Kevään TOP

4.6.2016

Kummasti vierähti kolme (!!) kuukautta tekemättä näitä TOP-postauksia, vaikka niistä niin kovasti nautin. No, jos katsotaan kevään postaustahtia niin sekä touko- että huhtikuussa yhteensä neljä postausta. Mikä surkea määrä.

Tuntuu, että koko kevät on mennyt ihan sumussa - väsymys sen kun lisääntyy mitä lämpimämmäksi ja valoisammaksi sää muuttui. Ehkä sitä salaa odottaa kesälomaa (joka mulla muuten on oikeasti palkallisena tyyliin eka kertaa elämässä!). Tyhmintä on, että nyt kun ulkona olis kiva olla ja tehdä kaikkea niin hyvä kun jaksaa töitä tehdä! Mitähän tää väsymys oikein on?

No mutta, nyt niihin asioihin, jotka oli maalis-huhti-toukokuussa in. Ihan hirveän montaa en käynyt leffassa, nyt kevään aikana ei ole järin paljon kiinnostavia leffoja tullut. Tuntuu, ettei soittolistatkaan ole juuri saaneet täytettä kun ei ole jaksanut koneella istua niitä päivittelemässä. TV-sarjoja sen sijaan on katsottu senkin edestä ja myös käsitöitä on valmistunut (mutta niitäkään ei ole tänne päivitelty...)

Maalis-huhti-toukokuun TOP13


Better Call Saul -tv-sarja oli pitkään must watch-listalla, kunnes jo aikapäiviä sitten katsoin ekan jakson ja mielestäni se oli niin tylsä, etten jaksanut katsoa enempää. Sarja jäi odottamaan sitä parempaa päivää, jolloin innostusta riittäisi. Nyt kun olen yrittänyt saada keskeneräisten sarjojen listaa vähän pienemmäksi, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoa tämän sarjan kaksi kautta. Ja hitto, sehän oli hyvä!

Jos joku ei tiedä niin Better Call Saul on Breaking Bad-sarjan spin-off-sarja, joka kertoo lakimies Saul Goodmanista eli oikealta nimeltään Jimmy McGillistä. Muita Breaking Bad-hahmoja sarjassa ei juuri näy, lukuunottamatta Ehrmantrautia sekä Salamancoja. Sarja sijoittuu ajalle ennen Breaking Badia ja kertoo siitä, kuka Saul Goodman oli ennen Saul Goodmania. Alku sarjasta on ehkä hieman puuduttava, varsinkin jos on katsonut Breaking Badin samalla innostuksella kuin minä (eli pitäen sitä yhtenä legendaarisimmista ja parhaiten tehdyistä tv-sarjoista), mutta voin vakuuttaa, että kun sarja etenee - samanlainen nerokkuus paljastuu ja sarja koukuttaa pahasti.



Grace and Frankie, ah! Varmaan yksi vuosisadan parhaimmista komedia-sarjoista (ainakin minun mielestäni!) Ihanan leppoista katsottavaa, joka loppuu aina liian nopeasti, koska jaksot ja kaudet ovat lyhyitä. Suosittelen lämpimästi! Kivan hyväntuulinen ohjelma!

Grace and Frankie kertoo siis nimensä mukaan Gracesta ja Frankiesta sekä heidän keskenään homoiksi kääntyneistä ex-miehistään. Sarjan päähenkilöt ovat jo eläkeiän ylittäneitä, persoonallisia tyyppejä, joiden elämää eron ja kaapista astumisen jälkeen seurataan.


Uusien Marvel-leffojen myötä, on minusta kasvanut vannoutunut supersankari-leffojen fani. Captain America: Civil War oli siis tämän kevään odotetuimpien leffojen listalla, ja pakkohan se oli käydä katsomassa - tietenkin 3D:nä. Ja olihan se hyvä. Taas ihan loistavaa 3D:n käyttöä - siis oikeasti kerrassaan upeaa - juuri oikeanlaisia kuvakulmia ja efektejä 3D:lle.

Captain America: Civil War on siis Marvel-sarja isolla budjetilla tehty supersankari-leffa, jossa on paljon tuttuja hahmoja muista Marvel-leffoista (Iron Man, Avengers, Spiderman). Tämän leffan tapahtumat jatkuvat oikeastaan suoraan Avengers: Age of Ultron-leffan jälkimainingeista, joskin välissä on ilmestynyt uusi Spiderman-leffa, joka on syytä katsoa ennen Captain Americaa.


Olen dokumenttielokuvien suuri ystävä, jos niiden aihe on sellainen, joka kiinnostaa. Where to Invade Next-dokkari tuli Finnkinon leffatarjontaan keväällä, ja pitihän se käydä katsomassa. Michael Mooren dokkareista on tullut katsottua ainoastaan Sicko, joka sekin osui ja upposi heti suorilta käsin - tämäkään ei siis voinut olla pettymys. Jo pelkästään traileri oli sitä luokkaa, että leffa oli pakko nähdä.

Ja olihan se hyvä. Michael Moore siis tiedostaa, että Jenkkilässä kaikki ei enää pelitä niinkuin pitäisi, vaan on työttömyyttä, kodittomuutta, rikollisuutta sun muuta, joten hän päättää lähteä 'valloittamaan' maita ja etsimään niistä toimivia asioita ja toimintatapoja, jotka voi sitten lainata Yhdysvaltoihin. Dokkarissa kierretään monessa Euroopan maassa, mukaanlukien Suomessa katsomassa, mikä missäkin pelittää hyvin. Silmät avaava dokkari, jossa ihmetellään Jenkkilän ja muiden maiden eroja. Tämä dokkari pitäisi lisätä jokaisen sellaisen ihmisen must see-listalle, jotka ajattelevat, että Yhdysvallat on jonkinsortin lintukoto ja maailman paras maa. Koska ei se ole.













Jotain poimintoja kevään useiten soitetuista biiseistä piti blogiinkin ottaa ja Alan Walkerin Fade on ehdottomasti yksi niistä. Ei siis se typerä radioversio vaan ihan alkuperäinen biisi ilman mitään lauleluita. Kuuluu kyllä omilla soittolistoilla ehdottomasti myös kategoriaan 'kesäbiisit', koska biisistä vaan tulee niin hyvälle tuulelle.

Enejin Kamien z napisem LOVE on puolalaisen yhtyeen yksi tunnetuimpia biisejä, ja yksi suosikkibiisini kyseiseltä bändiltä. Iloisen pirtsakka rallatus, jonka mukana voi laulaa, vaikkei todellakaan osaa sanoja tai ymmärrä yhtään mitään!

My Body is a Cage-biisi Arcade Firen esittämänä on kyllä hyvä suoritus ja tuli itselle vastaan Housea katsoessa. Jotenkin tosi voimakas biisi, varsinkin kun se soi taustalla jossain supersurullisessa kohtauksessa. Pitihän se heti lisätä soittolistalle. Ihmettelin kyllä, miten en muka aiemmin ollut biisiin törmännyt kun olen kuitenkin Arcade Fireä kuunnellut jo vaikka kuinka kauan.

Piersi on myös puolalainen yhtye, jonka kappale Balkanica aina aika ajoin palaa soittolistojeni soitetuimpien biisien kärkeen. Sain kuulla bändistä eräältä puolalaiselta lääkäriopiskelijalta, joka sitä suositteli minulle Interpalsissa, ja tottahan tämä biisi rempseydellään ja 'erikoisuudellaan' sulatti sydämeni. Kunnon puolalaista amispoppia vähän humppamaisella vivahteella!

Puolalaisilla jatketaan (kylläpäs nyt Puola on näkyvillä soittolistoillani...) sillä Heyn Do Rycercy, do Szlachty, do Mieszczan on ihan törkeän hyvä kappale, vaikka en tosiaan osaa sitä edes kirjoittaa. Hieman rauhallistempoisempi, indie-voittoinen kipale, joka on kyllä kiirinyt hyvien biisien listalleni. Huomaa kyllä jo näiden viiden biisin perusteella, että aikapaljon on nyt kuunneltu ulkomaalaista musiikkia.

Kuuntelen aika harvoin mitään raskaampaa musiikkia tai ylipäätään rockia, mutta Disturbedin versio biisistä The Sound of Silence on kerrassaan upea. Sellanen kylmät väreet nostattava kappale. Ja oon aika varma, että tämä on soinut ainakin Sons of Anarchyssa taustalla. Muutkin SOA:n biisit on soineet nyt viimeaikoina tiuhaan tahtiin soittolistoilla (mm. Battleme - Hey Hey My My, House of the Rising Son, Deer Tick - Goodbye, Dear Friend ym).


Käsitöissä IN...

... selkeästi se, etten saa mitään postattua

... villasukat

... tiskirätit (joita on tullut tehtyä jo yli oman tarpeen!)

Kuten olen jokaikisessä postauksessa hehkuttanut, olen tehnyt vaikka sun mitä käsityötä tässä kevään aikana, mutta yhdestäkään en ole blogannut. Kyllä hyvin menee! Jotenkin se kuvaaminen nyt tökkii. Näin keväisin ja kesäisin kun hevostapahtumien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, ja kaikki viikonloput menee kisoissa/kuvia käsitellen, ei oikein nappaa enää muiden kuvien ottaminen saati käsittely. Pitäisi nyt vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja kuvata ne tehdyt jutut - sittenhän se olis tehty!

Leave a Comment

Lähetä kommentti