(Ja oikeasti teen haasteen nyt, koska on pakko saada jotain postattavaa ja bloggausdraivi taas päälle. Blogi on ollut hiljaiselossa aivan liian pitkään vaikka postattavaakin löytyisi!)
1. Kirja, jota luet juuri nyt:
Tällä hetkellä luettavana on historiallinen tositarina - Lena Muhinan Piirityspäiväkirja (Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi), joka perustuu toisen maailman sodan aikaisiin tapahtumiin Neuvostoliiton Leningradissa, ja keskittyen erityisesti Leningradin piiritykseen vuosina 1941-1943. Kirja on oikeastaan aikalailla suora suomennos tuolloin 16-vuotiaan Lenan päiväkirjasta. Kirja ei etene romaanimaisesti vaan päiväkirjamaisesti, minä-muodossa kirjoitettuna ja sisältää paljon hyvin neuvostoliittolaista kieltä (suomennettuna tietysti).
Aloitin lukemaan kirjaa joulukuussa, joten on todella säälittävää, että se on vieläkin kesken. Olen tarttunut siihen aina silloin tällöin - lukenut sivun pari. Alle neljäsosa on jäljellä, joten pitäisihän tuo kahlata loppuun. Jossain kohti hieman tylsähköä tekstiä, mutta toisaalta - kirja kuvastaa hyvin sota-aikaa: piiritystä, ruoan loppumista, pommituksia ja sitä, miten nuori selviytyy sodan jaloista. Paikka paikoin kirja on aika karua luettavaa, mutta ehdottomasti erittäin mielenkiintoinen.
Luin lapsena tosi paljon. Ihan teini-ikään asti. Liekö lähtöisin ala-asteelta, jossa lukemiseen kannustettiin - ei pakotettu lukemaan mitään tiettyjä kirjoja vaan sai itse valita, mitä halusi. Meillä kävi meidän pikkukyläkoululla vielä kaikenlisäksi kirjastoautokin viikottain. Luksusta!
Kolusin kersana kaikki kirjaston nuorten kirjat läpi - ihan varmasti. Tuntui, ettei mitään uutta luettavaa ollut kun olin jo lukenut kaiken! Fantasiasta heppakirjoihin ja jännitykseen. Nuorten kirjat oli selkeästi se mun juttu. Harmi vaan, että jossain vaiheessa lukeminen jäi ja sitten ei voinut enää palata nuorten kirjoihin.
Ala-aste-yläaste-ikäisenä (muistaakseni) luin muunmuassa Replica-sarjaa, Roswellit, Taru Sormusten Herrasta-trilogian, Hobitin sun muut moneen otteeseen - paitsi tietysti TSH, joka oli aivan liian pitkä luettavaksi moneen kertaan. Roswellit ainakin kuului suosikkeihin, ja itseasiassa ne on vieläkin jossain varaston perukoilla. Ehkä pitäis joskus repäistä ja lukaista ne uudestaan!
Loppuun täytynee mainita tietysti Harry Potterit - milloin lie aloitin niitä lukemaan, mutta olin vannoutunut fani loppuun saakka, ja jossain vaiheessa kieli vain vaihtui englantiin. Suomennokset alkoivat tympäännyttää, joten oli paljon jännittävämpää lukea englanniksi. HP-kirjat in English olivat varmaan se ensimmäinen sysäys lukea kirjallisuutta vieraalla kielellä.
3. Kirja, joka jäi kesken:
Ihme ja kumma, kahlasin Taru Sormusten Herran joskus loppuun asti. Ei se ihan hetkessä luonnistunut, koska teksti oli alle viistoistavuotiaalle minälleni liian hankalaa luettavaa ja liian vanhaa tekstiä. Olisi voinut olettaa, että kyseessä on kirja, joka jää helposti kesken. Mutta ei. Se tuli luettua loppuun asti.
Tällä hetkellä keskenjääneitä kirjoja on varmasti enemmän kuin loppuunluettuja kirjoja. Tuntuu, että joka kirja jää kesken. Hyllyssä odottaa monta kirjaa, joita en ole edes avannut. Kesken jäi ainakin J.K. Rowlingin The Casual Vacancy, jonka joskus sain halvalla kirpputorilta, koska pitihän se nyt ostaa kun se oli Harry Potterin kirjoittajan... Jospa joskus saisi senkin luettua loppuun - vaikutti vaan niin pirun tylsältä heti alkumetreillä.
Kesken on myös aivan äärimmäisen mielenkiintoinen teos Treblinkan viimeinen juutalainen, Chil Rajchmanin kirjoittamana. Surullista, miten tämäkin kirja on jäänyt minulta kesken, vaikka keskitysleireihin liittyvä kirjallisuus kiinnostaa niin suuresti. Kirja on Treblinkan keskitysleiriltä paenneen Chil Rajchmanin kertomus siitä, miten julma maailma voi olla. Pitänee ehkä varoittaa, että kirja on myös erittäin kuvaileva. Paino sanalla erittäin. Mikään paksu ja pitkä opus se ei ole ja totisesti näyttää natsi-Saksan karun puolen silminnäkijän todistamana. Ja satunnaisten kuvien kera tietysti. Miksi kirja kiinnostaa erityisesti minua? Koska olen käynyt Treblinkassa. Olen käynyt siellä, missä tuo leiri on sijainnut. Ei siellä ole jäljellä kuin jäänteet, muistomerkki, muutama valettu betonilaatta merkiksi siitä, missä parakit sijaitsivat. Ehkä kuvottavinta on, että tämä leiri puhdisti Eurooppaa kaikkein tehoikkaimmin juutalaisista - siellä saattoi päivässä henkensä menettää liki 16 000 juutalaista.
4. Kirja, joka teki vaikutuksen:
Tämä oli hankala. En oikein osaa sanoa, mikä yksittäinen kirja olisi tehnyt vaikutuksen - olen vaikuttunut monesta kirjasta. Ja kun niitä on tullut vuosien varrella luettua ihan muutama. Fan fictionia aina lukeneena ja kirjoittaneena, bongasin joskus iki-ihanasta FinFanFunista original ficin nimeltä Tulin, nain, voitin - kirjoittanut Jenni Romoi. Ostin sen myöhemmin kirjaksi kun sellainen oli tarjolla. Ja olen lukenut sen monen monta kertaa. Joka kerta se vaan on niin älyttömän hyvä. Kirjoittaja ei varmaan paljon yli 20 v ole ollut tuota kirjoittaessa, mutta ei hitto, miten taitava kaveri. Tuo tarina toimii jollain tapaa esikuvana omille kirjoituksilleni. FinFanFunissa muutenkin on sellaisia kirjoittajia, joille ei voi kuin hattua nostaa ja toivoa, että niistä joskus tulee jotain suurta.
5. Kirja, johon palaat uudelleen:
No edellisessäkin kohdassa mainittu Tulin, nain, voitin on sellainen teos, jonka voin huoletta avata uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja aina se on pakko lukea kerralla loppuun asti - ihan sama, mitä kello on.
Voisin kuvitella, että myös Harry Potterit on sellainen kirjasarja, johon voi aina palata. Pitäisi hommata englanniksi myös alkupään kirjat - nyt omistan vaan loppupään kirjat. Ja aloittaa alusta.
Onko muilla suosikkikirjoja? Tai suositeltavia kirjoja? Historialliset kirjat uppoo aina - oon sitä tyyppiä, joka hypistelee Suomalaisessa kirjakaupassa niitä paksuja, toisesta maailmansodasta kertovia, pienellä präntättyjä opuksia silmät kiiluen. Millasia kirjaihmisiä te olette?
Lähetä kommentti