Bloggaamisen vaikeus

13.4.2018

sukkaa pukkaa

Monta kertaa tämän alkuvuoden aikana olen avannut bloggerin ja aloittanut postauksen samankaltaisilla sanoilla. Ja niin se vaan on jäänyt kesken. Katsotaan jos saisin tämän kirjoitettua loppuun asti.

En tiedä, miksi bloggaamisesta on tullut niin vaivalloinen tehtävä? Kirjoittaminen, kuvien ottaminen ja käsitelly, valikoiminen blogiin ym oli ennen yksi suosikkipuuhistani. Nyt en jaksa kiinnostua bloggaamisesta tai ylipäätään edes blogeista. Harvoin enää käyn tsekkaamassa muiden blogien postauksia - kunhan selailen tympääntyneenä Facebookin feediä ja luen otsikoita.

Facebookista tulikin mieleeni, että olen miettinyt jonkinnäköistä some-supistusta. Sosiaalinen media vie aivan liikaa aikaa ja energiaa, ehkä eniten jälkimmäistä. Tiedostan kyllä itsekin olevani melkoinen persoona kun kyseessä on esimerkiksi jokin mielipidepostaus tai vaikka uutisjuttu itseä koskettavasta aiheesta (esim. hoitoala). Saatan seurata uutisjutun kommenttipalstaa tuntikausia ja jopa lähteä mukaan tähän voittamattomaan sotaan vain huomatakseni, että kulutin turhaan aikaa ja energiaa asiaan, jonka olisi vain voinut ignoorata. Toinen asia, mihin olen huomannut sortuneeni usein viime aikoina on turha Facebookissa roikkuminen. Väsyneenä työpäivän jälkeen istahdan koneelle, aikeissani esimerkiksi käsitellä kuvia, mutta jonkin ajan kuluttua huomaankin kuluttaneeni tunteroisen Facebookin feediä selaillen. Ja eihän siellä mitään järkevää tule vastaan - samat kissavideot pyörivät päivästä toiseen. Tästä haluaisin päästä eroon. Tämä on ihan turhaa.

reilu kk sitten oli vielä vähän talvisempaa

Mietin jo, että jos poistaisin itseni koko Facebookista, mutta onneksi en jo kiukuspäissäni tehnyt sitä. Facebook on kuitenkin väylä kommunikoida asiakkaideni (valokuvaus) kanssa. Se on väylä, joka yleensä tuo ne asiakkaat minulle. Harvoin löydän kuvattavaa Instagramista. Ja on Facebookista hyötyäkin, monessakin mielessä - koen silti tympääntyneeni esimerkiksi chattailyyn. Itse olen aina pitänyt Facebookin messengeristä, mutta olen huomannut, että monet ovat luopuneet sen käytöstä ja siirtyneet whatsapp/Instagram/Snapchat-maailmaan. Ne taas ovat kömpelöitä käyttää tietokoneella. Vaikea homma.

työselfie pienellä snäppivärityksellä... 

Blogiuupumuksen takana on toki varmasti ollut tämä oikea uupumus, mitä olen nyt muutaman viikon sairaslomalla koittanut parantaa. Uupumus ja sen mukanaan tuoma unettomuus. Burnout. Luultavasti jonkinasteinen masennuskin. Tuntuu hassulta, että 27-vuotiaana olen jo niin väsynyt, etten kykene tekemään töitä. Tai etten saa nukuttua. Se tuntuu vielä hassummalta - ennen nukuin helposti tunteja. Nyt joudun syömään unilääkkeitä, että saisin nukuttua edes muutaman tunnin. Stressi. Se on syy kaikkeen. Stressi töistä, stressi vapaa-ajasta, stressi vapaa-ajan puutteesta. En voi sanoa, että nykyinen työpaikkani ei olisi syyllinen stressiövereihini - päinvastoin. Tajuan, että uuden työni aikana uniongelmani ovat pahentuneet ja tulimme siihen pisteeseen, kun en enää jaksanut ja hakeuduin työterveyslääkärille. Kuinka pitkään todella olen kitkutellut muutaman tunnin yöunilla kuvitellen sen olevan normaalia? Tai ohimenevää. Vastaisuudessa en aio niin tehdä. En halua joutua luopumaan terveydestäni työn takia. Mikään työ ei ole niin tärkeää. Olen asettanut itselleni takarajan, koitan selvitä kesän ja viettää ansaitut kesälomat, ja sitten miettiä, mihin tieni taas kulkee. Olkoon kyseessä sitten työpaikan vaihto tai jopa alan vaihto. Tai ehkä pysyn samassa työpaikassa.

kevättukka ja snapchat rules

No, jotain hyvääkin tänne tummanpuhuvien pilvien keskelle. Olen nimittäin jaksanut vääntää käsitöitä oikein urakalla. Alkuvuoden aikana olen vääntänyt 8 paria villasukkia sekä yhden maton. Tekeillä on paritkin sukat ja Stephen Westin suunnittelema huivi. Vastikään päättelin ainakin kymmenen paria sukkia, jotka ovat lojuneet valmistuneiden töiden laatikossani iät ajat. Vaan kun ne eivät oikein päädy tänne blogiin asti. Ketju katkeaa sukkien valokuvauksen ja bloggaamisen kohdalle.

Aloitin sentään postcrossingin taas! Ajattelin, että pikkuhiljaa koitan päästä eroon tavaroistani, ainakin kaikesta turhasta (esim. älyttömän kokoisesta postikorttiläjästä). Mielummin vaihdan ne tyhjät, lähetystä odottavat postikortit oikeasti jonkun toisen ihmisen lähettämiin kortteihin. Vaikka periaatteessa turhaa tavaraahan nekin ovat - täytyy katsoa, jos niistä joskus keksi jotain. Samalla olen hieman siivoillut laatikoitani ja esimerkiksi myynyt pois lankoja, joita en ehdottomasti ikinä tule käyttämään (akryylikarvapörrökauhistukset ym).

kesän roadtripin summittainen suunnitelma

Mutta niin, onneksi tulossa on myös iloisia aikoja, sillä tiedossa on kolme reissua ihan lähitulevaisuuteen; ensi viikonloppuna lähden Ruotsiin hevoskuvaajakaverin luo kuvaamaan hevosia, toukokuun alussa on kuusipäiväinen Madridin reissu ja kesäkuussa aiheena on roadtrip Keski-Euroopassa. Rahaa kyllä palaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitä vartenhan siellä töissä yritetään jaksaa.

Käsitöiden saralla on luvassa ainakin yksi uusi ohje, meinasin sydänsukkiin kirjoitella ihan kaavioiden kera ohjeen kun niitä on tullut nyt tehtyä enempi tai vähempi. Ilmaiseksi laitan kun ei vielä mitään nimeä ole ja tuo sydän kuitenkin on suht käytetty kuvio, mutta laittelen sitten linkkiä tänne blogiin niin halukkaat voivat ohjeen tulostaa itselleen.

Leave a Comment

Lähetä kommentti