Vihdoin ja viimein on aika postata Rheinlust-huivini. Huivi, jonka tekeminen oli välillä tosi kivaa ja toisinaan taas aivan kamalaa ja hermoja raastavaa. Huivi, johon piti (periaatteessa) riittää kaksi vyyhtiä lankaa, mutta minä sain kulutettua kolme (älkää kysykö miksi). Huivi, josta tuli aivan liian iso. Mutta silti niin kaunis.
Siinä se nyt on. Rheinlust. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun teen tätä mallia.
Malli oli kyllä mielestäni kaikkea muuta kuin selkeä. Kaunishan se on, mutta joko minun aivokapasiteettini ei riitä sitä ymmärtämään, tai sitten se oli vaan kirjoitettu aivan äärettömän epäselvästi. Ja vaikka tarjolla oli kuvallista kaaviota ja sanallista ohjetta niin ei hommasta silti meinannut välillä tulla mitään. Kyllä meinasi mennä käpy jumiin monta kertaa. Ja mikäli oikein muistan, heitin koko työn nurkkaan viikkotolkuiksi kun en vaan jaksanut enää.
En tiedä, mistä kaivoin esiin sen taistelutahdon, jolla tein huivin valmiiksi. Purin sitä valehtelematta ainakin kymmenen kertaa. Aina vaan tuli joku virhe, minkä takia koko pitsikuvio meni perseelleen. Ja se taas ei tällaisessa kuviossa ole hirveän hyvä juttu, kun sitten menee koko huivi perseelleen. Eli oli pakko aina purkaa ja neuloa uusiksi todetakseen, että kyllä siinä joku moka nyt on, ei kun purkamaan.
Ja tosiaan hitto vie tämä langan määrä! Kaikkein paras ideahan on lähteä työstämään huivia langasta, jota on vain yksi vyyhti kaapin pohjalla. Innostuin aikoinaan tilaamaan Etsystä käsinvärjättyjä lankoja, ja tosiaan lanka, jolla huivin aloitin oli FiberFangirlin värjäämää fingering-vahvuista merino single-lankaa. Koska tämä herkkulanka oli niin ihanan väristä, se suorastaan huuti itselleen jotain merellistä kuviota ja sen puolesta tämä malli oli juuri passeli - onhan tuossa kuviossa aaltoja/simpukoita/mitä nyt kukin haluaa siinä nähdä.
Fiksuna kuitenkin kävin jo alkuvaiheessa ostamassa Snurresta myös toisen vyyhdin Hedgehog Fibersin merinosinkkua, jonka väri oli vähän sinne päin. Näppärästi sitten vaan neuloisin vähän ombréa huiviin ja kyllä tulisi kiva liukuvärjätty huivi. Ja tulihan siitä kiva, siihen asti kun se toinenkin vyyhti sitten loppui...
Ei muuta kun takaisin Snurreen kukkaron nyörejä venyttämään. Siililankaa ei tietenkään enää ollut (koska muutaman kuukauden motivaatiotauko...), joten taas pääsi miettimään, että mikähän nyt olisi sitten seuraavaksi paras vaihtoehto. Päädyin ostamaan
No, vastoinkäymisistä huolimatta, huivi kuitenkin valmistui! Kyllä siihen varmasti talvella (mikä talvi täällä Etelä-Suomessa muka on?) kelpaa kääriytyä kun varmasti ylttää viisi kertaa kaulan ympäri ja vieläkin jää helmat viipottamaan tuulessa.
Lyhyestä virsi kaunis; ihan kiva projekti, mutta thank god se on loppu!
Lanka : FiberFangirl Merino Single, Hedgehog Fibres Skinny Singles "Sage", Frida Fuchs Single
Puikot : pyöröpuikot, koko 3,5 mm
Menekki : 277 g
 |
| mallina Fiona! |
Kyllä toi Frida fuchs sopii tohon silti tosi hyvin raikastaan värimaailmaa. i-h-a-n-a ♥
VastaaPoistaNo joo mut se liukuma on kyllä silti kaikkee muuta ku liukuva :S
PoistaSitä ku tuijottaa ite koko ajan niin läheltä sitä omaa työtä, niin sille sokaistuu 😉 hyvä son!
PoistaSiis niin kaunis huivi! Ja vaikka kuvailit projektia aika tuskaiseksi alkoi mieleeni silti hiipiä, että pitäisikö neuloa tämä ;D Ja minä juuri katsoin, että miten olet noin kauniisti saanut tuon värinvaihdoksen tehtyä <3
VastaaPoistaKiitos! Kannattaahan sitä yrittää, jos se vaikka muilta sujuisi paremmin kun minulta! Eihän tuo huivi nyt varmasti mitään rakettitiedettä ole! :D
PoistaMinusta tuo vaalea reuna tuo juurikin elävyyttä huiviin. Onnistunut työvoitto. :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista