Jälleen yhdet Decemberit

KyJy 6/20 valmistunut eli huonolta näyttää haasteen loppuunvienti. Jotenkin työt junnaa paikallaan ja tulee tehtyä kaikkea muuta kuin niitä, mitä pitäisi. Muilla samoja ongelmia? Joulukin tulee, pitäis tehdä joululahjoja, että sais edes osan jouluksi valmiiksi. Joten vähän nyt väkipakolla koitan saada näitä valmiiksi.

Tässä vaiheessa myös December Socks-malli alkoi maistua vähän puulta. Olisinko nyt kolmet samanlaiset sukkaset tehnyt "lyhyen" ajan sisään, joten nyt täytyy kyllä katsella jotain muuta mallia villasukkiin. Vaikka tykkään kyllä tästä mallista tosi paljon, ja pitäis itellekin saada yhet decemberit. Mutta ei nyt hetkeen.

Nämä sukat on tehty mummolle ns. unisukiksi. Suhteellisen hyvin tuo Kiinasta tilattu villalanka kestää käyttöä, mutta en usko että vetää vertoja sellaiselle villasekoitelangalle, jossa on esimerkiksi polyamidia mukana. Ja pehmeytensä puolesta nämä passaa kyllä loistavasti nukkumiseen. Vähän omaa patenttia jouduin virittämään kantalapun reunaan kun jostain syystä saan aina toiseen reunaan hirveät reunat. Siispä jälkikäteen kuroin reiät umpeen takapuolelta, katsomatta millaiselta reuna näytti etupuolelta... No, eiköhän mummo silti sukkia arvosta.

Lanka : kiinalainen villalanka

Malli : December Socks by Niina Laitinen

Puikot : sukkapuikot, koko 3 mm

Langan menekki : 72 g 

Tivoli

Matkakertomus Köpiksen reissusta jatkuu. Ja koska toisen päivän sisältöön hyvin pitkälti kuului Tivoli-huvipuisto, ajattelin tehdä sille nyt ihan oman postauksen. Kuvien takia. Niitä on miljoona. Mutta onhan se niin kuvauksellinenkin. Varautukaa kuvatulvaan (vaikka ei tästä pitänyt tulla valokuvablogia, koska minulla on jo sellainen...).

20.5.2015 - Kööpenhamina: Tivoli

Niin se siis koitti toinenkin päivä Köpiksen/Malmön reissullani ja herätyskello soi (muistaakseni) ysin pintaan. Hyvin se yö tuli nukuttua vaikka tyynyni oli onneton! Minä, joka olen tottunut nukkumaan superpaksuilla, muotoilluilla tyynyillä, olin saanut tyynykseni noin kahden sentin paksuisen lituskan. Eikä se paljon siitä kohentunut, vaikka laitoin kaikki mahdolliset pyyhkeet ja peitot alle korkeutta tuomaan. Lieneekö väsymys vienyt voiton?

Kaverini Hanna oli jo tapansa mukaan hereillä, omassa huoneessaan ja ruotsalaispariskunnan toinen osapuolikin oli lähtenyt töihin. Syötiin nopeasti aamupalaa, ehostauduttiin ja lähdettiin suuntaamaan kohti Kööpenhaminaa. Päästäkseen Malmöstä Kööpenhaminaan ilman autoa, täytyy vain hypätä Köpikseen menevään junaan oikealta asemalta. Meitä lähinnä oli Hyllien asema, joten marssittiin sinne, pulitettiin matkasta se about 10 € ja seuraavat 30 minuuttia olisi tarjolla pääsääntöisesti merimaisemaa.

Hypättiin junasta pois rautatieasemalla, josta Tivoliin, eli Kööpenhaminan omaan huvipuistoon, oli tien ylityksen mittainen matka.

Tivoli oli aivan jotain muuta, kuin mitä olin odottanut. Ehkä odotukseni viittasivat kotimaisiin huvipuistoihin ja niiden ankeaan yleisilmeeseen. Tivoli oli suorastaan kaunis, viihtyisä. Voin vaan kuvitella, miltä puisto näyttää iltaisin kun kaikki koristevalot sytytetään.

Me päädyttiin käymään lopulta vain yhdessä laitteessa sikakalliiden hintojen takia. Yksi lippu laitteeseen maksoi muistaakseni 250 kruunua, mutta yhdellä lipulla ei tehnyt yhtään mitään. Parhaisiin laitteisiin piti olla kolme lippua eikä kahdellakaan päässyt kuin muutamaan. 10 euroa yhdestä kerrasta jossakin huvipuiston laitteessa on ainakin minulle törkeän kallis, mutta pakkohan sitä oli yhteen laitteeseen edes päästä. Päädyttiin siis ostamaan kaksi lippua, jotta päästiin pieneen 'maailmanpyörään', joka kuvissakin esiintyy. Kyllähän sieltä vähän Kööpenhaminan kattoja näki - ja olihan siinä nyt tunnelmaa!

Matkamuistoja oli myös pakko hankkia. Ostin itselleni kahvattoman Tivoli-logolla varustetun mukin sekä maalausmaisia postikortteja. Olisin toki voinut hankkia vielä vaikka mitä muuta, mutta piti muistaa, että matkalaukun tila ja pankkitilillä oleileva rahasumma olivat rajallisia. Siispä tyydyin edellä mainittuihin - sekä toki miljoonaan valokuvaan.

Pari tuntia siihen sitten vierähti kun kierrettiin puisto pari kertaa ympäri. Puiston jälkeen käytiin kahvilla Starbucksissa, rautatieasemalla (koska en ennen ollut käynyt Starbucksissa - tiedän, sivistyksessä aukko), ja lähdettiin harhailemaan kävellen keskustaan.

Blue Railings

Lupasin edellisessä postauksessa jotain järkevää ja käsityöaiheista, joten tässäpä sitä olisi. Jälleen Janina Kallion suunnittelema huivimalli, joskaan ei yhtään niin kiva tehdä kuin edelliset. Ainakin minulla meni joka kerroksen silmukkamäärä päin prinkkalaa, minkä takia reiät eivät asettuneet kivoiksi jonoiksi vaan menivät vähän miten sattuu. En silti lannistu, aion kyllä tekaista muutkin kyseisen suunnittelijan mallit vielä joku päivä.

Lanka on edelleen yksi mun suosikeista. Tästä samasta langasta, joskin eri värisenä, on siis jo yksi huivi tehty (myöskin Janina Kallion malli - heh). Harmi vaan, ettei tätä lankaa enää myydä kummassakaan lankakaupassa Jyväskylässä, joten jos haluan sitä lisää, joudun tilaamaan netistä. Tämä rulla on ostettu Haaparannan roadtripin yhteydessä, Käsityökauppa Ilosta, Haukiputaalta. Suosittelen pyörähtämään puodissa jos siellä päin tulee liikuttua, ystävällinen palvelu ja hyvä valikoima lankoja!

Pakko tuosta langasta sanoa, että sitähän mainostetaan sukkalankana. Onko joku oikeasti tehnyt siitä sukkia? Minusta se on täydellistä huivilankaa, koska se ei ole aina ihan täysin tasapaksua, se on näyttävää ja ohutta. No, onhan niitä muitakin ohuita sukkalankoja, mutta en kyllä tästä langasta uskoisi. Jos joku on siis onnistuneesti tehnyt sukat tästä langasta niin kommentoikaapa alle kuvien kera!

Lanka : Lang Mille Colori Socks & Lace Luxe 

Puikot : pyöröpuikot, koko 3 mm

Langan menekki : 75 g 

Malli : Railings by Janina Kallio Design

Mutta kun

Blogin päivittäminen jumittaa. Ei innosta. Päivitettävää olisi, mutta joko asioita ei jaksa kuvata tai kuvia käsitellä tai juttuja vaan kirjoittaa. Koska tituleeraan itseni harrastevalokuvaajaksi, ja nyt työttömänä ollessa käyn kuvaamassa päivittäin satoja ja taas satoja kuvia, ei enää jaksa käsitellä mitään sukka- ja lankakuvia. Kun pitäisi käsitellä niitä miljoonia rästikuvia, jotka pitäisi lähettää hevosten omistajille. Eikä mitään lankakuvia.

Jos totta puhutaan, niin en ole kyllä paljon saanut aikaiseksikaan. Jäin kuukaudeksi työttömäksi sopimusten vaihdosten takia, ja olin kovasti suunnitellut, että tämän kuukauden aikana siivoan kämppäni lattiasta kattoon, ja pääsen samalla eroon kaikesta turhasta roinasta. Aloitin onnistuneesti keittiön kaapeista, kunnes löysin riisipaketista toukkia ja lyhyeksi kaavailtu keittiökaappien järjestys venyikin päivien mittaiseksi operaatioksi. 90% kuivaruoastani lähti roskiin, ja jopa maalailin keittiön kaappien rakoja umpeen päästäkseni eroon noista öttiäisistä. Keittiö on vieläkin kuin pommin jäljiltä, mutta ei ole vaan innostanut siivota loppuun.

Olen minä jotain saanut aikaiseksi. Isoäidinneliö-tilkkutäkkini - siis yksi iso neliö, pylväitä vaan pylväiden perään - on minua jo vyötärölle asti jos asetan sen alareunan ruttuun jalkojeni juureen. Tehtävää on vielä, tarkoitus olisi saada se ylttämään korviin asti niin ettei varpaat palellu.

Pinterest-haasteen kanssa mennään eräpäiviä hipoen eteenpäin. Nekin pitäisi kuvata ja kirjoittaa puhtaaksi. SKY-lokakuun pakettiin pitäisi keksiä jotain itse tehtyä. Kun ei keksi. KyJyily seisoo ja pahasti, kun on pakko saada peitto valmiiksi nyt eikä myöhemmin. Joululahjoja pitäisi alkaa väsäämään, ettei tarvitse tyhjin käsin mennä sukuloimaan jouluna.

Lisää postausaiheita tulisi ensi viikolla tapahtuvasta Viron-reissusta. Tarkoitukseni oli lähteä Berliiniin, mutta jänistin, koska matka olisi pitänyt tehdä yksin. Siispä lähden pikkuveljen kanssa pikaiselle Pohjois-Viron roadtripille. Matkan aikana on myös pakko käydä Karnaluksissa. Pikkuveli ei tästä ideasta innostunut, mutta odottakoon autossa sitten. Nyt minulla on jo suorastaan kotikenttäetu, kun olen aiemmin jo liikkeessä asioinut - tietää, missä on mitäkin.

Lupaan, että seuraava päivitys on jo asiaa eikä turhanpäiväistä jorinaa. Ehkä.

Postauksen kukkakuvat ovat vuosilta 2012-2013, ja tarkoitukseni olisi tehdä niistä tauluja seinälle. 

Siksak-pitsisukat

Wohoo! Vihdoin sain tämänkin projektin purkkiin. Osana KyJy:ä halusin tehdä itselleni nilkkasukat Malmöstä ostetusta langasta. Malleja hain kissojen ja koirien kanssa netistä, mutta oikein mitään hyvää ei löytynyt. Päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä oman mallin. Että siitä se ajatus sitten lähti...

Mallin suunnittelu oli suhteellisen helppoa. Aloin neulomaan vaan pitsikuvion kera ja kirjoittelin samalla ohjetta ylös. Toisen sukan tein sitten ohjeen mukaan. Hankalampi osuus olikin sitten itse ohjeen kirjoittaminen puhtaaksi. Pyysin jopa muutamia ystävällisiä ihmisiä koeneulomaan ohjeen, virheiden löytämiseksi ja kyllähän niitä sitten löytyi. Loppupeleissä jouduin neulomaan vielä yhden sukan kehittämälläni ohjeella ja siinä korjasin kaikki loput virheet. Kivat niistä kyllä tuli!

Malli on tosiaan nilkkasukkamalli, jossa jalkapöydän kohdalla toistuu siksakmainen pitsikuvio. Lankana käytin Sublimen merinovillaa, joka muuten on ihan superpehmeää ja ihanaa! Kantapää on ihan perus vahvistettu kantapää ja kärkikavennuksetkin on ne perinteiset. En uskaltanut lähteä sooloilemaan, ettei kävis huonosti!

Lanka : Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK - 75 % merinovillaa, 20 % silkkiä, 5 % kashmiria

Puikot : sukkapuikot, koko 3,5 mm

Langan menekki : 71 g

Ohje : Siksak-pitsisukat by me!

Sukkabisnestä

Noniin, nyt on päästy sukkabisneksen pariin! Olen menneellä viikolla myynyt ensimmäisen (ja luultavasti viimeisen) villasukkaparini! Ihan itse tehdyt! Ja koska ainakin valokuvauspuolella joku vetäisisi tästä herneet nenään ja väittäisi minun rikastuneen tällä, niin mainitaan nyt että tottahan toki ostin myyntituloilla uuden Audin, ulkomaanmatkan, kahdeksan makuuhuoneen luksuslukaalin sekä Louis Vuittonin veskan. Jep.

Inhottavasti kuva ja lattialaminaatti vääristää langan väriä, kyseessä on siis Novitan 7-veljestä-lankasarjan väri 'papu', joka on kyllä ihan kiva, mutta ei todellakaan minun väriäni. Neuloin näitä muutamassa yövuorossa, jolloin työkaverini kysäisi (varmasti alkuun leikillään), myisinkö sukat hänelle. Lupasin myydä, mutta seuraava ongelma oli hinta. Miten hinnoitella oma työnsä niin, että siitä jäisi käteen jotain, mutta ettei se olisi liikaa? Mahdotonta.

Heitin lopulta jonkun pienen ympäripyöreän summan, jonka työkaverini maksoi ja sai sukat pari päivää myöhemmin itselleen. Mallina käytin Niina Laitisen ihanaa December Socks-ohjetta, joka kyllä kieltämättä näyttää paremmalta jollain muulla langalla kuin seiskaveikalla.

Tuli tässä kirjoittaessani postausta mieleen, että rikoinkohan nyt jonkinsortin tekijänoikeuslakia kun käytin jonkun muun kirjoittamaa ohjetta ns. maksullisiin sukkiin? Mitenkä se näissä käsitöissä meni? Jos satuin rikkomaan, niin syvimmät pahoitteluni - ostan mieluusti mallin tekijältä samalla summalla vaikka sukkaohjeita (joita en sitten käytä maksullisiin sukkiin!). Valaiskaa joku tietäväisempi minua!

Lanka : Novita 7-veljestä, papu
Puikot : KnitPro-sukkapuikot, koko 3
Paino : 105 g
Ohje : December Socks by Niina Laitinen

Syyskuun SKY

Liityin alkusyksystä mukaan Salainen käsityöystävä-rinkiin, jossa tarkoituksena on lähettää ja vastaanottaa käsityöaiheisia paketteja. Nimi viittanee siihen, ettei kukaan tiedä, keneltä paketteja saa. Heräsin omaan osaani salaisena käsityöystävänä vähän turhan myöhään ja sain paketin postiin vasta viime metreillä. Kehtaan kuitenkin väittää, että pääasiallinen yötyörupeama verottaa sen verta paljon, että tällainen on inhimillistä! Ohjeajan sisällä paketti kuitenkin postitettiin, toivottavasti vastaanottaja on ilahtunut!

Oman pakettini sain tämän viikon alussa. Paketissa oli rulla Novitan Polkka-lankaa, Fazerin sininen, virkkuukoukku, virkattu pöllökoriste, kirje sekä itsetehty kortti. Lanka tulee varmasti tarpeeseen, olen noita Polkka-lankoja ihastellut, mutta jättänyt ostamatta melko tyyriin hinnan vuoksi! Virkkuukoukkujakaan ei voi koskaan olla liikaa ja Fazerin sininen on likimain tuhottu... Kiitos SKY! Innolla odotan seuraavaa pakettia.

Pakko kuitenkin pohtia ääneen SKY:n hintapolitiikkaa, josta onkin ryhmän sisällä ollut keskustelua. Sääntöjen mukaan paketin sisällön hinta tulee olla 10-15 €, johon päälle lisätään postikulut. Säännöt myös määrittävät, että paketissa pitää olla joku omatekoinen käsityö ilahduttamassa kaveria. Missään ei kuitenkaan mainita, pitääkö omatekoisen käsityön hinta laskea mukaan yhteissummaan vai ei. Ja miten määritellään omalle työlle hinta? Tässä kohtaa mennään minun mielestäni hyvin epätasa-arvoisesti, etenkin kun kuvista voi nähdä, että suurimman osan pakettien sisältö on yli 15 € reilusti. Toisinsanoen, toinen panostaa pakettiin ja sisältö on ainakin sen 15 € + oma työ + postikulut kun taas toinen määrittelee oman työn hinnan siihen 15 € ja pistää postikulut päälle. Toki itse tehtyä pitää arvostaa, mutta kyllä minä ainakin pettyisin jos saisin paketin, jossa olisi vain itse tehty työ kun itse olen nähnyt omaan pakettiini vaivaa ja aikaa ja ostanut siihen päälle jotain.

Näiden ylläolevien ajatusten myötä tuskin liityn mukaan seuraavaan SKY-kierrokseen jos sääntöjä ei rukkailla tasapuolisemmaksi. Saamaani pakettiin olen enemmän kuin tyytyväinen, mutta minua harmittaa niiden puolesta, joiden paketti ei ole 'yhtä täyteläinen'.