Tammikuun TOP

Näistä TOP-päivityksistä on tullut itselle jonkinnäköinen kuun lopetuksen kohokohta. Saa funtsia, mitä on tullut katsottua ja kuunneltua, ja mikä on jäänyt mieleen. Jollain tapaa nämä postaukset myös motivoivat lukemaan kirjoja (joskaan en vieläkään ole saanut loppuun joulukuussa aloitettua kirjaa...). En tiedä, kiinnostaako ketään muuta nämä postaukset, mutta enpä minä blogiani oikeastaan muita varten kirjoitakaan.

Tammikuu itsessään tuntui menevän supernopeasti. Jonkinasteinen väsymys iski tammikuun loppupuolella - tuntui, että töihinmeno oli yhtä pakkopullaa eikä töiden jälkeen jaksanut tehdä yhtään mitään. Toivottavasti nyt alkaa helpottaa. Leffassa tuli käytyä parikin kertaa, kummatkin kerrat oikein onnistuneita. Soittolistalla on ollut niitä samoja puhkikulutettuja leffasoundtrackeja ja vähän indietä.

Tammikuun TOP10

In the Heart of the Sea ilmestyi oikeasti jo joulukuussa, mutta silloin en sitä ehtinyt leffaan tuijottelemaan, vaan se siirtyi tammikuun puolelle. Trailerin perusteella leffa vaikutti hyvältä, ja olihan siinä nyt Christ Hemsworth silmänruokana... Katsomisen perusteella leffa osoittautui hyväksi ja mielenkiintoiseksi. 3D:tä oli kerrankin hyödynnetty hyvin, musiikit kuulosti hyvältä ja tarinakin oli kiinnostava. Ehkä aavistuksen paha mieli tuli valaiden tappamisesta, mutta sitähän se valaanpyynti on. Leffan soundtrack pääsi välittömästi omalle soittolistalleni, ja Moby Dick-kirja on hommattava lukulistalle!

Ja niille, jotka eivät leffaa entuudestaan tunne, kyseessähän on jossain määrin tositapahtumiin ja Moby Dick-kirjaan perustuva tarina jättiläisvalaasta. Tarina perustuu jonnekin 1800-luvun puolelle. Suosittelen erityisesti 3D-versiota.


The Revenant oli toinen elokuva, jonka kävin katsomassa ihan leffateatterissa - ja jopa ensi-illassa. Kyseessä on siis myös tositapahtumiin perustuva kuvaus 1800-luvun Amerikasta ja uudisraivaajien sekä alkuperäiskansojen yhteiselosta samalla maalla. Tarinan päähenkilö on Leonardo di Caprion esittämä Hugh Glass, jonka selviytymistarina on leffan keskipisteessä. En viitsi hirveästi paljastaa etten spoilaa leffaa kovin. Di Capriohan on tästä leffasta myös Oscar-ehdokkaana.

Itse tykkäsin leffasta. Tykkään ylipäätään selviytymistarinoista, ja tässä oli yksi loistava sellainen. Elokuva oli hidastempoinen ja keskittyi hyvin paljon ympäristön kuvaamiseen, joten ei välttämättä sellaisenaan sovi räiskinnän sun muun ystäville. Leffa oli myös melkoisen raaka eikä ehkä sovi kaikkein heikkohermoisimmille. Di Caprion roolisuoritus oli loistava, mutta myös Tom Hardy sivuroolissa oli omasta mielestäni nappivalinta. Suosittelen.


Kun ylläolevaa listaa katsoo, elokuvissa näköjään IN oli nimenomaan selviytymistarinat, sillä kaikki kolme edellistä edustavat sitä kastia. Australialainen Tracks perustuu myös tositapahtumiin ja kertoo nuoren naisen vaelluksesta Australian halki, seuranaan ja apunaan itse kouluttamansa kamelilauma. Leffan pääosissa on Mia Wasikowska sekä Adam Driver, molemmat tuttuja useista uusistakin elokuvista.

Tällaisten hidastempoisten draamojen katsomiseen vaaditaan jossain määrin ehkä tietynlainen mieliala. Itse nautin tämänkaltaisista elokuvista oikeastaan jopa emnemmän kuin räiskinnästä ja actionista. Tracks oli oikein katsottava ja hyvä, jollain tapaa hyväntuulinenkin elokuva, vaikka leffassa kyllä oli vastoinkäymisiäkin. Ylipäätään nämä tällaiset elokuvat pistävät katsojan miettimään, mitä on tullut omalla tähänastisella elämällä tehtyä, ja mitä pitäisi vielä saavuttaa.




Huom! Ensimmäinen video spoilaa Game of Thronesin ykköskautta!

Oli pakko lisätä pari pelkkää videotakin listalle. Tammikuussa tuli kulutettua myös youtubea kun kuuntelin/katselin näitä paria videota vaan repeatilla putkeen. The Dragons Daughter on loistavasti muokattu EDM-biisi käyttäen hyväksi Game of Thronesin ykköskauden videokuvamateriaalia. Ihan älyttömän hyvä biisi sitäpaitsi! Samalta youtube-käyttäjältä löytyy enemmänkin vastaavanlaisia videoita. Ainakin musiikinteko on helppoa!

Toinen video on ihan simppelisti Linkin Parkin In The End-biisi, joskin elokuvarepliikeillä. Ihan hullunhauska! Videoon on käytetty 183 leffasta repliikkejä, jotka täsmää lyriikoihin. Videon hauskuus ei tietenkään avaudu jos ei tunne itse biisiä...




Tammikuussa Spotify suositteli mulle muunmuassa listan ensimmäisenä olevaa Kõnõtraat-biisiä Elina Bornin ja Stig Rästan laulamina. Kyseessä on siis vironkielinen laulu, jonka sanat nyt eivät suomeksi ole kovin kummoiset, mutta kuulostavat viroksi kivalta. Biisi on kyllä soinut monen monta kertaa, ja osaan jopa laulaa sen ulkoa! Tärkeitä taitoja!

David Bowien Lazarus taasen päätyi soittolistalle heti uuden albumin ilmestymisen jälkeen, mutta merkityksellinen siitä tuli vasta kun Bowie otti ja kuoli. Bowie on teiniajoista asti ollut yksi suosikkilaulajiani, joten artistin poismeno oli jossainmäärin shokeerava yllätys. Lazarus on kuitenkin uuden albumin ehdottomasti paras biisi. Pistää David Bowien kuoleman ihan uuteen arvoon.

Ranskalainen sohvasurffaajani tutustutti minut ranskalaiseen musiikkiin, ja myös ranskalaiseen räppiin. En ihan älyttömästi kuuntele räppiä, mutta OrelSanin biisit yllättivät olemalla hyviä! Myös videoihin oli panostettu. Tykkään Plus rien ne m'Étonne-biisin videosta myös erityisen paljon. Ihan tarttuva kipale!

Neljäs biisi on (tuloksettoman googlailun jälkeen) luultavasti turkkilaisen Son Feci Bisikletin laulama Bikinisinde Astronomi, joka on jollain oudolla tapaa huono, mutta silti älyttömän hyvä. Kappale kuulostaa erittäin oudolta ilmeisesti turkin kielellä laulettuna, mutta on silti samalla tapaa äärettömän koukuttava. Vaatii ehkä totuttelua, mutta itse tykkään!

Eikä parane unohtaa klassista puolta! Toki ne vanhat tutut on soineet listoilla lähes päivittäin, mutta uutuutena lisäilin soittolistoille In the Heart of Sea-leffan soundtrackit ja biisi Essex Leaving Harbour jäi päällimmäisenä mieleen. Samalla tuli bongattua jälleen uusi leffamusiikin säveltäjä - Roque Baños.

Käsitöissä IN

ei kerrassaan mikään - koitan saada vanhoja töitä pois päiväjärjestyksestä