Abstraktin tarina

Sain Rosanna of May-blogilta Blogisi tarina-haasteen, jonka ideana on kertoa nimenmukaisesti blogin tarina alusta loppuun. Kiitos haasteesta, vaikka en tiedä onko blogini tarina nyt niin merkittävän mielenkiintoinen tai lukemisen arvoinen! Käydään nyt läpi se kuitenkin.

Aloitin siis blogini tammikuussa 2013, jolloin elämässäni oli aivan eri kuviot kuin nyt. Asuin (ex-)poikaystävän kanssa samassa osoitteessa, opiskelin sairaanhoitajaksi, harrastin epäaktiivisesti valokuvausta sekä kaikennäköisiä käsitöitä. Jostain se innostus käsityö/diy-blogin pitämiseen kuitenkin lähti. Nimeksi valikoitui a little of everything, joka jostain mieleni syövereistä pulpahti esiin. Jo alkumetreillä lupasin, etten päivittele blogiani aktiivisesti tai ota stressiä bloggaamisesta, ja se linja on kyllä pitänyt hyvin tähän päivään asti!

Blogin alkuaikojen jutut olivat hyvin diy-painotteisia! Tässä edelleen jääkaapin ovessa möllöttävät muovieläimet. 

A little of everything ei ollut ensimmäinen blogini. Jo pelkästään tämän blogger-tunnuksen alla on kymmenkunta aloitettua ja keskeenjäänyttä blogia, jotka näkivät kyllä hyvät päivänsä, mutta päättivät kuolla. Olen bloggaajana surkea. Olen kaikkea muuta kuin sitä, mitä aktiivibloggajan tulisi olla - olen erittäin epäaktiivinen. Jossain määrin en myöskään halua miellyttää muita eli kirjoittaa siitä, mitä muut varmaan mieluusti lukisivat. Olen blogannut vuosien varrella tasan niistä asioista, jotka itseäni ovat kiinnostaneet. Alkumetrien inspiraatioblogeina toimivat muunmuassa entinen Glitter 'N Glue - nykyinen Miss Kris, Hupsistarallaa sekä eilentein.

Kirpputorilöytöjä.

Alkuaikoina bloggaamiseen löytyi sisältöä kaikennäköisistä diy-jutuista, joita innostuin tekemään. Olin myös innokas kirpputorilla kävijä, ja exän kanssa kuljettiinkin paljon naaramaassa kirppareilta kaikennäköisiä aarteita kotiin, joita sitten blogissa esittelyn. Kirjoittelin myös paljon ruokaohjeita, jotka olin itse hyväksi havainnut. Blogissa näkyi myös kuvia minusta - kun kerrankin oli kuvaaja. Harvakseltaan niitä oli, mutta oli kuitenkin. 

bloggaaja itse v. 2013 sekä Ikean kangasostoksia - kankaasta on muuten nyt tehty seuraavaan osoitteeseen keittiöverhot.

Huhtikuulle 2013 asti olin aktiivinen - peräti neljä kuukautta - mutta sitten tuli liki puolen vuoden tauko. Vaihtuipa siinä osoitekin, pitkä parisuhde päättyi ja kattilat meni jakoon. Ei ihme, että ei bloggaaminen kiinnostanut. Samalla uudistui nimikin - pitkä ja epäkäytännöllinen a little of everything muuttui Abstraktiksi, ja siinä se on siitä eteenpäin pysynyt. Abstrakti sanana muuten tarkoittaa muunmuassa epäkäytännöllistä sekä ajatuksellista. Varsin järkevä nimi siis (or not).

Muuton jälkeen bloggasin suhteellisen säännöllisesti, kuukausittain vähän jotakin. Bloggailin muunmuassa naapurissani olevan Toivolan vanhan pihan tapahtumista, muutamista kokkailuista, joistakin käsitöistä ym. Sain ensimmäisen tilkkutäkkiprojektini valmiiksi!

Siinä se nyt ois! Noin 130 tilkkua. 

Jaksoin taas olla aktiivinen helmikuulle asti, jälleen neljä kuukautta, ja jälleen tauko marraskuulle asti. Huomaatteko tekin tässä jotain toistuvaa ilmiötä? Valmistuin ammattikorkeakoulusta tammikuussa 2015, ja aloitin työt liki samantien. Kolmivuorotyö ei kuitenkaan tuntunut hidastavan käsityötahtia vaan päinvastoin - lisäsi sitä. Oli ihana haudata vihdoinkin kaikki koulutehtävät ja materiaalit ja jättää ne työt päivän päätteeksi työpaikalle.

2015 oli vuosi, jolloin olin oikeastaan koko vuoden ajan aktiivinen. Siihen on varmasti syynä sekin, että sain paljon käsitöitä aikaiseksi. Hamstrasin myös paljon lankoja. Reissasinkin, ja kirjoittelin reissutarinoita. Osasyynä myös se, että valokuvausblogini jäi yhä epäaktiivisemmaksi tämän blogin muuttuessa aktiivisemmaksi. Voin väittää, että vuoden 2015 aikana blogini muuttui persoonallisemmaksi, enemmän itseni näköiseksi - ja sitä se tulee olemaankin. Ensimmäiset kaksi vuotta bloggasin pääasiassa vain tekemiäni käsitöitä, ruokia tai diy-juttuja, mutta nyt olen uskaltanut blogata muutakin: reissuja, asioita joista tykkään ym.

Löysäpipoisten KyJy 2015-haasteen tuotoksia - haaste valitettavasti jäi kesken.

Vuonna 2015 osallistuin myös elämäni ensimmäisiin käsityöhaasteisiin - joskin suurin osa niistä meni aivan penkin alle. Vuodelle 2016 opin olemaan ottamatta liikaa haasteita ja tekemään asioita, joista itse nautin. Olen varmaan liian itsepäinen noudattamaan joidenkin haasteiden typeriä sääntöjä, ja saan aikaiseksi vaan hampaiden kiristelyä ja pahan mielen.

Vuosi 2016 alkoi yhteenvedoilla, hyvillä elokuvilla, loistavalla musiikilla ja hyvällä mielellä. Työpaikkani vaihtui marraskuussa 2015, jolloin siirryin vuodeosastotyöstä leikkaussaliin, seisomatyöhön ja aamuvuoroihin. Täysin iltaihmisenä olen kärsinyt huonosti nukutuista öistä, jäätävistä väsymyksistä iltaisin sekä viikonlopuista, jolloin en saa mitään aikaiseksi. Televisiota olen tuijotellut enemmän kuin ikinä. Käsityöt ovat kuitenkin tuoneet piristystä muuten väsyttävään arkeen, ja niinhän sen pitää mennäkin.

Blogin tulevaisuus on selkeä - jatketaan samalla linjalla. Luultavasti enemmissä määrin tulen lisäilemään myös jonkinsortin valokuvaa blogin puolelle valokuvausblogin lopetuksen myötä. TOP-postaukset ovat tulleet jäädäkseen. Reissukuvia tulee myös näkymään jahka pääsen reissuihin, ja vaikken pääsisikään, niin vanhoista reissuista on kiva kirjoittaa juttuja.

Ennenkaikkea, olen kiitollinen niille vähäisille seuraajille ja kommentoijille, jotka ovat bloggaushistoriani aikana päiviäni piristäneet. Onhan yksin bloggaaminen kivaa, mutta se, että muutkin blogistani jollain tavalla hyötyvät, on vielä kivempaa!

Haasteen säännöt:

• Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
• Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
• Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
• Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
• Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Avec Ave

Virkkasin

Lanka, puikot ja inspiraatio

harmaata arkea

Sukkia kaverille

Vihdoin tapahtui se päivä kun sain lupaamani sukat valmiiksi! Kaverini on niitä kohta vuodenpäivät odotellut, enkä minä vaan löytänyt motivaatiota niiden loppuun neulomiseen. Nyt se motivaatio kuitenkin löytyi, ja ihme tapahtui! Sukat on valmiit, kuvattu ja postitettu kaverille.

Pahoitteluksi pitkähköstä viivästymisestä - neuloin kaverille toisenkin parin sukkia. Pakko sanoa, etten ole tyytyväinen ensimmäiseen pariin. Lähdin tekemään Dropsin sukkalangoille suunniteltua ohjetta Novitan seiskaveikalla eikä ohje käynyt yhteen lainkaan. Se taas johti siihen, että sukista tuli ihan ihmeellisen kokoiset ja näköiset. Osasyy on myös sillä, että kaverillani on omaa jalkaani huomattavasti pienempi koipi, enkä ole tottunut tekemään sukkia pienijalkaisille! Siksi toinen pari - jos toiseen ei olla tyytyväisiä, voi ne heivata vaikka jorpakkoon ja käyttää vaan näitä toisia.

Huomasin myös (jälleen), että pitäisi aina tehdä kummatkin sukat kerralla eikä odottaa vuotta seuraavan sukan tekemiseen. Kummasti käsiala olikin tiiviimpää vuoden jälkeen ja toinen sukka on ihan eri kokoinen verrattuna toiseen! Ehkä ensi kerralla sitten...

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : KnitPro Cubics 3,5 mm 

Langan menekki : 90 g

Ohje : Moonikat by Niina Laitinen Designs

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : Varsi sukkapuikot 4 mm, terä sukkapuikot 3 mm

Langan menekki : 126 g

Ohje : Winter Fantasy by Drops Design

The Danish Girl

En voi olla tekemättä postausta tästä leffasta. Karkaa nyt aika kauaksi käsityö- ja diy-asioista, mutta samapa se. Olen kuitenkin odottanut tätä kyseistä leffaa kuin kuuta nousevaa, jo marraskuun lopulta asti kun sattumoisin löysin elokuvan soundtrackin Spotifystä ja lisäsin sen soittolistalleni.

Kyseessähän siis on The Danish Girl eli Tanskalainen tyttö -elokuva, joka tuli Suomessa ensi-iltaan eilen, 5.2.2016. Muualla maailmassa ensi-ilta on ollut jo aikapäiviä sitten - marraskuussa 2015, joten hieman olen ehtinyt katkeroitua, miksi me suomalaiset joudumme tulemaan näin jälkijunassa kaikessa! Joka tapauksessa, kun ensi-iltaliput tuli myyntiin Finnkinoon, kävin varaamassa ne heti ja vihdoin eilen pääsin katsomaan leffaa, suurin odotuksin!

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta ei helvetti. Ihan älyttömän hyvä elokuva. Alkuminuuteista sinne loppumusiikkiin saakka. Ja itkettävä. Voi hitto, meinasin alkaa vuodattamaan kyyneliä leffateatterissa, mutta hillitsin itseni - vaikka ei se kaukana ollut! Toisaalta, soundtrackia kuunnelleena ja hieman taustatietoja tutkineena, tiesinkin jo, miten leffa tulee menemään. Mutta silti.

En voi myöskään tarpeeksi hehkuttaa Eddie Redmaynen suoritusta. Kyseinen kaveri tuli minulle tutuksi vasta joulukuussa kun katsoin The Theory of Everything-leffan, jossa Redmayne näyttelee Stephen Hawkingia ja suorittaa roolinsa täydellisesti. Voittihan hän roolistaan myös parhaan miespääosan Oscarin (ja on nytkin ehdolla samassa kategoriassa tästä elokuvasta). Jos haluaa hakea muuntautumiskykyistä miesnäyttelijää, niin Eddie Redmayne olisi ykkösvalinta. Ihan uskomaton roolisuoritus jälleen. Mietin koko leffan ajan, miten tuo kaveri voi näyttää noin naiselliselta? Miten hänellä voikin olla noin naiselliset piirteet? Ei pysty ymmärtämään.

Leffa oli koskettava, kaunis tarina hankalasta aiheesta. Saman asian kanssa kamppailee tässä nykymaailmassa varmasti moni mies, joka kokee olevansa väärässä kehossa. Olen itse ollut mukana leikkauksissa, joissa sukupuoltaan vaihtavalta mieheltä on esimerkiksi poistettu rinnat. Olen myös lukenut artikkeleita aiheesta ja katsonut youtuben monituisia muutosvideoita, joissa hormoneilla saadaan ihmeitä aikaiseksi. Siksi jollain tapaa kunnioitan myös sukupuolensa kanssa nykyään kamppailevia henkilöitä - prosessi on varmasti pitkä ja hankala, jossain määrin nöyryyttäväkin. Mutta kun saavuttaa vihdoin haluamansa lopputuloksen, voi olla onnellinen.

Suosittelen lämpimästi elokuvan katsomista. Valkokankaalla mikä tahansa leffa on parempi kuin kotitelkkarista tuijoteltuna, joten sinne vaan elokuvateatterin penkkejä kuluttamaan. Ei tämän leffan kanssa pääse pettymään. Eikä mene rahat hukkaan.

Tammikuun TOP

Näistä TOP-päivityksistä on tullut itselle jonkinnäköinen kuun lopetuksen kohokohta. Saa funtsia, mitä on tullut katsottua ja kuunneltua, ja mikä on jäänyt mieleen. Jollain tapaa nämä postaukset myös motivoivat lukemaan kirjoja (joskaan en vieläkään ole saanut loppuun joulukuussa aloitettua kirjaa...). En tiedä, kiinnostaako ketään muuta nämä postaukset, mutta enpä minä blogiani oikeastaan muita varten kirjoitakaan.

Tammikuu itsessään tuntui menevän supernopeasti. Jonkinasteinen väsymys iski tammikuun loppupuolella - tuntui, että töihinmeno oli yhtä pakkopullaa eikä töiden jälkeen jaksanut tehdä yhtään mitään. Toivottavasti nyt alkaa helpottaa. Leffassa tuli käytyä parikin kertaa, kummatkin kerrat oikein onnistuneita. Soittolistalla on ollut niitä samoja puhkikulutettuja leffasoundtrackeja ja vähän indietä.

Tammikuun TOP10

In the Heart of the Sea ilmestyi oikeasti jo joulukuussa, mutta silloin en sitä ehtinyt leffaan tuijottelemaan, vaan se siirtyi tammikuun puolelle. Trailerin perusteella leffa vaikutti hyvältä, ja olihan siinä nyt Christ Hemsworth silmänruokana... Katsomisen perusteella leffa osoittautui hyväksi ja mielenkiintoiseksi. 3D:tä oli kerrankin hyödynnetty hyvin, musiikit kuulosti hyvältä ja tarinakin oli kiinnostava. Ehkä aavistuksen paha mieli tuli valaiden tappamisesta, mutta sitähän se valaanpyynti on. Leffan soundtrack pääsi välittömästi omalle soittolistalleni, ja Moby Dick-kirja on hommattava lukulistalle!

Ja niille, jotka eivät leffaa entuudestaan tunne, kyseessähän on jossain määrin tositapahtumiin ja Moby Dick-kirjaan perustuva tarina jättiläisvalaasta. Tarina perustuu jonnekin 1800-luvun puolelle. Suosittelen erityisesti 3D-versiota.


The Revenant oli toinen elokuva, jonka kävin katsomassa ihan leffateatterissa - ja jopa ensi-illassa. Kyseessä on siis myös tositapahtumiin perustuva kuvaus 1800-luvun Amerikasta ja uudisraivaajien sekä alkuperäiskansojen yhteiselosta samalla maalla. Tarinan päähenkilö on Leonardo di Caprion esittämä Hugh Glass, jonka selviytymistarina on leffan keskipisteessä. En viitsi hirveästi paljastaa etten spoilaa leffaa kovin. Di Capriohan on tästä leffasta myös Oscar-ehdokkaana.

Itse tykkäsin leffasta. Tykkään ylipäätään selviytymistarinoista, ja tässä oli yksi loistava sellainen. Elokuva oli hidastempoinen ja keskittyi hyvin paljon ympäristön kuvaamiseen, joten ei välttämättä sellaisenaan sovi räiskinnän sun muun ystäville. Leffa oli myös melkoisen raaka eikä ehkä sovi kaikkein heikkohermoisimmille. Di Caprion roolisuoritus oli loistava, mutta myös Tom Hardy sivuroolissa oli omasta mielestäni nappivalinta. Suosittelen.


Kun ylläolevaa listaa katsoo, elokuvissa näköjään IN oli nimenomaan selviytymistarinat, sillä kaikki kolme edellistä edustavat sitä kastia. Australialainen Tracks perustuu myös tositapahtumiin ja kertoo nuoren naisen vaelluksesta Australian halki, seuranaan ja apunaan itse kouluttamansa kamelilauma. Leffan pääosissa on Mia Wasikowska sekä Adam Driver, molemmat tuttuja useista uusistakin elokuvista.

Tällaisten hidastempoisten draamojen katsomiseen vaaditaan jossain määrin ehkä tietynlainen mieliala. Itse nautin tämänkaltaisista elokuvista oikeastaan jopa emnemmän kuin räiskinnästä ja actionista. Tracks oli oikein katsottava ja hyvä, jollain tapaa hyväntuulinenkin elokuva, vaikka leffassa kyllä oli vastoinkäymisiäkin. Ylipäätään nämä tällaiset elokuvat pistävät katsojan miettimään, mitä on tullut omalla tähänastisella elämällä tehtyä, ja mitä pitäisi vielä saavuttaa.




Huom! Ensimmäinen video spoilaa Game of Thronesin ykköskautta!

Oli pakko lisätä pari pelkkää videotakin listalle. Tammikuussa tuli kulutettua myös youtubea kun kuuntelin/katselin näitä paria videota vaan repeatilla putkeen. The Dragons Daughter on loistavasti muokattu EDM-biisi käyttäen hyväksi Game of Thronesin ykköskauden videokuvamateriaalia. Ihan älyttömän hyvä biisi sitäpaitsi! Samalta youtube-käyttäjältä löytyy enemmänkin vastaavanlaisia videoita. Ainakin musiikinteko on helppoa!

Toinen video on ihan simppelisti Linkin Parkin In The End-biisi, joskin elokuvarepliikeillä. Ihan hullunhauska! Videoon on käytetty 183 leffasta repliikkejä, jotka täsmää lyriikoihin. Videon hauskuus ei tietenkään avaudu jos ei tunne itse biisiä...




Tammikuussa Spotify suositteli mulle muunmuassa listan ensimmäisenä olevaa Kõnõtraat-biisiä Elina Bornin ja Stig Rästan laulamina. Kyseessä on siis vironkielinen laulu, jonka sanat nyt eivät suomeksi ole kovin kummoiset, mutta kuulostavat viroksi kivalta. Biisi on kyllä soinut monen monta kertaa, ja osaan jopa laulaa sen ulkoa! Tärkeitä taitoja!

David Bowien Lazarus taasen päätyi soittolistalle heti uuden albumin ilmestymisen jälkeen, mutta merkityksellinen siitä tuli vasta kun Bowie otti ja kuoli. Bowie on teiniajoista asti ollut yksi suosikkilaulajiani, joten artistin poismeno oli jossainmäärin shokeerava yllätys. Lazarus on kuitenkin uuden albumin ehdottomasti paras biisi. Pistää David Bowien kuoleman ihan uuteen arvoon.

Ranskalainen sohvasurffaajani tutustutti minut ranskalaiseen musiikkiin, ja myös ranskalaiseen räppiin. En ihan älyttömästi kuuntele räppiä, mutta OrelSanin biisit yllättivät olemalla hyviä! Myös videoihin oli panostettu. Tykkään Plus rien ne m'Étonne-biisin videosta myös erityisen paljon. Ihan tarttuva kipale!

Neljäs biisi on (tuloksettoman googlailun jälkeen) luultavasti turkkilaisen Son Feci Bisikletin laulama Bikinisinde Astronomi, joka on jollain oudolla tapaa huono, mutta silti älyttömän hyvä. Kappale kuulostaa erittäin oudolta ilmeisesti turkin kielellä laulettuna, mutta on silti samalla tapaa äärettömän koukuttava. Vaatii ehkä totuttelua, mutta itse tykkään!

Eikä parane unohtaa klassista puolta! Toki ne vanhat tutut on soineet listoilla lähes päivittäin, mutta uutuutena lisäilin soittolistoille In the Heart of Sea-leffan soundtrackit ja biisi Essex Leaving Harbour jäi päällimmäisenä mieleen. Samalla tuli bongattua jälleen uusi leffamusiikin säveltäjä - Roque Baños.

Käsitöissä IN

ei kerrassaan mikään - koitan saada vanhoja töitä pois päiväjärjestyksestä

Synttäriarvonta

Kahden päivän päästä blogi täyttää kokonaiset kolme vuotta. Nyt on siis korkea aika ensimmäisen blogiarvonnan koko bloggaushistoriani aikana!

Perustin blogini 29.1.2013, ja ensimmäinen postaus oli lähinnä kirjoittajan esittely. Siitä sitten alkoi epävirallinen bloggaaminen säännöllisen epäaktiivisesti. Blogin nimikin on vaihtunut kertaalleen aloituksen jälkeen - toiminta pyörähti käyntiin A Little of Everything-nimen alla. Koin kuitenkin nimen liian hankalaksi ja vaihdoin sen suomenkieliseksi Abstraktiksi.

Postauksia on vuosien varrella tullut yli sata - tarkalleen ottaen 110 tämä postaus mukaanlukien. Lukijamäärät ovat aina pysyneet pieninä, mutta enpä minä toisaalta tänä blogia lukijoiden takia kirjoitakaan. Viimeisen vuoden aikana blogiin sisältöön on kuulunut myös matkapostauksia sekä vähän muutakin kuin käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulevaisuus pitää sisällään. Mitään täysin muoti/lifestyle-blogia tästä ei saa tekemälläkään!

Mutta nyt palataan siihen arvontaan. Arvontapalkintoja on sekalainen lankapaketti, omien varastojeni tyhjennystä (koska varastot ovat paisuneet liian suuriksi). Arvonta tapahtuu 6.2 eli nimipäivänäni, joten aikaa osallistua on aina tuon samaisen päivän iltaan saakka (klo 21).

Arvontaan osallistuminen käy jättämällä kommentti allaolevalla lomakkeella (yksi arpa). Toisen arvan saa liittymällä lukijaksi. Kaikenkaikkiaan arvontaan voi osallistua kahdella arvalla per henkilö. Muista laittaa sähköpostiosoite mukaan, niin voin olla yhteydessä voittajaan!

Onnea arvontaan!


Edit. Voittajaksi on arvottu Lammas! Onnea! Voittajaan on oltu yhteydessä sähköpostitse.

Joulukalenterisukat

Valmistuihan ne joulukalenterisukat viimeinkin! Nämä ovat siis Niina Laitisen suunnittelemasta sukkajoulukalenterista - suuret oli suunnitelmat tehdä kummatkin joulukalenterisukat (eli myös se Missä neuloimme kerran-blogin sukkahaaste!), mutta kuten tästä postauksesta huomaa - viivästyi sukkien teko tänne tammikuun puolelle. En siis olisi mitenkään saanut kumpiakin valmiiksi tai edes aloitettua joulukuun puolella! Onneksi näitä voi tehdä myös myöhemmin!

Pakko myöntää, että tästä mallista tuli kyllä tämänhetkinen ykkössuosikki kirjoneulesukissa! Ohje oli suorastaan piristävä kun samaa kuviota ei tarvinnut tahkota koko sukkaa vaan kuvio vaihtui luukku kerrallaan. Peittoaa Anelmaiset sun muut ihan sata-nolla! Todennäköisesti joudun tässä kevään mittaan kuluttamaan hyvin kasvatettua seiskaveikkavarastoani ja tekemään samaisia sukkia eri väreissä, jos ei itselle niin sitten vaikka lahjaksi!

Minun sukistani tuli kyllä hieman erimittaiset. Jälkimmäiseksi aloitetusta sukasta tuli n. 5 cm pidempi kuin aiemmin aloitetusta - lieneekö käsialani sitten ollut hieman löysempi? No, tämä ei minua lannistanut, kyllä ne käytössä sitten tasoittuu. Jouduin kyllä myös loppupäästä jättämään pari kuviota pois kun sukkien teräosista meinasi tulla liian pitkät. Harvinaista kyllä, nyt ne ovat liki täydelliset!

Sukat valmistui näppärästi samalla kun aloitin urakan katsoa Californication kunnolla alusta loppuun. Olen kyseistä sarjaa aiemminkin sivusilmällä seurannut, mutta nyt pitää saada se katsottujen listalle, joten on kahlattava koko sarja läpi. Ja hitto, onhan se ihan älyttömän loistava sarja!

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : sukkapuikot, koko 4 mm

Langan menekki : 212 g

Ohje : Joulukalenterisukat by Niina Laitinen Designs

Talvilapasia

Tai no, taitavat suurin osa lapasista olla talvilapasia. Myönnän kyllä käyttäväni lapasia myös kesällä jos kesät ovat edelliskesän kaltaisia, kylmiä ja koleita - kaukana lämpimästä. Nyt on kuitenkin aika esitellä kaksi paria lapasia, jotka on alunperin tarkoitettu talven lämmikkeeksi.

Kuviolapaset olivat olevinaan joululahja pikkuveljelle, mutta koska ne eivät jouluaatoksi valmistuneet (eli en ollut niitä edes aloittanut siihen mennessä), sovittiin pikkuveljen kanssa lapasten myöhäisemmästä valmistumisajasta. Mitään erityisiä toiveita pikkuveljellä ei lapasten suhteen ollut - ei liian räikeitä värejä tai tyhmää kuviota. Ehdotin kyllä Hello Kittyä tai muuta mukavaa, mutta ei oikein kelvannut...!

Kuvioksi valikoitui vanha tuttu, virolainen neulemalli niitä esittelevästä kirjastani. Olen aiemmin tehnyt itselleni lapaset kyseisellä mallilla - joskin hieman erilaiset kokonaisuudessaan - ja tykästyin malliin kovasti. Se on lisäksi ihan suhteellisen helppo ja kiva neuloa. Oikeastihan nämä ovat jo toiset kirjoneulelapaset, jotka olen pikkuveljelleni tehnyt - aiemmin tein itse suunnitellut maorilapaset, mutta joku meni ja varasti ne veljeltäni bussissa. Että jos tulee kyseiset maorilapaset vastaan pääkaupunkiseudulla, niin voi mennä kysymään, että tuliko tarpeeseen - toista vastaavaa lapasparia kun ei ole olemassa.

Toivottavasti lapasista tuli sopivan kokoiset, eikä pikkuveli jätä niitä nyt pitkäkyntisten ulottuville. Vaikka hyvää kirjoneuletreeniähän tämä vaan on!

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : pyöröpuikot, koko 3,75 mm

Langan menekki : 100 g

Ohje : etupuoli 'Viru-Jaagupin pitäjän malli' kirjasta Suuri kinnaskirja by Reet Piiri, takapuoli sama kuin täällä

Ennen joulua pappa esitti vienon pyynnön, josko voisin neuloa kadonneen lapasen tilalle uuden - rukkasien alla kun on hänellä ollut tapana pitää ohuita lapasia. Tottahan minä lupasin neuloa, joskin vasta joulun jälkeen - ennen joulua oli melkoinen kiire käsitöillä.

Nyt tartuin sitten tuumasta toimeen ja kahden tv:n katselu-illan tuloksena syntyi kadonneen lapasen seuraaja. Lanka taisi mennä just eikä melkein oikein, koska näin kuvista katseltuna, on melko hankala erottaa, kumpi on alkuperäinen ja kumpi neulottu lapanen. Toki vanhempi lapasista on hieman kuluneempi, mikä saattaa kuvissakin paljastaa. Jouduin muuten ostamaan tätä varten langan, koska jättimäisestä, lankakauppaan verrattavissa olevasta lankavarastostani huolimatta, en omistanut harmaata Novita Nallea yhdenainuttakaan kerää. Se siitä laihistelusta sitten!

Pappa oli lapasiin tyytyväinen kun ne hänelle kiikutin viikonloppuna. Näillä keleillä menevät varmasti tarpeeseen - ei pelkillä nahkarukkasilla pärjää mitenkään -30 asteen pakkasessa!

Lanka : Novita Nalle

Puikot : sukkapuikot, koko 2,5 mm

Langan menekki : 40 g

Ohje : kopio toisesta lapasesta

Kyllä näillä pakkasilla tulee ihan kauniita kuvia, mutta minulle alkaisi jo riittää. Toista viikkoa on ollut lähempänä -30 kuin -20 astetta täällä Jyväskylän tienoilla. Kerrospukeutuminen näille keleille alkaa olla jo oikeasti aikaavievää! Minäkin kuljen pyörällä töihin, oli keli mikä hyvänsä, niin nyt saisi varata aikaa 15 minuuttia enemmän pelkästään vaatteiden vaihtoon! -20 tuntuisi jo varmaan leudolta verrattuna tähän ainaiseen -29--30 asteeseen!

Mites muualla, onko muilla ollut kovia pakkasia?