Västra Hamnen

Jatketaan näillä kevään 2015 matkakuvilla kun nyt alkuun päästiin edellisen aiheeseen liittyvän postauksen myötä. Ollaan siis edelleen kolmannessa päivässä ja matka jatkuu eläintarhavisiitin jälkeen pikavisiitillä Malmön länsisatamaan katsomaan Malmön korkeinta rakennusta (ainakin silloin).

21.5.2015 - Malmö: Västra Hamnen

Maisemat oli kieltämättä ihan komeat - hyvällä säällä taitaa näkyä melkein Tanskaan asti. Nyt oli sen verran pilviä, että Öresundsbron eli Ruotsi-Tanska-välisen sillan erotti ainakin osittain. Mitenkään erityisen lämmin satamassa ei ollut, joten ihan älyttömiä aikoja siellä ei tullut vietettyä.

Turning Torso! 54-kerroksinen ja 190 metriä korkea asuinrakennus, josta mielelläni ostaisin kämpän, jos olisin rikas! Huijasin muuten ylempänä, nopean googlettelun myötä selvisi, että Turning Torso on Pohjoismaiden korkein rakennus ja Euroopan kolmanneksi korkein asuinrakennus. Ihan hyvä suoritus siis! Mahtaa olla hyvät maisemat noista ylimmistä kerroksista.

Satamassakin oli näitä sulallisia ystäviä.

Jos satamassa olisi ollut esimerkiksi jätskikioski, olisin voinut ostaa jätskin syötäväksi, mutta ainakaan meidän kävelyreitin varrelta ei sellaista löytynyt, joten palasimme pian bussilla takaisin Malmön keskustaan ja siitä bussilla kämpille.

Frederiksberg & København Zoo

Throwback to spring 2015... Viimeisimmässä aiheeseen liittyvässä postauksessa valehtelin postaavani koko reissun nyt kerralla, päästäisiinpä siitä eteenpäin ja saisi uutta reissupostausta kehiin. Toisin kävi. Eikä yllätä yhtään. Nämä Köpis/Malmö-kuvat ovat olleet käsittelyn alla jo toista vuotta, ja vasta nyt sain urakan loppuun saakka. Vasta nyt. Tiedän, olen täysin saamaton kuvankäsittelyssä.

Niille, jotka eivät vielä ole Tanska/Ruotsi-kuviini tutustuneet, tiedoksi - tein neljän päivän reissun Tanskaan ja Ruotsiin toukokuussa 2015 eli puolitoista vuotta sitten. Reissun postauksia löytyy tästä blogista aiheeseen liittyvillä tageilla sekä myös matkailu-sivun listauksesta. Nämä ovat kaikki tulleet tällä tavalla ripotellen, joten kärsivällisyyttä kiitos.

Tämän postauksen kertomus sijoittuu reissuni kolmanteen päivään. Varautukaa taas miljoonaan kuvaan.

21.5.2015 - Kööpenhamina: Frederiksberg & København Zoo

Kolmas päivä olikin jollain tapaa historiallinen minulle, sillä sain lähteä seikkailemaan Kööpenhaminan keskustaan ilman opasta (= kaveriani Hannaa). Täytynee ehkä mainita, etten ole aiemmin reissannut yksin yhtään missään Suomen rajojen ulkopuolella, joten ehkä hieman jännitti. Ei sillä, että tämä mikään ylitsepääsemättömän haastava suoritus olisi ylipäätään ollut. Bussilla Malmön keskusrautatieasemalle, siitä junalla Köpikseen (aivan niinkuin tullessanikin!), siitä metrolla Frederiksbergiin ja kohti eläintarhaa. Koska se oli suuntana. Hannaa ei niin eläintarha kiinnostanut, ja opiskellakin piti, joten minä ikuisena eläintarhojen ystävänä lähdin matkaan yksin.

Ajelin metrolla tosiaan Frederiksbergin metroasemalle, josta nousin suoraan jonkinsortin kauppakeskuksen sisuksiin. En ole mikään shoppailijatyyppi, varsinkaan ulkomailla, mutta kun nyt kerta näin helpolla pääsee niin saatoin tehdä vähän ostoksia. Löysin myös vastineen Tigerille, tanskalaisen Søstrene Grenen, josta ostin muunmuassa lankaa ja muuta jonninjoutavaa. Siitä lähdin sitten suunnistamaan kohti eläintarhaa - opaskirjani mukaan matkan piti olla ihan lyhyt, muutama sata metri... 

... Varmaan parin kilometrin kävelyn (tai siltä se ainakin tuntui!) jälkeen, astelin tuosta ylläolevassa kuvassa olevasta porttikongista sisään Frederiksberg Have-puistoon. Koko seutu ylipäätään oli tosi nättiä, ja oli kiva nähdä vähän muutakin kuin sitä ihan ydinkeskustaa.

Puisto oli tosi kaunis, ja siellä käyskenteli vapaana lintuystäviä kuten ylläoleva hiipparihaikara. Yllättäen näillä mun reissuilla, kuvia tulee eniten jostain laitapuolen talitintistä kuin itse kohteesta eikä nytkään tehty poikkeusta!

Frederiksberg Slot, jonka nimen bongasin vasta jälkikäteen.

Oli muuten tyhjä puisto, muutama hassu tyyppi minun lisäkseni, sekä tietysti lauma lintuja! Vihdoin, varmaan tunnin kävelyn (lintubongaus ym ei yhtään vienyt ylimääräistä aikaa... tietenkään!) jälkeen saavuin eläintarhan portille ja maksoin itseni sisälle.

Varoitus. Alla liian monta eläintarhakuvaa. Eli reilusti scrollausta jos eläintarhakuvat ei kiinnosta pätkääkään.



Käyn eläintarhoissa yleensä kaikissa ulkomaankohteissa, joissa ylipäätään vierailen, ja joissa on eläintarha. Tiedän, että joidenkin mielestä eläintarhat ovat kyseenalaisia, ja toki ne sitä ovatkin, jos eläinten elinolot ovat huonot. Kuitenkin suurin osa eläintarhoista pitää eläimiään hyvin, ja samalla vaalii pian uhanalaisten eläinlajien selviytymistä.

Itse käyn eläintarhoissa kuvaamassa. Aktiivisena valokuvauksen harrastajana, eläintarhakuvani ovat ehdottomasti kaikista kuvistani parhaimmistoa. Niiden kuvaaminen on kivaa, niiden käsittely on vielä kivempaa. Itseasiassa kivempaa kuin minkään muun osa-alueen kuvien käsittely. Eläintarhakuvissa saan käyttää erilaisia sommitteluja ja rajauksia, saan vetää ne halutessani vaikka puna/sini/kelta/violettisävyisiksi, ja silti ne yleensä näyttävät hyviltä. Teetän ottamistani kuvista paperikuvia, jotka yleensä liimaan kämppäni oviin.

Tämä kuva on kaikista (reilusti yli sadasta) eläintarhakuvistani ehdottomasti ykkössuosikkini. Kuvan sävyjä ei ole edes muokattu juuri lainkaan, tukaani vaan sattui istumaan kivansävyisen- ja pintaisen, vihreän seinän edessä. Tästä kuvasta tulee ehdottomasti suurennos seinälleni.

Perhostalot on muuten ehkä eläintarhan vaikein paikka kuvata, koska niissä lämpötila on jo tropiikin puolella, mikä vetää kaluston vaarallisen huuruun heti sisään astellessa. Oikeasti valokuvaajan pitäisi välttää tällaisia lämpötilan vaihteluita, mutta minä kaluston rikkoutumisen uhallakin menen tsekkaamaan ne perhoset.

Alimmassa kuvassa jo vähän näkyykin sitä rankkasadetta, joka yllätti kierroksen loppupuolella. Sateenvarjoa ei tietenkään ollut mukana, joten odottelin sateen loppumista suojassa katsellen vauvasarvikuonon touhuja. Onneksi kyseessä oli vain kuuro ja pääsin jatkamaan matkaa.

Kyllä niissä eläintarhoissa aina muutama tunti vierähtää helposti. Kolmisen tuntia taisi minulla Köpiksen eläintarhassa mennä, saattoi mennä enemmänkin sateen vuoksi. Kenkävalinta reissulle oli superhuono, joten jalkoihin sattui ja laukku painoi (kamerahan painaa about 4kg...) tuhottomasti paluumatkalla. Hurautin siitä oikeastaan suoraan keskusrautatieaseman kautta Malmöön.

Malmössä Hanna oli vastassa, ja mentiin siitä sitten vielä heittämään pikakierros Malmön satamaan katsomaan koko kaupungin korkeinta rakennusta. Jätän ne kuvat kuitenkin seuraavaan postaukseen, koska muuten kukaan ei jaksa selata tätä(kään) loppuun asti.

Lokakuun TOP

Lokakuu oli yllättävän kiva ajanjakso tälle vuodelle, näin sään puolesta. Nyt vasta marraskuussahan ne räntä- ja loskakelit alkoi kun taas lokakuussa oli viileää mutta kuivaa. Eli oikein optimaalinen keli pyöräillä töihin ja viettää työpäivien jälkeiset illat sisällä, Netflixin ääressä neuloen ja kynttilöitä poltellen. Ja niitä kynttilöitä on muuten ihan muutama kulunut! Joka ilta sytytän about kymmenkunta kynttilää palamaan kun ne vaan näyttää niin yksinkertaisen kivalta.

Lokakuussa sain myös harvinaisen paljon aikaiseksi käsityörintamalla, joskaan yksikään niistä ei tainnut blogiin asti ehtiä. En itseasiassa ole edes päätellyt yhtään lokakuussa valmistunutta työtä... Joululahjojen valmistus nimittäin alkoi, ja nytkin on kiire saada kaikki, mitä suunnittelin valmiiksi joulua varten. Saa nähdä miten käy.

Lokakuun TOP12

BBC:n The Night Manager on kyllä yksi loistavimmista minisarjoista, mitä olen katsonut. Saatoin kyllä sanoa samaa myös War & Peace-minisarjasta, joka muuten myös oli BBC:n minisarja, mutta tämä menee kuitenkin aivan eri kategoriaan. Näin sattumalta sarjan 'kansikuvan' selatessani sarjoja netissä, ja Tom Hiddleston sai minut tsekkaamaan trailerin. Leffan päärooleissa on Tom Hiddlestonin lisäksi myös Hugh Laurie, eli ei voi tämän näyttelijäkastin puolesta pahasti mennä pieleen!

Sarja kertoo yövahtina työskentelevästä miehestä, joka soluttautuu Hugh Laurien näyttelijän miljönääri-rikollisen elämään. Sarja, joka on täynnä hienoja maisemia, mielenkiintoisia juonikuvioita ja henkilöitä ja tietysti myös actionia. Sarja taisi pyöriä Suomessakin ihan tv-esityksessä nyt syksyllä, mutta jos se meni sivusuun, niin kannattaa koittaa tsekata jostain muualta. Tom Hiddleston tekee tässä sarjassa kyllä varmasti yhden elämänsä parhaimmista rooleista (saman roolin olisi muuten halunnut Brad Pitt, mutta eipä kelvannut Pitt sarjantekijöille!).



En tiedä, miten olen onnistunut missaamaan Band of Brothers-minisarjan. Suurena sotaleffojen ystävänä ja historiafriikkinä, olen yleensä hyvin tietoinen kaikesta sotiin liittyvistä sarjoista ja leffoista, mutta jotenkin Stephen Spielbergin ja Tom Hanksin tuottama Band of Brothers on onnistunut livahtamaan sormien välistä. Siksipä katsoin sen vasta lokakuun puolella. Sarjahan on ilmestynyt joskus 2000-luvun alkupuolella, ja siinä näyttelee paljon sellaisia näyttelijöitä, jotka varmasti siihen aikaan ovat olleet vähän vähemmän kuuluisia kuin nyt (mm. Damien Lewis, Michael Fassbender ym), mikä tekee sarjan katsomisesta entistä mielenkiintoisempaa.

Band of Brothers perustuu siis Stephen E. Ambrosen kirjoittamaan, liki samannimiseen kirjaan, ja kertoo Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan E-komppanian vaiheista toisen maailmansodan taisteluissa, alkaen ajalla ennen sotaa ja päättyen aina sodan loppumiseen asti. Sarjassa oikea sodankäynti alkaa Normandian maihinnousulla. Sarjassa esiintyvät henkilöt ovat ihan oikeita sotaveteraaneja, joiden haastatteluita näytetään sarjan jaksojen aluissa sekä sarjan lopussa. Raaka ja todenmukainen ovat sanat joilla sarjaa kuvailisin. Mutta niinhän se sotakin on.



Colin Firthin, Julianne Mooren ja Nicholas Houltin tähdittämä, vuonna 2008 ilmestynyt A Single Man sattui silmääni Netflixissä, leffavalikoimaa selaillessa. Leffa oli lueteltu kategoriaan 'palkitut', ja näyttelijöiden takia (jälleen) kiinnostuin katsomaan trailerin. Katsoin ylläolevaa traileria ehkä viisitoista sekuntia, jonka jälkeen päätin katsoa koko leffan. Tiesin jo siinä vaiheessa, että tämän leffan kanssa ei voi epäonnistua.

Colin Firthin esittämä George on high school-professori, ja myös homo. Hänen elämänkumppaninsa kuolee, ja leffassa keskitytään yhteen päivään Georgen elämästä. Vaikuttava, hyvin musiikein varustettu ja kerrassaan loistava leffa. Colin Firth on mahtava näyttelijä, mutta kyllä tässä varmaan on yksi hänen huippusuorituksiaan.



Marvelin Doctor Strange ilmestyi lokakuun lopussa ja vannoutuneena Marvel-fanina, olin tietysti ensi-illassa sitä katsomassa. Enkä joutunut pettymään. Marvel-leffana hieman poikkeavan tyylinen elokuva, jossa pääosaa näyttelee Benedict Cumberbatch. Leffa kertoo neurologi Stephen Strangesta, joka elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi lähtee etsimään apua ongelmiinsa Nepalista ja päätyy hieman eri ulottuvuuksiin, kuin mitä oletti. (Hyvä selitys joo, mutta en halua spoilata!)

Kovin Inception-tyylinen elokuva, varmasti tähän on otettu siitä vaikutteitakin, mutta silti jollain tapaa uniikki. Tykkäsin jälleen soundtrackeista sekä myös muista leffan näyttelijöistä Cumberbatchin ohella - Mads Mikkelsen oli aika mahti! Marvel-leffoista tietämättömille tiedoksi: leffa ei periaatteessa ole suoraa jatkumoa esimerkiksi Captain America-leffolle tai Avengerseille, mutta uusimmassa Captain Americassa on viittauksia Doctor Strangeen, ja tämän leffan jälkeen Doctor Strange tulee varmasti esiintymään jossakin ensi vuoden elokuvassa. Kokonaisvaltaisen elokuvaelämyksen varmistamiseksi, kannattaa ensin tsekata nämä vaatimattomat 13 Marvel Cinematic Universen leffaa. Hieman aikaavievää, mutta ei varmasti tarvitse pettyä!



Lokakuu oli kyllä hyvin Benedict Cumberbatch-painotteista, sillä Doctor Strange (ks. ylempänä) ilmestyi lokakuun lopussa leffoihin. Samoihin aikoihin kävin katsomassa myös National Theathre Live: Frankenstein -teatteriesityksen, jonka filmatisointi näytettiin Finnkinolla. Benedict Cumberbatch tuntui tupsahtelevan joka paikasta esiin. Liekö se syynä kun Youtube suositteli minulle ylläolevaa musiikkivideota, jossa myös - kappas vain - on Benedict Cumberbatch yhdessä Pink Floydin David Gilmourin kanssa esittämässä kappaletta Comfortably Numb. Joka muute on meikäläisen lempibiisi kyseiseltä bändiltä. Kyllä sopii Benedictin ääni yhteen David Gilmourin kanssa, ja jos en entuudestaan tietäisi Pink Floydia niin hyvin kuin nyt tiedän, en ehkä edes erottaisi laulajan vaihtuvan!








Katzenjammer on norjalainen indie/folk-bändi, jonka biisi Lady Marlene tuli jostain ihmeen syystä vastaan Spotifyssä, omalla soittolistallani, vaikken sitä sinne ollut lisännyt. Eipä tuo hirveästi haitannut, sillä biisi itsessään sytytti ja päädyin kuuntelemaan koko kyseisen levyn. Iloista rallatusta ja tosiaan melko folk-henkistä. Nyt bändin lähes koko levy on jaoteltu soittolistoilleni.

Edellämainittu A Single Man kuului ehdottomasti kuun lempileffoihin eikä myöskään leffan soundtrack jäänyt huomiotta. Ehkä vaikuttavin musiikki koko leffassa oli sekä elokuvan alussa että lopussa soinut Clock Tick. Musiikin säveltäjä on muuten sama kuin Penny Dreadfulin musiikeissa - Abel Korzeniowski - uusi nimi minulle.

Disturbed on varmaan aika monelle nimenä tuttu - se ei varsinaisesti kuulu bändeihin, joita kuuntelen. The Sound of Silence on vanha biisi, olen sen aiemminkin kuullut, mutta nyt vasta lisäsin sen soittolistalle, koska onhan se vaan niin älyttömän hyvä ja vaikuttava kappale.
Lord Of The Lost taasen on täysin vieras, saksalainen bändi, mutta Spotify on sitä ilmeisesti Disturbedin myötä suositellut ja yksi biisi päätyi soittolistalleni. See You Soon on raskaampi, hieman melankolinen kappale, jossa yllättäen lauletaan rakkaudesta ja sen menettämisestä.

The Golden Throne on brittibändi Templesin rallatus, jonka itse laskisin enemmän indieen kuin rockiin, mutta bändi kyllä väittää olevansa rock-bändi. Kovin samantyyppistä musiikkia mielestäni kuin esimerkiksi Arctic Monkeys.

Janet Devlin on irlantilainen, reilu parikymppinen laulajatar, joka ponnahti kuuluisuuteen Brittien X-Factor-ohjelmasta. Erikoisempi, hieman Birdy-tyyppinen ääni vetoaa ainakin minuun ja sopii erityisen hyvin kappaleisiin kuten Mad World, Hallelujah etc. Eipä ole tytön oma tuotantokaan hullumpaa, joskin nämä coverit kuuluvat omiin suosikkeihin.

Käsitöissä IN

Villasukat, joita on tullut tehtyä useampi pari sekä itselle että lahjaksi. Kaikki on tietysti esittelemättä blogissa, mutta ehkäpä sitten kun saan ne pääteltyä.

Luontopolulla

Käytiin tänään parin työkaverin kanssa lumisessa metsässä rentoutumassa - täydellistä ajanvietettä sunnuntaille. Nyrölän luontopolku sijaitsee n. 40 minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta, käytännössä keskellä ei mitään. Itse luontopolku ei ole kovin pitkä, ilmeisesti kolmisen kilometriä, mutta me onnistuttiin jotenkin talsimaan vain yhtä ja samaa pätkää. Lumi lienee tehneen tehtävänsä, koska ei edes olevinaan nähty muuta reittiä.

Luontopolun varrella on parikin nuotipaikkaa/kotaa, ja me tietysti suunnattiin jälkimmäiselle. Tämä nuotipaikka sijaitsi pienessä saaressa, jonne pääsee vain lossilla/lautalla, joka luonnollisesti pitää itse kiskoa toiselle puolelle. Onneksi jotkut ystävälliset olivat jo rikkoneet jään, eikä meidän tarvinnut siihen ryhtyä. Retkikirves oli kyllä mukana, juurikin jään rikkomisen varalta. Paisteltiin siellä sitten makkarat ja juotiin lämmintä kaakaota eikä lumisadekaan haitannut.

Paluumatkalla humpsahdin suohon parikin kertaa ja kastelin kenkäni - hyvien kuvien perässä tietysti. Sekään ei haitannut kun oli vaan niin hyvä fiilis. Luonto ja metsä tekee ihmeitä.

Tässäpä siis pientä kuvakollaasia tältä päivältä. Selkeetä sisustustaulumateriaalia osa.

Edes jotakin päivitettävää

Vähän meinaa tämä postaustauko aina kasvaa ärsyttävän pitkäksi, ja sitten koko bloggaaminen alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Nyt taas on kuukausi edellisestä postauksesta, vaikka ideoita ja aiheita olisi millä mitalla. Jotenkin en osaa postata sellaista ns. turhaa tai arkipäiväistä vaan joko sen pitää olla jotain käsitöihin liittyvää tai muuten vaan merkittävää. Täytyy yrittää skarpata tulevaisuudessa - olisi edes pari postausta kuukausittain!

Valmiiden sekä valmiiden mutta päättelemättömien käsitöiden kasa alkaa kasvaa uhkaavasti - olen vaan tikuttanut sukkia, mutta jättänyt päättelyt hamaan tulevaisuuteen. Tämänkin postauksen villasukat on itseasiassa yhä edelleen päättelemättä. Kuvat on, kuten kuvista näkyy, jostain kesäkuukausilta kun ulkona oli vielä vihreää.

Kyseessä on yksi suosikkisukkamalleistani - piirakkasukat, joista olen aiemminkin blogannut. Helppo, nopea ja näyttävä malli tehdä, joka sopii sekä yksiväriselle että moniväriselle/raitalangalle. Istuu jalkaan lähes täydellisesti. Tykkään. Ei ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta tätä mallia tehdessä.

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : sukkapuikot, koko 3,5 mm

Langan menekki : 108 g

Ohje : Piirakkasukat by Novita

Kesän ja alkusyksyn TOP

Niin karua kuin se onkin, mutta kesä on ohi. Ja itseasiassa syksykin alkaa olla kohta lusittu. Winter is coming.

Nämä TOP-postaukset on valehtelematta mun suosikkipostauksia tässä blogissa, mutta silti en saa itseäni niskasta kiinni riittävän usein kirjoittelemaan näitä ja etsimään youtube-videot sun muut postauksia varten. En tiedä, onko näistä iloa muille, mutta itse ainakin tykkään palata ajassa taaksepäin katsomaan, millaista musiikkia esimerkiksi kuuntelin tiettyinä aikoina - tai mitä sarjaa juuri silloin tuijottelin. Täytyy koittaa petrata loppusyksyn ja talven aikana! Olisi sitten edes jotain postattavaa - käsityösaralla tuntuu olevan hiljaista...!

Kesällä selkeässä suosiossa oli indie-musiikki, tv-sarjat ja käsitöiden tekemättömyys. Katsoin aika harvoin leffoja eikä perjantai-leffapäivä-tavoitteeni todellakaan toteutunut joka viikko (harmi!). Toisaalta, kesäillat meni kuvatessa tai sitten kuvia käsitellessä, käsityöt jäi aikalailla toissijaiseksi. Työpäivien jälkeinen väsymys vei voiton, ja jos en istunut koneella kuvien ääressä tai ollut ottamassa niitä - makasin sohvalla katsoen jotain sarjaa Netflixistä.

Nyt alkusyksyllä on taas alkanut käsityöt kiinnostaa, etenkin kun heivasin käsityökirjahaasteeni pakollisen aikarajan. Tällä hetkellä on menossa syksysukkaprojektia ja muutaman keskeneräisen työnkin olen saanut loppuun. Jotenkin on kiva istua illalla sohvalle tuijottelemaan jotain hyvää sarjaa ja neuloa/virkata kynttilänvalossa kun ulkonakin on jo pimeää. Kesällä tai muulloin valoisan aikaan siitä tuntuu tulevan vaan kamala morkkis!

Mutta anyway, tässäpä on kesän-alkusyksyn suosikkeja.

Kesän ja alkusyksyn TOP15

Outlander, ah! Ihana brittisarja, jonka katsomista en kyllä kadu pätkääkään! Sarja perustuu Diane Gabaldonin kirjoihin (joita on ties kuinka monta - yhtäkään en ole lukenut, mutta eka tuli jo tilattua englanninkielisenä, odottamaan lukemista!) ja sijoittuu 1700-luvun Skotlantiin. Päähenkilö brittiläinen Claire päätyy 1700-luvulle, jossa kohtaa skotlantilaisklaanin jäseniä ja aivan erilaisen elämän kuin lähtötilanteessa vuonna 1945.

Outlander on ollut paljon puheenaiheena erityisesti neulepiireissä, koska sarjassa pukeudutaan pitkälti itse neulottuihin ja ommeltuihin vaatteisiin, kuten tuon ajan henkeen on kuulunut. Itse en noista tuontyyppisistä neuleista (ainakaan vielä) juuri perusta, mutta kivalta ne kyllä henkilöiden päällä näyttivät. Suosittelen kyllä Outlanderia - kaksi kautta on nyt ilmestynyt ja kolmatta odotellaan!

Yksi ehdottomasti vaikuttavimmista ja mielenkiintoisimmista minisarjoista, joita olen lyhyen elämäni aikana tuijottanut, on BBC:n War & Peace - 1800-luvun Venäjälle sijoittuva historiallinen ja ehkä aavistuksen romanttinenkin draama. Tästä tuli joskus puhetta töissä ja piti ihan googlata, että mistä kaikki niin puhuvat. Eipä tarvinnut kahdesti kehoittaa sarjaa aloittamaan, ja se tulikin katsottua melkein itsestään.

Ihan kerrassaan loistava sarja. Sarjahan perustuu Leo Tolstoyn samannimiseen kirjaan, joka onkin tituleerattu yhdeksi maailmankirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Sarja taas oli kerrassaan vaikuttava. Suosittelen. Tämän parissa ei mene aika hukkaan.



Showtimen uusi tv-sarja Billions kertoo miljardöörin ja oikeuslaitoksen välisestä kismasta. Sanotaanko näin, että kun pikkuveli suositteli sarjaa, en ollut järin innostunut. Damian Lewis tuli tutuksi Homeland-sarjassa, ja hieman ristiriitaisen ulkonäkönsä oli jossain määrin suurin syy sarjan katselun aloittamiseen. Kolme ekaa jaksoa oli kuolettavan tylsiä, mutta sitten alkoi tapahtua ja hupsheijaa, sarja tuntuikin loppuvan käsiin. En nyt järin hyvin osaa sarjaa kuvailla, mutta suosittelen tsekkaamaan ainakin trailerin ja mahdollisesti neljä ekaa jaksoa ennenkuin sarjan käy kokonaan teilaamaan!


Kukapa ei tykkäisi Robert de Nirosta? The Intern-leffa on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut, hyväntuulinen draamakomedia. Leffa kertoo eläköityneestä ja vaimonsa menettäneestä Benistä, jonka elämä töiden loppumisen jälkeen on käynyt tylsäksi. Tästä syystä Ben hakeutuu harjoittelijaksi muotiverkkokauppaa, joka hakee nimenomaan eläkeiän ylittäneitä senioreita harjoitteluun. Kaikinpuolin mukava ja leppoisa katseltava, joka saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Tykkäsin!


Kongen av Bastøy eli englanniksi käännettynä King of Devil's Island on norjalainen, melko synkkätunnelmainen, vuonna 2010 ilmestynyt elokuva, jonka sattumalta bongasin Netflixistä. Norjalaiset leffat ovat osoittautuneet hyviksi, joten en missään vaiheessa olettanut leffan olevan huono - ja oikeassa taas olin. Hyvä, koskettava elokuva.

Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo Bastøyn saaren poikavankilasta ja sen uusimmasta tulokkaasta Erlingistä. Saarella tapahtuva toiminta ei ole suuremmissa määrin soveliasta ja se selviää pian myös Erlingille. Leffa muistutti mielestäni kovasti yhtä suurimmista suomalaisista leffasuosikeistani; Tummien perhosten kotia. Toki Stellan Skarsgård näyttelijänä on ihan loistava, joskaan hänen norjankielensä ei ehkä taipunut niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Mikään iloinen leffa King of Devil's Island ei ole, ja vaatii ehkä tietynlaisen olotilan sen katsomiseen.


Tarviiko paljon sanoa tästä leffasta? Kesän pahin parhain itkuleffa! Leffa, joka todellakin kannatti mennä katsomaan yksin, ja jonka katsomiseen olisi pitänyt tajuta varata vähintään paketti nenäliinoja. Olis voinut tarjota vieruskaverillekin kun kirjaimellisesti koko elokuvateatterin sali vollotti leffan loputtua. En viitsi spoilata, joten traileri kannattanee katsoa ja sen jälkeen siis koko elokuva. Ja mieluusti yksin. Tai ehkä poikaystävän/miehen/kumppanin kanssa, jos hän ei häiriinny itkemisestäsi.

Ei tullut turhaan odotettua koko alkuvuotta tätä elokuvaa. Joka minuutin arvoinen.









Michele Bravin Mad World-biisi soi varsin ahkerasti soittolistoillani kesällä. Muistaakseni törmäsin siihen ensimmäisen kerran jonkun tv-sarjan yhteydessä ja ihastuin, ja nimenomaan tähän versioon. Tästä samasta kappaleestahan taitaa olla lukuisia eri tulkintoja, mutta mielestäni Michele Bravin vetämänä se vaan kuulostaa parhaimmalta. Lyriikatkin ovat harvinaisen osuvat.

Sistersin Pain of Salvation sekä Kwoonin I lived on the Moon -biisit ovat perusindietä - eli juurikin sellaista, mitä yleensä eniten kuuntelen. Sisters on virallisesti indierockia soittava seattlelainen bändi, ja Pain of Salvation on melko melodinen, ehkä jollain tapaa sarjojen ja leffojen soundtrackeja muistuttava kappale. Mielenkiintoinen kappale.
Kwoon taas on ranskalainen indiebändi, jonka biisi I Lived on the Moon on ihan eri sarjaa kuin edellinen. Biisi on rauhallinen, ja siinä korostetaan ehkä jossain määrin enemmän soittimia kuin laulua. Eniten tykkään tässä kappaleessa kertosäkeen melodiasta. Yllättävä, jollain tapaa surullinen, mutta silti niin miellyttävä.

Pakko mainita, että vaikka tässä nyt on Vain elämää-sarjan biisi, en ole seurannut enkä seuraa kyseistä tv-sarjaa. Kuitenkin, 'pakotettuna' katsoin ekan jakson uusimmalta kaudelta ja tämä Hectorin tulkinta Lauri Tähkän Tyttörukka-biisistä säväytti, ja on sen jälkeen soinut Spotify-soittolistallani. En siis ylipäätään tykkää juuri Lauri Tähkästä, mutta Hectorin äänelle hänen biisinsä varmasti kävisivät. Pahoittelut, että tässä on vaan lyhyt Youtube-pätkä - Spotifyssä on tosiaan koko biisi kuultavissa.

Sain katsottua Game of Thronesin uusimman kauden vasta nyt kesän aikaan ja rakastuin musiikkeihin. Miten en aiemmin älynnyt, miten hyviä biisejä sarjassa on? Sekä Youtubessa että Spotifyssä on soittolistansa GoT-soundtrackeille ja sieltä tämä Light of the Seven-kipale on bongattu. Hiton hyvä.

Aika harvoin iskee suomalainen indierock, mutta Lasten Hautausmaa on osoittautunut hyväksi. Tuulipuut on melko vauhdikas, ja bändille omaista, hieman Ultra Bra-tyyppistä tyyliä. Bändi olis vielä tulossa Jyväskylän Lutakkoon keikalle muistaakseni loka-marraskuussa, saa nähdä innostuisko ihan paikanpäälle.

Yksi koko kesän ultimate-suosikkeja ulkomaalaisissa kappaleissa oli espanjalaisen, valitettavasti jo lopettaneen Delafé y las flores azules -bändin kappale No te dejaré nunca más. Kiva, espanjankielinen rallatus, josta ainakin minä tule hyvälle mielelle (vaikken toki mitään ymmärräkään).

Muuta mukavaa kesältä

Budapest. Ja sen myötä hyvin huvennut tili ja polttava matkakuume.


Muse ♥ @ Ericsson Globe, Tukholma. Eipä siitä muuta tarvitse sanoa. Huikea show. (Ylläoleva video toki on Saksasta eikä missään nimessä ole minun ottamani).

Syksyn kuulumisia ja suru-uutisia

Niin se on vaan syyskuukin kohta puolivälissä. Puut alkaa vaihtaa lehtiensä värit ja illat alkaa olla ihanan pimeitä. Saa kaivaa kynttilät kaapista ja polttaa niitä - aina kun ehtii! Pakko myöntää, että syyskuusta on tullut mun ehdoton ykkössuosikkikuukausi tässä nykypäivän sekavassa ilmastossa. Sellanen pieni kirpakkuus lämpötilassa on enemmän kuin tervetullut kesän helteiden jälkeen, ja päivät on oikeesti kauniita. +15 on mulle ihan sopiva lämpötila päivälle.

Ajattelin postata vähän kuulumisia myös käsityörintamalta (sekä ehkä jotain yleistä läpinää). Maaliskuussa aloittamani käsityökirjahaastehan oli ja meni, mutta päätin tehdä haasteen kehittäjän oman käden oikeudella omiin sääntöihini muutoksen ja asettaa vähän reilummin aikaa haasteen suorittamiseen. Tämä kesä ja syksy on jotenkin vaan vierähtänyt ohi töiden ja marsun sairastelun takia. Käsitöiden teko on jäänyt sen kaiken väsymyksen ja stressin takia tosi vähäiselle, eikä mulla ollut mitään mahdollisuuksia saada haastetta purkkiin ohje-ajassa.

Toisin sanoen, lisään haasteen suorittamisen aikaa reilusti - sanotaan vaikka toisella puolella vuodella. Tai miksei vaikka vuodella. Tai miksen vaan päättäisi, että tavoite on saada joka kirjasta tehtyä jotain ajassa X. Koska on pakko myöntää, että tämä haaste alkoi ahdistamaan. Samalla alkoi ahdistamaan se, että missä ajassa sitten teen joululahjasukkia sun muita jos vaan pakkopullamaisesti väännän haasteen töitä. Ja koska kaiken käsityötehtailun pitäisi olla minulle vain ja ainoastaan harrastus - en halua ottaa stressiä.

Mutta jottei elämä menisi liian helpoksi ja leveäksi, lisäsin listaan pari uutta kirjaa.

Marsun sairastelu on kyllä syönyt voimia. Koko episodia on kestänyt varmaan kohta pitkälti toista kuukautta. Marsut on siitä erilaisia elukoita verrattuna koiriin tai kissoihin, että nämä kun sairastuu niin yleensä aina on tosi kyseessä. Saaliseläimenä marsu ei yleensä näytä oireita kuin vasta sitten kun on liian myöhäistä. Tällä hetkellä marsulaumani vanhin otus alkoi joskus heinäkuun lopussa näyttää merkkiä virtsatieinfektiosta, ja sitä on sitten siitä asti hoidettu - välillä tiiviimmin, välillä vähemmän tiiviisti. Parhaimmassa tapauksessa tukiruokin marsua muutaman tunnin välein samalla kun stressasin joka ikinen aamu löytäväni sen elottomana häkistä.

Onneksi niin ei käynyt. Vaihdoin eläinlääkäriäkin ja sain nyt hieman rahoille vastinettakin (niin, ei varmaan parane mainita niistä satasista, jotka tämän kanssa eläinlääkäriin on menneet...). Viimeisin diagnoosi oli, että marsulla oli sakkaa virtsarakossa ja virtsatieinfektio, jota hoidettiin parin viikon antibioottikuurilla. Samaan aikaan meni sitten tukiruokaa, kipulääkettä ja runsaasti juomista. Ruokavaliomuutos astui myös voimaan ja näillä eväillä koitin saada karvaista kaveria parempaan suuntaan. Harmi vaan, että tilanne ei sillä rauennut ja koitti se, mitä eniten pelkäsin.

Toissapäivänä marsu oli täysin normaali kun tulin kotiin töistä, mutta illalla huomasin sen liikkumisessa jotain outoa - ikäänkuin takajalat olisi pois pelistä. Se sai yöksi reilusti kipulääkettä ja laitoin oikein kellon soimaan, että voisin herätä tarkistamaan, onko se vielä elossa. Yön aikana se oli vaihtanut asumuksessa paikkaa, mutta liikkuminen oli edelleen huonoa. Äidin kanssa sitten jonotettiin kilpaa eläinlääkärille puhelimen päässä ja saatiin aika iltapäivälle. Jotenkin salaa tiesin jo, mitä odottaa, mutta en halunnut uskoa, että tässä niin kävisi.

Eläinlääkärissä sitten otettiin röntgen-kuvat, joista tuli diagnoosi: kaksi isoa virtsakiveä virtsarakossa, jotka todennäköisesti aiheuttaa jonkinsortin yleisen kiputilan ja samalla jalkojen liikkumattomuutta. Ainut hoitomuoto olisi ollut leikkaus, jonka onnistuminen olisi ollut epävarmaa aivan kuten marsun selviäminenkin. Kivet olisivat lisäksi voineet uusia. Tein taas sen maailman rankimman päätöksen lopettaa marsu samantien. Siinä sitten yhdessä äitin kanssa pidettiin seuraa marsulle sen viimeisinä hetkinä kun se sai kipulääkkeet, rauhoittavat, nukutusaineet ja (onneksi toisessa huoneessa) viimeisen piikin. Tuntui muuten ihan järkyttävän kamalalta. Haudattiin marsu edellisen viereen mummolan pihaan.

Oli se silti oikea päätös, vaikka sattuikin niin saatanasti. En halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään turhaan, ja tälle marsulle edessä olisi ollut vain turhaa kärsimystä. En halua pitää yhtäkään eläintä elossa itseni takia eli vain siksi, etten voisi itse olla ilman. Kaikkeni tein, että marsu olisi voinut paremmin, mutta ei se riittänyt. Onneksi jäljelle jäi nyt kaksi marsua, toinen kyllä tämän lopetetun paras kaveri - koko ikänsä olleet yhdessä, ja nyt pelkään, että se masentuu tai lakkaa syömästä. Toivon todella, että niin ei käy.

Jollain tavalla olo on huojentunutkin. Niin paljon on mennyt aikaa ja energiaa marsun hoitamiseen. Toki toivon, että lopputulos olisi ollut eri, mutta jossakin vaiheessa tämä olisi ollut edessä kuitenkin. Tätä lopputulosta on kuitenkin osattu odottaa se puolitoista kuukautta. Ehkä nyt helpottaa sen suhteen.

Tulipahan avautuminen. Jäi ne käsityötkin postaamatta. Paljastan, että aloitin tämän kirjoittamisen sunnuntaina, jolloin tilanne oli aivan eri. Jouduin hieman muuttamaan joitakin kohtia kun ei ollutkaan marsun tulevaisuus niin valoisa kuin oletin. Seuraavassa postauksessa lupaan jo käsityöaiheista settiä!

Underground's Wanksta 20.3.2013-13.9.2016 

Look up here, I’m in heaven

 I’ve got scars that can’t be seen

Oh I’ll be free

Just like that bluebird

Oh I’ll be free

Ain’t that just like me

- David Bowie - Lazarus

Ylläoleva biisi soi kun ajettiin eläinlääkäriin eloisan ja kukkakaalia mutustavan marsun kanssa, ja sama biisi soi kun lähdettiin hautaamaan kivuistaan päästetty marsu. Aika osuvasti etten sanoisi, David Bowie kuitenkin teki biisin juuri ennen kuolemaansa, se julkaistiin helmikuisena perjantaina ja Bowie menehtyi seuraavana sunnuntaina.