja koitti se, mitä eniten pelkäsin.

Toissapäivänä marsu oli täysin normaali kun tulin kotiin töistä, mutta illalla huomasin sen liikkumisessa jotain outoa - ikäänkuin takajalat olisi pois pelistä. Se sai yöksi reilusti kipulääkettä ja laitoin oikein kellon soimaan, että voisin herätä tarkistamaan, onko se vielä elossa. Yön aikana se oli vaihtanut asumuksessa paikkaa, mutta liikkuminen oli edelleen huonoa. Äidin kanssa sitten jonotettiin kilpaa eläinlääkärille puhelimen päässä ja saatiin aika iltapäivälle. Jotenkin salaa tiesin jo, mitä odottaa, mutta en halunnut uskoa, että tässä niin kävisi.

Eläinlääkärissä sitten otettiin röntgen-kuvat, joista tuli diagnoosi: kaksi isoa virtsakiveä virtsarakossa, jotka todennäköisesti aiheuttaa jonkinsortin yleisen kiputilan ja samalla jalkojen liikkumattomuutta. Ainut hoitomuoto olisi ollut leikkaus, jonka onnistuminen olisi ollut epävarmaa aivan kuten marsun selviäminenkin. Kivet olisivat lisäksi voineet uusia. Tein taas sen maailman rankimman päätöksen lopettaa marsu samantien. Siinä sitten yhdessä äitin kanssa pidettiin seuraa marsulle sen viimeisinä hetkinä kun se sai kipulääkkeet, rauhoittavat, nukutusaineet ja (onneksi toisessa huoneessa) viimeisen piikin. Tuntui muuten ihan järkyttävän kamalalta. Haudattiin marsu edellisen viereen mummolan pihaan.

Oli se silti oikea päätös, vaikka sattuikin niin saatanasti. En halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään turhaan, ja tälle marsulle edessä olisi ollut vain turhaa kärsimystä. En halua pitää yhtäkään eläintä elossa itseni takia eli vain siksi, etten voisi itse olla ilman. Kaikkeni tein, että marsu olisi voinut paremmin, mutta ei se riittänyt. Onneksi jäljelle jäi nyt kaksi marsua, toinen kyllä tämän lopetetun paras kaveri - koko ikänsä olleet yhdessä, ja nyt pelkään, että se masentuu tai lakkaa syömästä. Toivon todella, että niin ei käy.

Jollain tavalla olo on huojentunutkin. Niin paljon on mennyt aikaa ja energiaa marsun hoitamiseen. Toki toivon, että lopputulos olisi ollut eri, mutta jossakin vaiheessa tämä olisi ollut edessä kuitenkin. Tätä lopputulosta on kuitenkin osattu odottaa se puolitoista kuukautta. Ehkä nyt helpottaa sen suhteen.

Tulipahan avautuminen. Jäi ne käsityötkin postaamatta. Paljastan, että aloitin tämän kirjoittamisen sunnuntaina, jolloin tilanne oli aivan eri. Jouduin hieman muuttamaan joitakin kohtia kun ei ollutkaan marsun tulevaisuus niin valoisa kuin oletin. Seuraavassa postauksessa lupaan jo käsityöaiheista settiä!

Underground's Wanksta 20.3.2013-13.9.2016 

Look up here, I’m in heaven

 I’ve got scars that can’t be seen

Oh I’ll be free

Just like that bluebird

Oh I’ll be free

Ain’t that just like me

- David Bowie - Lazarus

Ylläoleva biisi soi kun ajettiin eläinlääkäriin eloisan ja kukkakaalia mutustavan marsun kanssa, ja sama biisi soi kun lähdettiin hautaamaan kivuistaan päästetty marsu. Aika osuvasti etten sanoisi, David Bowie kuitenkin teki biisin juuri ennen kuolemaansa, se julkaistiin helmikuisena perjantaina ja Bowie menehtyi seuraavana sunnuntaina. 

Parit sukkaparit

Mulla oli selkeä visio, että kesän aikana neulon paljon sukkia. Ajattelin, että neulon jopa oman tarpeen yli, ja pistän kaappiin odottamaan sopivaa kohdetta/käyttöaikaa. Mutta mitä vielä, sain kaksi paria valmiiksi ja yksi on kesken. Se siitä tavoitteesta sitten.

Piirakkasukat on ihan ehdottomasti mun suosikkisukkamalli. Voisin ottaa niitä joka värissä itselle käyttöön. Yksinkertaisen kaunis malli, joka on kaiken lisäksi nopea ja helppo tehdä. Mallikerran oppii ulkoa heti, eikä ohjeita juurikaan tarvitse katsella. Sukasta tulee lisäksi juuri sopivan kokoinen.

Nämä violetit sukat menee omaan sukkakaappiin, pinkkien piirakoiden seuraksi. Jos saisi loppuvuoden aikana askarreltua niille vielä muutamat kaverit...

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : KnitPro Cubics 3,5 mm

Langan menekki : 106 g

Ohje : Piirakkasukat by Novita

Nyt on ollut paljon esillä kaikenlaisia hyväntekeväisyysprojekteja käsitöiden parissa. On turvalonkeroa, sukkia vanhuksille ym. Itse harkitsin mukaan lähtemistä tuohon sukkaprojektiin, mutta jo nopean silmäilyn jälkeen, facebook-ryhmät tuntuivat niin riitaisille, että päätin olla lähtemättä mukaan. Sen sijaan ajattelin tehdä määrän X sukkia ja joskus antaa nipun niitä Suomen kodittomille. Luulisin, että menevät ihan tarpeeseen.

Nämä sukat olen nimennyt kauniisti oksennussukiksi, koska sen väriset ne on. En ymmärrä, miten olen ikinä hankkinut tämän väristä lankaa, oisko se nyt olevinaan oliivinvihreä? Mutta! Vaikka sukat onkin kerrassaan kuvottavan väriset, olen ihan varma, että ne tulevat kelpaamaan jollekin Suomen talvessa palelevalle kodittomalle. Neuloin ne koossa 46 eli niistä tuli jättimäiset, käy hyvin miehen jalkaan.

Nyt pitäisi vaan saada aikaiseksi tehdä lisää hyväntekeväisyyssukkia, jotka varmaan sitten viiden vuoden päästä saan annettua eteenpäin.

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm

Langan menekki : 115 g

Ohje : omasta päästä

Neulefestarit

Kun kaikki muut niin minäkin! Postausta hieman myöhässä siis lankakauppa Titityyn heinäkuussa järjestämistä Jyväskylän neulefestareista. Tottahan minun piti paikan päällä käväistä kun koko tapahtuma järjestetään kirjaimellisesti takapihalla! Kerrankin kävi siis hyvä tuuri eikä tarvinnut reissata toiseen kaupunkiin ihanien lankojen perässä.

Harmittelin kyllä jo alusta asti, että miksi juuri tämä viikonloppu! Miksi juuri se ainut viikonloppu kun Keski-Suomessa on vuoden isoimmat estekisat, joihin ajattelin meneväni kuvaamaan. Alunperin oli hankala miettiä, minä päivänä ja monelta menen festareille, milloin taas kisoihin, mutta loppupeleissä päätös olikin superhelppo - kävin perjantaina kuvaamassa kilpailuiden pari luokkaa kunnes kyllästyin vesisateeseen ja jätin koko viikonlopun vitutuksen takia väliin. Lauantaina käväisin Tampereella, sunnuntaina festareilla.

En osallistunut (harmikseni) millekään kurssille tai mihinkään oheistapahtumaan, iltajuhlasta puhumattakaan. Katselin kyllä kurssitarjontaa silloin kun se tuli myyntiin, mutta hinnat oli kieltämättä vähän tyyriit omalle kukkarolle, joten kurssit jäi nyt väliin. Ehkä ensi vuonna, jos ja kun (toivottavasti) tapahtuma silloinkin järjestetään!

Lankoja kyllä ostin senkin edestä! Olisin varmaan päässyt halvemmalla jos olisin vaan ilmoittautunut jollekin kurssille, mukisematta maksanut ilmoittautumismaksun ja todennut, että joo - ei ole rahaa enää lankoihin. Mutta ei. Kyllä sinne satku humpsahti ihan hujauksessa. Mutta tämä olikin se tämän vuoden ainut tilaisuus, jolloin annoin luvan ostaa vähän enemmän lankaa - lankalaihiksesta huolimatta (jolle muuten ei kuulu järin hyvää...!).

Kameraa en jaksanut raahata mukanani, joten kaikki kuvat on iphone-laatua. Pahoittelut etukäteen siitä! Kannatti kyllä käydä - sain taas verkostoiduttua lisää hevoskuvauksen saralla kun Lanitium ex machinan pyörittäjä on myös hevosihmisiä, ja olen itseasiassa hänen hevostaankin kuvannut. Siinä sitten sovittiin samalla uusista kuvauksista!

Joten kuvia siis - varautukaa kuvatulvaan!

Uudet ystävät = tulevaa lankaa!

Omat ostokset: 8 vyyhtiä ja yksi lankarulla. Kyllä kelpaa! On Ikkeä, Puffalaa, Lanitium ex machinaa ym. Jostain syystä nuo kimallelangat on nyt in turkoosin ohella oman pääni sisällä joten saa nähdä, mitä saan niistä aikaiseksi. Onion knit on ostettu pipoa varten, lanitium ex machinan ihana sininen ja oranssi vyyhti villasukkiin jne. Kyllä niistä vielä jotain tulee!

Turvalonkeroita

Tämäkin postaus on ollut työn alla jo ties kuinka kauan, mutta kappas kepposta, en ole saanut aikaiseksi käsitellä näitä muutamaa hassua kuvaa. Sitä kun harrastaa valokuvausta aktiivisesti, niin kas kummaa ei kiinnostus riitäkään enää muiden kuin pakollisten kuvien käsittelyyn... Ja vielä kun vahingossa kuvaat raakakuvana perus-jpeg:n sijaan näitä blogikuvia niin motivaatio tipahtaa jo pakkasen puolelle.

Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni (taas) ja pienen taistelun jälkeen sain kuin sainkin muutaman kuvan käsiteltyä ja lisättyä tänne asti, tekstin kera tietysti. Sain siis keväällä inspiraation virkata muutaman turvalonkeron, kun tämä turvalonkero-sesonki nyt oli kuumimmillaan. Muutamaan se todella jäi, kyllästyin kolmannen jälkeen enkä ole sen koommin virkkuukoukkuun tarttunut. Ihan söpöjä niistä tuli, mutta en ikinä ehtinyt laittaa niitä mukaan siihen satsiin, joka lähti taannoin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin VSO:lle (vastasyntyneiden osasto) ja synnärille. Tuolla nuo kolme onnetonta nyt pyörivät kaapin perukoilla.

Kuitenkin, työkaveri (olen siis töissä leikkausosastolla saman sairaanhoitopiirin sairaalassa) huikkasi, että VSO tarvitsisi edelleen lonkeroita (sekä myös pieniä sukkia ja lapasia, mutta niiden teosta en ole juuri innostunut), joten voi olla, että tartunkin taas virkkuukoukkuun ja virkkaan muutaman kaverin näille lisää.

On muuten iloisia pikkulonkeroita, eikö? Alkuperäisen ohjeen lonkerot olivat niin tympääntyneen näköisiä, etten halunnut sellaisia itse tehdä vaan tein vähän pirtsakampia versioita. Pinkin päässä oleva valkoinen hässäkkä yrittää esittää rusettia, mutta en selkeästikään sitä osannut niin hyvin tehdä kuin olisi ehkä pitänyt... Täytynee opetella lisää.

Ja vaikka olenkin henkeen ja vereen vastaan kaikkia lapsiin liittyviä postauksia ja käsitöitä (koska en millään tavalla ole lapsi-ihminen), oli näitä ihan mukava virkata! Ehkä luokittelen nämä enemmän kategoriaan pehmolelut kuin käsityöt lapsille!

Lanka : Blend Bamboo, Novita Miami

Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm

Langan menekki : 53 g

Ohje : muunmuassa täällä

Tiskirättien vino pino

Tämän postauksen käsityöt ovat osa Käsityökirjahaastetta.

Vihdoin! Vihdoin sain kuvattua kevään aikana valmistuneita käsitöitä ja jopa tehtyä niistä postauksen. Osa valmiista töistä jäi kyllä kuvaamatta, kiitos Suomen sateisen kesän. Ensi kerralla sitten. Kyllä nämäkin kuvat näyttää niin paljon paremmilta ulkona kuvattuna kuin sisällä räpellettynä. Harmi, ettei tällaisena aktiiviharrastelijavalokuvaajana jaksa niiden kaikkien muiden kuvaamisten päälle lähteä vielä kuvaamaan villasukkia ulkosalle jokaikinen kerta! Ehkä jos olis vähemmän käsiteltäviä kuvia kerralla niin motivaatio olis suurempi!

Mutta siis. Aloitin käsityökirjahaasteen maaliskuussa ja olen siihen saanut jo jokusen työn valmiiksi. Osa on jäänyt keskeneräisenä laatikon pohjalle, odottamaan parempaa motivaatiota. Tiskirättejä on pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa ja haasteen myötä lähdin siihen rupeamaan, ja tulihan niitä! Kuusi tiskirättiä tuli yhden viikon sisään ahkeroitua, hieman eri ohjeilla kaikki. Samalla tuli napattua itseasiassa kolme kirjaa pois listoilta - tiskirättien ohjeet ovat nimittäin kolmesta eri kirjasta.

Lanka : Rowan Summerlite DK

Puikot : sukkapuikot, koko 3 mm

Langan menekki : 27 g

Ohje : 'Luottoliina tiskirätti' kirjasta Kerällä - Kotiin ja ylle by Jonna Hietala

Ylläoleva sinisen tiskirätin ohje on napattu kirjasta Kerällä-kirjasta, josta en ole toistaiseksi neulonut muuta kuin yhdet raitasukat. Kirjassa on paljon simppeleitä ohjeita, mutta jotenkin ne on kaikki turhan tylsiä omaan makuuni. Myös hankalat lankavalinnat on aina saaneet minut pysyttelemään muissa vaihtoehdoissa. Nyt kuitenkin päätin tehdä tiskirätin kirjan ohjeella kun sellainen kerta oli tarjolla.

Kirjan mukaan neulos on chinese waves-nimistä neulosta, joka syntyy pelkillä oikeilla silmukoilla. No, syntyyhän se, mutta ihan varmasti sekosin laskuissani enkä oikeastaan loppupeleissä näe rätissäni mitään hienoja 'aaltokuvioita'. Kirjan esimerkkikuvan rätti näyttää paljon paremmalta! Ehkä olisi pitänyt tehdä tiiviimmällä... Asiansa tämäkin varmasti ajaa. En vielä tiedä, annanko rätin äidilleni vai pidänkö sen itselläni. Saa nähdä.

Lanka : BC Garn Allino (aalto-osuus) & Hjertegarn Blend Bamboo (reunat)

Koukku : virkkuukoukku 3 mm

Langan menekki : 39 g

Ohje : 'Simpukkapitsi' kirjasta 200 virkattua ruutua by Jan Eaton

Merensinisen aaltotiskirätin idea lähti alunperin liikkeelle lankavalinnasta: löysin Titityystä kerän puuvilla-pellava-sekoitelankaa, jonka piristävän siniturkoosi väri lähes kutsui virkkamaan jonkun kivan tiskirätin. Tykkäsin myös langan karkeudesta - siitä on varmasti tiskirätissä hyötyä. Blend Bamboo kun tuppaa olemaan aika sileää ja kiiltävää, tämä on aivan sen vastakohta.

Aaltokuvio sen sijaan ei ollut mikään helpoin tehdä. Vaikein osuus oli saada pidettyä aaltojen määrä vakiona joka kerroksella. Kummasti se meinasi rätin keskikohdalla hieman karata ja rätti onkin muodoltaan melkoinen keskivartalolaihistelija. No, eipä sitä onneksi käytössä huomaa. Tästä tuli ehdottomasti tämän satsin oma suosikkini - kävin jopa ostamassa lisää Allino-lankaa, jotta voisin tehdä lisää rättejä! Omalle budjetilleni lanka on hieman turhan hintavaa (50 g = 5,50 €), mutta kerrankos sitä nyt eletään!

Lanka : Fibra Natura Bamboo Jazz Multi (sinivalkoharmaa) & Hjertegarn Blend Bamboo (t.sin)

Koukku : virkkuukoukku, koko 2,5 mm

Langan menekki : 35 g

Ohje : 'Pelkistetty isoäiti' kirjasta 200 virkattua ruutua by Jan Eaton

Samalla istumalla kun väänsin nämä muutkin sinisen sävyiset tiskirätit, väkersin myös tämän. Itseasiassa, taisin tehdä tämän tiskirätin Jyväskylä-Helsinki-automatkalla, kun oltiin äidin kanssa menossa hakemaan hänelle uutta autoa. Kyllä sitä parissa tunnissa saa ihmeitä aikaan.

Perus isoäidinneliö-tyyppisesti tehty rätti jäi ehkä aavistuksen turhan reikäiseksi, mutta varmaan toimii ihan ok tehtävässään. Koukkua piti pienentää kaksipuolikkaaseen, muuten rätistä olisi tullut vielä isoreikäisempi! Lanka tuo kyllä oman, hauskan vivahteensa tähän rättiin - värin vaihtelut tuntui jossain kohdin menevän jopa symmetrisesti!

Pyöreä punaharmaa rätti

Lanka : Hjertegarn Blend Bamboo (pinkki) & Schachenmayer Original Catania Denim (harmaa)

Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm

Langan menekki : 30 g

Ohje : 'Vauhdissa mukana' kirjasta Patalappuja à la Carte by Taito Uusimaa Ry, Jaana Vehkasalo

Punapinkkivaaleanpunainen rätti

Lanka : Fibra Natura Bamboo Jazz Multi

Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm

Langan menekki : 37 g

Ohje : 'Valoja ja Varjoja' kirjasta 200 virkattua ruutua by Jan Eaton

Tällä kertaa virkkauksieni värijakauma ulottui näemmä vain kahteen väriin - siniseen ja punaiseen. Kolme sinisävyistä, kolme punasävyistä rättiä ja that's it. Mikäpäs siinä, tuli käytettyä lankavarastosta rullia pois. Seuraavaksi voikin sitten varmaan tehdä jonkun jämälankatiskirätin kaikista bambulankojen nöttösistä.

Pyörylärätin ohjetta olen aikoinaan hyödyntänyt muunmuassa patalapuissa - onhan se patalappu-kirjastakin napattu. Tällä mallilla tehty patalappu on usein kuitenkin liian ohut, joten ajattelin testata, millainen tiskirätti ohjeella tulisi. Ärsyttävähän se oli näin ohutta lankaa virkata, mutta hitaasti hyvä tulee. Nätti siitä ainakin tuli - tykkään tosi paljon Catania Denim-langan hienoisista värivaihteluista. Edellämainittu oli myös hieman paksumpaa kuin bambulanka, ja tuo pientä kohokuviota rätin pintaan. Puuvillaa en toki itse ole aiemmin testannut räteissä, mutta olettaisin niiden toimivan samalla lailla kuin mikä tahansa muu kasvikuitu - ei tietenkään niin hyvin kuin esimerkiksi bambu tai hamppu. Aika näyttää, mitä tälle tiskirätille käy. Ainakin se käteen tuntuu jämerältä ja sillä saa varmaan hinkattua pinttyneetkin liat irti pöytätasoista (jos sellaisia on, minulla ainakin tuntuu olevan...!).

Sekavan punapinkkiin rättiin lankavalinta oli alusta alkaen ehkä väärä. Joku tasaisempi väri toisi paremmin kuvion esiin, nyt kumpainenkin meinaa hukkua toisiinsa. Malli on sovellettu versio 200 virkattua ruutua-kirjan mallista, ja on muutenkin tehty vähän sinnepäin. Rätti lähti hyötykäyttöön mummon keittiöön ja ainakin mummo oli työstä hyvin otettu. Ja sehän se on tärkeintä.

Lanka : Hjertegarn Blend Bamboo (pinkki & valkoinen)

Koukku : virkkuukoukku, koko 3 mm

Langan menekki : 43 g

Ohje: omasta päästä

En nyt kuollaksenikaan löytänyt ylläolevan rätin inspiraatio-kuvaa - ihan varmasti sellainen oli olemassa, joten siksi yllä lukee ohjeen olevan omasta päästä. Ja aika pitkälle se onkin. Koko rätti oli muutenkin melkoinen murheenkryyni eikä yhtään niin hieno kuin alunperin sen ajattelin olevan. En tiedä, miten se tulee edes kestämään käytössä noiden pitkien 'irtolankojen' kanssa, mutta samapa se. Tulipahan tehtyä.

Kevään TOP

Kummasti vierähti kolme (!!) kuukautta tekemättä näitä TOP-postauksia, vaikka niistä niin kovasti nautin. No, jos katsotaan kevään postaustahtia niin sekä touko- että huhtikuussa yhteensä neljä postausta. Mikä surkea määrä.

Tuntuu, että koko kevät on mennyt ihan sumussa - väsymys sen kun lisääntyy mitä lämpimämmäksi ja valoisammaksi sää muuttui. Ehkä sitä salaa odottaa kesälomaa (joka mulla muuten on oikeasti palkallisena tyyliin eka kertaa elämässä!). Tyhmintä on, että nyt kun ulkona olis kiva olla ja tehdä kaikkea niin hyvä kun jaksaa töitä tehdä! Mitähän tää väsymys oikein on?

No mutta, nyt niihin asioihin, jotka oli maalis-huhti-toukokuussa in. Ihan hirveän montaa en käynyt leffassa, nyt kevään aikana ei ole järin paljon kiinnostavia leffoja tullut. Tuntuu, ettei soittolistatkaan ole juuri saaneet täytettä kun ei ole jaksanut koneella istua niitä päivittelemässä. TV-sarjoja sen sijaan on katsottu senkin edestä ja myös käsitöitä on valmistunut (mutta niitäkään ei ole tänne päivitelty...)

Maalis-huhti-toukokuun TOP13

Better Call Saul -tv-sarja oli pitkään must watch-listalla, kunnes jo aikapäiviä sitten katsoin ekan jakson ja mielestäni se oli niin tylsä, etten jaksanut katsoa enempää. Sarja jäi odottamaan sitä parempaa päivää, jolloin innostusta riittäisi. Nyt kun olen yrittänyt saada keskeneräisten sarjojen listaa vähän pienemmäksi, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoa tämän sarjan kaksi kautta. Ja hitto, sehän oli hyvä!

Jos joku ei tiedä niin Better Call Saul on Breaking Bad-sarjan spin-off-sarja, joka kertoo lakimies Saul Goodmanista eli oikealta nimeltään Jimmy McGillistä. Muita Breaking Bad-hahmoja sarjassa ei juuri näy, lukuunottamatta Ehrmantrautia sekä Salamancoja. Sarja sijoittuu ajalle ennen Breaking Badia ja kertoo siitä, kuka Saul Goodman oli ennen Saul Goodmania. Alku sarjasta on ehkä hieman puuduttava, varsinkin jos on katsonut Breaking Badin samalla innostuksella kuin minä (eli pitäen sitä yhtenä legendaarisimmista ja parhaiten tehdyistä tv-sarjoista), mutta voin vakuuttaa, että kun sarja etenee - samanlainen nerokkuus paljastuu ja sarja koukuttaa pahasti.



Grace and Frankie, ah! Varmaan yksi vuosisadan parhaimmista komedia-sarjoista (ainakin minun mielestäni!) Ihanan leppoista katsottavaa, joka loppuu aina liian nopeasti, koska jaksot ja kaudet ovat lyhyitä. Suosittelen lämpimästi! Kivan hyväntuulinen ohjelma!

Grace and Frankie kertoo siis nimensä mukaan Gracesta ja Frankiesta sekä heidän keskenään homoiksi kääntyneistä ex-miehistään. Sarjan päähenkilöt ovat jo eläkeiän ylittäneitä, persoonallisia tyyppejä, joiden elämää eron ja kaapista astumisen jälkeen seurataan.


Uusien Marvel-leffojen myötä, on minusta kasvanut vannoutunut supersankari-leffojen fani. Captain America: Civil War oli siis tämän kevään odotetuimpien leffojen listalla, ja pakkohan se oli käydä katsomassa - tietenkin 3D:nä. Ja olihan se hyvä. Taas ihan loistavaa 3D:n käyttöä - siis oikeasti kerrassaan upeaa - juuri oikeanlaisia kuvakulmia ja efektejä 3D:lle.

Captain America: Civil War on siis Marvel-sarja isolla budjetilla tehty supersankari-leffa, jossa on paljon tuttuja hahmoja muista Marvel-leffoista (Iron Man, Avengers, Spiderman). Tämän leffan tapahtumat jatkuvat oikeastaan suoraan Avengers: Age of Ultron-leffan jälkimainingeista, joskin välissä on ilmestynyt uusi Spiderman-leffa, joka on syytä katsoa ennen Captain Americaa.


Olen dokumenttielokuvien suuri ystävä, jos niiden aihe on sellainen, joka kiinnostaa. Where to Invade Next-dokkari tuli Finnkinon leffatarjontaan keväällä, ja pitihän se käydä katsomassa. Michael Mooren dokkareista on tullut katsottua ainoastaan Sicko, joka sekin osui ja upposi heti suorilta käsin - tämäkään ei siis voinut olla pettymys. Jo pelkästään traileri oli sitä luokkaa, että leffa oli pakko nähdä.

Ja olihan se hyvä. Michael Moore siis tiedostaa, että Jenkkilässä kaikki ei enää pelitä niinkuin pitäisi, vaan on työttömyyttä, kodittomuutta, rikollisuutta sun muuta, joten hän päättää lähteä 'valloittamaan' maita ja etsimään niistä toimivia asioita ja toimintatapoja, jotka voi sitten lainata Yhdysvaltoihin. Dokkarissa kierretään monessa Euroopan maassa, mukaanlukien Suomessa katsomassa, mikä missäkin pelittää hyvin. Silmät avaava dokkari, jossa ihmetellään Jenkkilän ja muiden maiden eroja. Tämä dokkari pitäisi lisätä jokaisen sellaisen ihmisen must see-listalle, jotka ajattelevat, että Yhdysvallat on jonkinsortin lintukoto ja maailman paras maa. Koska ei se ole.













Jotain poimintoja kevään useiten soitetuista biiseistä piti blogiinkin ottaa ja Alan Walkerin Fade on ehdottomasti yksi niistä. Ei siis se typerä radioversio vaan ihan alkuperäinen biisi ilman mitään lauleluita. Kuuluu kyllä omilla soittolistoilla ehdottomasti myös kategoriaan 'kesäbiisit', koska biisistä vaan tulee niin hyvälle tuulelle.

Enejin Kamien z napisem LOVE on puolalaisen yhtyeen yksi tunnetuimpia biisejä, ja yksi suosikkibiisini kyseiseltä bändiltä. Iloisen pirtsakka rallatus, jonka mukana voi laulaa, vaikkei todellakaan osaa sanoja tai ymmärrä yhtään mitään!

My Body is a Cage-biisi Arcade Firen esittämänä on kyllä hyvä suoritus ja tuli itselle vastaan Housea katsoessa. Jotenkin tosi voimakas biisi, varsinkin kun se soi taustalla jossain supersurullisessa kohtauksessa. Pitihän se heti lisätä soittolistalle. Ihmettelin kyllä, miten en muka aiemmin ollut biisiin törmännyt kun olen kuitenkin Arcade Fireä kuunnellut jo vaikka kuinka kauan.

Piersi on myös puolalainen yhtye, jonka kappale Balkanica aina aika ajoin palaa soittolistojeni soitetuimpien biisien kärkeen. Sain kuulla bändistä eräältä puolalaiselta lääkäriopiskelijalta, joka sitä suositteli minulle Interpalsissa, ja tottahan tämä biisi rempseydellään ja 'erikoisuudellaan' sulatti sydämeni. Kunnon puolalaista amispoppia vähän humppamaisella vivahteella!

Puolalaisilla jatketaan (kylläpäs nyt Puola on näkyvillä soittolistoillani...) sillä Heyn Do Rycercy, do Szlachty, do Mieszczan on ihan törkeän hyvä kappale, vaikka en tosiaan osaa sitä edes kirjoittaa. Hieman rauhallistempoisempi, indie-voittoinen kipale, joka on kyllä kiirinyt hyvien biisien listalleni. Huomaa kyllä jo näiden viiden biisin perusteella, että aikapaljon on nyt kuunneltu ulkomaalaista musiikkia.

Kuuntelen aika harvoin mitään raskaampaa musiikkia tai ylipäätään rockia, mutta Disturbedin versio biisistä The Sound of Silence on kerrassaan upea. Sellanen kylmät väreet nostattava kappale. Ja oon aika varma, että tämä on soinut ainakin Sons of Anarchyssa taustalla. Muutkin SOA:n biisit on soineet nyt viimeaikoina tiuhaan tahtiin soittolistoilla (mm. Battleme - Hey Hey My My, House of the Rising Son, Deer Tick - Goodbye, Dear Friend ym).

Käsitöissä IN...

... selkeästi se, etten saa mitään postattua

... villasukat

... tiskirätit (joita on tullut tehtyä jo yli oman tarpeen!)

Kuten olen jokaikisessä postauksessa hehkuttanut, olen tehnyt vaikka sun mitä käsityötä tässä kevään aikana, mutta yhdestäkään en ole blogannut. Kyllä hyvin menee! Jotenkin se kuvaaminen nyt tökkii. Näin keväisin ja kesäisin kun hevostapahtumien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, ja kaikki viikonloput menee kisoissa/kuvia käsitellen, ei oikein nappaa enää muiden kuvien ottaminen saati käsittely. Pitäisi nyt vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja kuvata ne tehdyt jutut - sittenhän se olis tehty!