Kuvia ja kuulumisia

10.5.2017

uusilla hoodeilla

Uusi elämäni Etelä-Suomen asukkina on joka toinen päivä mahtavaa, seesteistä ja ihanaa kun taas joka toinen päivä menetän hermoni ja vaivun yksitoikkoisuuteen. Älkää käsittäkö väärin, kaikesta huolimatta olen tyytyväinen muutostani, mutta ei vaan aina voi olla kivaa.

Ehkä eniten hermoja raastavinta touhua (takkuilevan teknologian lisäksi) on huiviräpellykseni. Olen aloittanut kaksi huivia - toisen itselle, toisen mummolle lahjaksi. Kumpikaan ei edisty yhtään mihinkään. Enkä edes olevinaan valinnut mitään maailman vaikeimpia ohjeita. Mutta silti. Ei. Tule. Mitään. Itselle tulevan huivin olen purkanut varmaan jo noin kymmenen kertaa, ja jälleen iski epätoivo, kun ei täsmää ja ei onnistu eikä kukaan osaa auttaa. Käsitöiden pitäisi olla rentouttavaa puuhaa. Tämä on kaikkea muuta.

vittuuntumisprojekti

Kumpikin huivi on kuitenkin jo niin pitkällä, että ei kannata enää purkaa koko paskaa pelkäksi lankakasaksi. Huoh.

Ehkä pitäisi aloittaa joku helppo projekti, jossa varmasti onnistuu, että saisi taas innostuksen ja inspiraation takaisin. Vaikka villasukat. Mutta kun haluais kivan kevyen kesä(mikä kesä?)huivin. Yhyy.

Mutta! Pakko kertoa jotain hyvääkin. Vaikka olen kaikinpuolin muuta kuin positiivinen ja optimistinen ihminen, niin silti. Olen silti jossain määrin nauttinut olostani Vantaalla. Uusi työpaikka on kiva. Työkaverit on suurin osa kivoja. Minut on otettu pääasiassa hyvin vastaan. Eikä työkään nyt ole sieltä pahimmasta päästä - aamuvuorot on edelleen sieltä ja syvältä, eikä täysi orientoituminen uusiin työtehtäviin ole ihan vielä finito.

tämä on yövuoron bonus: upea auringonnousu suoraan työpaikan ikkunasta!

Ja ne yövuorot. Ai että, olen kaivannut yövuoroja! Yövuoroissa parasta on se, kun voit lähteä vapaille kun muut vasta aloittelee työvuoroaan. Viimeisimmän yöni jälkeen päätin tehdä extempore-aamupalareissun Helsingin kauppatorille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (se oli siis se ainut kesäpäivä...), oli lämmintä ja kaunista. Ei väsyttänyt. Kauppatori oli rauhallinen, myyjät vasta pystyttelivät kojujaan - onneksi kuitenkin aamupalaa sai. Siinä sitä sitten vetäistiin karjalanpiirakat ja tuoremehut merta tuijotellen.

aamupala-maisemat yhden yövuoron jälkeen - ei hullummat etten sanoisi!

Samalla reissulla ostin vielä torimyyjältä mansikoita ja herneitä. Tuli ihan kesäfiilis. Ihan älyttömän hyvä fiilis. Olin oikeasti iloinen - melkein niin ilonen, että oisin voinut itkeä. Ja tällähän ei ollut mitään tekemistä valvotun yön kanssa...

sanomattakin selvää, että tuolla se meikäläisen työpaikka sijaitsee

On tässä Etelä-Suomeen muutossa muutakin hyvää. Viimeiset about kolme vuotta olen kironnut työmatkapyöräilyä. Se on varmaan sellanen asia, jota osaa arvostaa vasta sitten kun sitä ei ole. Jyväskylässä sairaala sijaitsi suunnilleen sen korkeimman kukkulan päällä. Matka töihin oli aina yhtä ylämäkeä. Tällä ei-sporttisen ihmisen kunnolla se oli yleensä aikamoista helvettiä. Hiki oli jo ennenkuin lähdit kotoa. Töihin saapuessa näytti aina siltä, kuin olisi kiivennyt Everestille kahdesti. Mukava aloittaa työpäivä sellaisin fiiliksin.

aamuvuoron tyypillinen aloitus

Ja vaikka täällä työmatkani on pidentynyt ekspotentiaalisesti - olen oppinut nauttimaan siitä (ainakin 99% päivistä). Olen nimittäin löytänyt kirjojen maailman jälleen monen vuoden jälkeen. Lukio ja ammattikorkeakoulu söivät lukuinnostuksen totaalisesti, mutta nyt olen onnistunut lukemaan enemmän kirjoja parissa kuukaudessa kuin mitä olen lukenut viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Koska ei ole mitään muuta parempaa tekemistä puolen tunnin junamatkalle. Sitäpaitsi, mielummin luen kirjaa kuin rämppään somea ja sen lukuisia kissavideoita.

tästä se sitten lähti !

Olen aika varma, että kaikesta huolimatta tulen viihtymään täällä. Jyväskylään verrattuna mahdollisuuksien määrä on x100. Täällä on oikeasti tekemistä. Leffateattereissa pyörii leffat pidempään kuin kolme päivää. Ravintoloita on enemmän kuin viisi, eivätkä ne kaikki ole meksikolais/amerikkalais/italialaistyylisiä. Ulkoilumahdollisuudet on rajattomat. Kulttuuritarjontaa on enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Helsinki-Vantaa on lähes kirjaimellisesti kivenheiton päässä. Ja ah, Scape. Uusi rakkauteni. Leffassa käynnistä tuli sen myötä oikeasti elämys. Ja mikä parasta - täällä on töitä. Ei tarvitse stressata, onko kahden viikon päästä vielä töitä tarjolla. Näillä eväillä ei minua kyllä ihan hetkeen saa takaisin Jyväskylään muuttamaan.

Ps. Vaikka kesäloma nollaantui 28:sta päivästä sinne pyöreään zeroon, niin oli pakko suunnitella kesälomareissu. Joka on melkein varmaa. Ja ihan mahdottoman upeeta.


Mitäs lukijoiden arkeen? Onko osattu nauttia päivistä vai meneekö samalla tavalla masistelun puolelle kuin meikäläisellä - ainakin silloin kun kalenteri näyttää kevättä, mutta ulkona näyttää vaan talvelta. Mitkä fiilikset?

Voihan vitutus

16.4.2017



Anteeksi hieman karskea otsikkoni, mutta se kyllä kuvastaa hyvin tämänhetkistä tunnetilaani. Tai itseasiassa se ei kuvasta fiiliksiäni edes riittävästi. Tällä hetkellä fiilikseni on jotain armottomasta vitutuksesta hirveään itseinhoon omasta epäonnistumisesta. Aika rankka aloitus?

Meinasin jo pitkään, että nytpäs postaan siitä, miten hyvin muutto ja eka työviikko on mennyt. Kaikki meni hyvin siihen asti, että nyt hoksasin, että ihan kaikki tavarani eivät kulkeutuneet uuteen asuntoon. Ja pitkällisen etsinnän jälkeen, niitä ei edes löytynyt. Todennäköisin olinpaikka näille tavaroille on Mustankorkean kaatopaikka Keski-Suomessa.

Mitä sitten menetin? Takit, pipot, huivit, kangaskassit. Ainakin. En ole osannut edes kaivata esimerkiksi takkejani, mutta älysin, että niiden on pakko olla ollut samassa pussissa huivien kanssa. Huiveja olen kaivannut jo pari viikkoa, mutta luulin niiden löytyvän varastosta. Vaan eipäs löytyneet. Loppupeleissä takit, kassit, pipot ym on ihan sama, mutta vittu ne huivit.

Eli myös ne kaikki itse vaivalla neulotut huivit.

Jep.

Perkele.

Eli ne kymmenet ja taas kymmenet tunnit, mitä niiden neulomiseen on kulunut - täysin turhaa. Samoin se raha, mitä olet käyttänyt niiden vähän laadukkaampien lankojen ostamiseen. Turhaa. Hukkaan meni, että heilahti.

Olipa joukossa myös uusin huivitekeleeni - Satakieli, jota en ole edes blogiin ehtinyt laittaa. Mahtava fiilis.

Että mitäs nyt sitten? Saako lohdukkeeksi tilata vähän uutta huivilankaa? Vai onko sekin turhaa kun ne tuntuvat kuitenkin menevän jossain vaiheessa roskiin? Käsityöinnostus nyt muuton jälkeen on ollut ihan nollassa, eikä tämä nyt yhtään buustaa sitä. Miten tästä pääsee yli?

Kuvituksena tietysti ainakin ne huivit, mitkä on nyt roskissa. En halua edes tietää, mitä muuta siellä on mennyt...


Itse suunnitellut käsineet

3.3.2017



Tämä postaus on Käsityökirja-haastetta.

Nämä ihan omasta päästä kehitellyt käsineet valmistuivat jo pitkälti viime vuoden puolella, tarkalleen ottaen huhtikuussa 2016. Säälittävää, että olen saanut ne kuvattua vasta liki vuoden kuluttua valmistumispäivästä - mutta näin se tuntuu menevän. Näiden kanssa ongelmana (kuvauksissa) oli se, että hanskat ei näytä juuri miltään ilman sisällä olevia käsiä, eli tarvitsin jonkun käsiksi kuvauksiin. Oli muuten helpommin sanottu kuin tehty! Onneksi nyt alkuvuodesta se tehtävä onnistui ja sain vihdoin käsineet kuvattua.

Käsineiden päälipuolen malli on Neulojan käsikirjasta (Lesley Stanfield) napattu, mutta muuten olen päästäni keksinyt koko mallin. Ensimmäiset ikinä väsäämäni käsineet ja piti tietysti lähteä nurjalla tekemään, että olisi mahdollisimman haastavaa. Sukkapuikoilla tehtynä saumakohdat jäivät rumiksi, kuvistakin sen huomaa, mutta ei se onneksi ole käyttöä estänyt. Melko ahkerassa käytössä nämä kyllä ovat olleet, koska lanka on niin ihanan pehmeää!

Voi olla, että joskus vielä teen toisen parin ja samalla kirjoitan ohjeen ylös, mutta veikkaan, ettei tätä tule ihan lähipäivinä tapahtumaan. Jos kuitenkin joskus värkkäisi ihan oikeilla silmukoilla tehdyt käsineet ku lankaakin jäi reilusti yli.




Lanka : SandnesGarn Alpaca Silke 
Puikot : sukkapuikot, koko 2,5 mm
Langan menekki : 46 g
Ohje : päällisen kuvio kirjasta 'Neulojan käsikirja' by Lesley Stanfield & Melody Griffiths, muuten malli omasta päästä

Massiivisia muutoksia

23.2.2017

Pari viikkoa sitten elämäni pyörähti kertaheitolla päälaelleen kun otin vastaan sijaisuuden uudesta työpaikasta. Uusi työpaikka sijaitsee aivan eri maakunnassa, ihan uudessa sairaalassa ja vielä täysin erilaisen työnkuvan parissa, kuin mitä olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt. Jep. Ei muuten yhtään jännitä.

Muutan huhtikuun alussa (eli reilun kuukauden päästä) Helsinkiin tai mahdollisesti Vantaalle töiden perässä. Oma kämppä Jyväskylästä on irtisanottu, uutta kämppää Helsingistä tai Vantaalta ei ole vielä löytynyt - yritän lohduttautua ajatuksella, että kyllä tässä on vielä aikaa ... kunnes ei ole. Reilu kolmen vuoden yksin asuminen päättyy myös tähän, sillä vastoin kaikkia odotuksiani, muutan saman katon alle pikkuveljeni kanssa puhtaasti taloudellisista syistä. Vuokrat pääkaupunkiseudulla ovat pilviä hipovia, ja me molemmat haluamme säästää rahaa, joten mikä olisikaan parempi vaihtoehto kuin kimppakämppä.

kuva © Oriol Salvador/flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)

Uusi työpaikka sijaitsee Meilahdessa, erikoissairaanhoidon vuodeosastolla. Minähän olen tähän päivään asti tehnyt töitä leikkaussalissa instrumenttihoitajana viimeiset puolitoista vuotta - eli täysin eri hommaa kuin perinteinen vuodeosastotyö. Vaihdan Helsingissä myös takaisin kolmivuorotyöhön, ja toivottavasti myös vähän paremmille palkoille (ainakin kun lisät tulevat näkymään taas palkkanauhassa). Onneksi minulla on suht vankka kokemus kyseisestä erikoisalasta, joten ihan kaikki ei ole täysin uutta. Joudun kuitenkin aloittamaan aikalailla A:sta jo pelkästään tietojärjestelmien kanssa - ne ovat toki täysin erilaiset kuin meillä Keski-Suomessa.

Olen pääasiassa innoissani muutosta ja muutoksesta. Surullista tässä kuitenkin on se, että marsuni eivät lähde mukaani. Oikeastaan koko yksinasumiseni aikana olen omistanut erinäisen määrän marsuja. Nuo lattialla vipeltävät karvapallot ovat olleet suuri osa päivittäistä elämääni, joten on todella hankala kuvitella elämää ilman niitä. Tarjosin marsuja ensin äidilleni, jolla myös on tästä eläinlajista kokemusta, mutta hän ei ollut kiinnostunut. Onneksi marsuille kuitenkin löytyi hyvä koti työkaverini luota - hänellä on jo ennestään yksi marsu vailla kavereita. Tiedän, että tämän parempaa uutta kotia eivät karvaturrini voisi saada, mutta tuntuuhan tämä silti aivan paskalta. Mukanani marsut eivät olisi voineet muuttaa, koska a.) pikkuveli on allerginen, ja b.) olisin täysin jumissa Helsingissä/Vantaalla enkä voisi ikinä käydä missään kehä III:sen ulkopuolella, koska marsuille ei olisi pk-seudulla hoitajaa. Ei kuulosta hyvältä ratkaisulta.

kuva © Giuseppe Milo/flickr.com (CC BY-NC 2.0)

Marsuasiaa lukuunottamatta kaikki on uutta ja jännää ja tulee aivan liian supernopeasti. Olen aloittanut tavaroideni läpikäymisen - yritän radikaalisti vähentää tätä romun määrää, mitä olen asuntooni haalinut. Langoista en kyllä luovu (tietenkään)! Uusi sänky pitäisi löytää ja vanha saada myytyä. Joskin ensin pitäisi löytää se asunto...

En voi sille mitään, että kaikesta huolimatta olen erittäin innostunut. Odotan kesää Helsingissä. Uusia paikkoja, uusia ihmisiä. Sitä, että työt eivät lopu/ala parin viikon varoitusajalla eikä tartte jännätä, tuleeko palkkaa vai olenko työtön jne. Odotan reissuja Suomenlinnaan piknikille. Ylipäätään olen innostunut siitä, että vihdoin saan haastettua itseni ja tehtyä elämääni jonkun muutoksen. Olen aina halunnut muuttaa pois Jyväskylästä, ja vihdoin uskalsin tehdä sen. Ja hei, mikä parasta. En tule olemaan siellä yksin! Hyvä työkaverini/kaverini leikkurista muuttaa kesällä perässä Helsinkiin, ja siellä on jo ennestään pari hyvää kaveria plus tietysti pikkuveli.

Lisäksi odotan ehkä eniten sitä, miten reissaaminen helpottuu. Pelkästään matkustamiseen lentokentälle ei tarvitse käyttää puolta päivää. Voi ihan oikeasti tehdä vaikka viikonloppureissun Eurooppaan kun lentokenttä on nurkan takana. Tai päiväristeily Tallinnaan ei kuulosta niin tyhmältä kuin mitä se meille keski-suomalaisille kuulostaa (koska siihen reissuun menee vähintään 2 vrk).

Että sellainen avautuminen. Vaikka moni asia on vielä epäselvä, on moni asia myös selvinnyt. Ja tulee varmasti selviämään. Meillä on tällä hetkellä leikkurissa ihan mahtava ilmapiiri, jota tulen kaipaamaan muuttoni jälkeen, mutta olen varma, että tulen sopeutumaan myös tulevaan työpaikkaani ihan yhtä hyvin. Kukapa sitä tietää, mitä tämä elämä tuo tullessaan!

kuva © Jonas Tana/flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)

Herringbone Mittens

20.2.2017


Pikkuveli oli jälleen joulun alla lapasia vailla - edelliset on kyllä edelleen tallessa (maorilapaset edelleen teillä tuntemattomilla), mutta eihän lapasia voi olla liikaa. Lupasin kuitenkin, että jouluksi nämä eivät millään ehdi valmistua. Onneksi se ei ollut pikkuveljelle ongelma.


Siispä joulun jälkeen otin tehtäväkseni tekaista kirjoneulelapaset hieman isommassa koossa. Malliksi kaavailin ensin kivaa siksakkia, mutta en saanut sitä sopimaan silmukkamääriin tai ylipäätään piirrettyä kaavioon, joten luovuin siitä ideasta ja etsin uuden. Kerrankin tuli hyödynnettyä niitä muutamaa tuhatta Pinterestiin tallennettua ideaa, ja sieltä lopulta bongasin tämänkin mallin. Toki ohje löytyi loppupeleissä Ravelrystä, mutta ainahan voi kehuskella vinkin löytyneen Pinterestistä! Mikä parasta - ohje oli täysin ilmainen.


Harmaita hiuksia aiheutti peukalon kavennukset ja koko peukalo ylipäätään. Lapasista tuli itsessään melko isot, pikkuveljen käteen varmasti sopivat. Mutta. Peukalot on kamalat tyngät ja sopisivat korkeintaan nivelen kohdalta amputoiduille peukaloille. Että ei mennyt ihan putkeen tämäkään projekti. En jaksanut välittää ja varmistin veljeltä, että eihän peukaloiden pieni epämuotoisuus häiritse. Saatuani miellyttävän vastauksen, päättelin lapaset ja otettiin ne näihin talvisiin laiturikuvauksiin mukaan.

Malli oli kyllä sen verta kiva, että joudun ehkä itsellenikin tekaisemaan tästä lapaset. Näen sieluni silmin jo samansorttiset väreissä valkoinen ja turkoosi. Tai ehkä jotain muuta? Ehkä Novitan 7-veikan uusi Vadelma-väri sopisi valkoisen kanssa hyvin? Ohjeessa muuten oli jotkut ihme pömpylät lisätty lapasen varteen roikkumaan, joten minä tällaisena hörselö-vastaisena ihmisenä skippasin ne, ja jätin ne kokonaan pois. Todennäköisesti pikkuvelikin arvostaa enemmän pompulattomia lapasia.



Tuli muuten bongattua saman kuvion käsineetkin Pinterestistä. Siinä oliskin vähän enempi haastetta kun alkais tällä kuviolla värkkäämään sormikkaita. Ehkä jonakin päivänä... Harmittavan vähän tulee kyllä hyödynnettyä Pinterestiin tallennettuja ideoita - pitää ehdottomasti muuttaa tämä toimintatapa tänä vuonna!

Mallina jälleen Salla, kiitos!

Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 98 g
Ohje : Herringbone Mittens by Elli Stubenrauch 

Berlin, here I come!

7.2.2017

kuva © Rodrigo Paredes/flickr.com (CC BY 2.0)

✓  matkatavaroiden pakkaus aloitettu!
 matkavakuutuksen korvausrajat nostettu!
 kaikki mahdolliset matkavinkit kirjoitettu ylös!
 lähimmät lankakaupat tsekattu!
 72h kaupunkikortti + liput televisiotorniin varattu ja tulostettu!
 rahat laskettu ja matkabudjetti avattu!


Se ois kuulkaa huomenna suunta kohti pääkaupunkiseutua ja torstaina aamulento Finnairin sinivalkoisin siivin Berliiniin. Adios!

(Matkakertomusta voi odottaa sitten joskus parin vuoden sisään...!)

Kolmen asian lista

29.1.2017

Useissa blogeissa pyöri viime syksyn aikana 3 asiaa-haaste, jossa bloggaajille oli annettu lista kysymyksiä, ja jokaiseen kysymykseen oli löydettävä kolme vastausta. En nyt kuollaksenikaan muista, mistä blogista tämän bongasin, ja mitkä ovat oikeasti haasteen säännöt, mutta ajattelin kuitenkin tehdä sen omalta osaltani - saapahan edes jotakin päivitettävää. Kuvituksena on satunnaisia instagram-kuvia tältä ja viime vuodelta.

3 asiaa, joista pidän
  • Pidän matkustelusta ja uusiin paikkoihin tutustumisesta
  • Pidän myös rauhallisista koti-illoista, hyvän tv-sarjan tai leffan parissa, kynttilöitä poltellen ja jotain kivaa käsityötä tehden
  • Pidän myös omasta kodistani, ainakin silloin kun se on siisti.

3 asiaa, joista en pidä
  • En pidä tästä Suomen työtilanteesta, joka jo minunkin alallani (hoitoala) näyttää ihan surkealta
  • En pidä eläimille tehtävistä vääryyksistä, joita saa nähdä lähes päivittäin sosiaalisessa mediassa.
  • En pidä omasta asenteestani tiettyjen asioiden suhteen (esim. raha).

3 asiaa, jotka tein viikonloppuna
  • Kävin moikkaamassa mummoa ja pappaa ja sain samalla hyvän lounaan ja hyvän mielen.
  • Sain Satakieli-huivini neulottua valmiiksi, ja samalla aloitettua Finlandia-kirjoneulesukkia.
  • Vietin kerrankin hyvällä omalla tunnolla oikein rentouttavan sunnuntain ilman sitä perinteistä sunnuntai-maanantai-masennusta (eli yhyy, vkloppu ohi, pitää mennä töihin).


3 asiaa, jotka osaan
  • Olen hyvä kaikessa käsillä tekemisessä, oli se sitten neulomista, virkkaamista, piirtämistä, leipomista tms
  • Olen hyvä kielissä, tai ainakin olen kuvitellut olevani - kielien oppiminen oli koulussakin helpointa
  • Olen myös valitettavan hyvä valittamaan.


3 asiaa, joita en osaa
  • Ihan aina en osaa olla iloinen muiden puolesta (koska saatan olla kateellista tyyppiä...), tiedostan tämän asennevamman ja yritän parhaani mukaan muuttaa sitä.
  • En osaa luopua tavaroistani vaan hamstraan kämpän täyteen kaikenmaailman turhaa jos vaikka joskus saisin niistä jotain aikaiseksi (esim. käpyjä)
  • En osaa ilmeisesti myöskään hoitaa raha-asioitani niinkuin pitäisi... 

3 asiaa, jotka haluaisin oppia
  • Kieliä. Lisää kieliä. Ja syvemmin niitä, joita jo jonkun verran osaan.
  • Suunnittelemaan kunnolla omia neulemalleja. Ois hirmukivaa!
  • Olis myös kiva oppia löytämään aika kaikelle, mitä haluaisi vuorokauden sisällä tehdä!

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
  • Hankkia työpaikka Helsingistä.
  • Käydä kämpän kaikki komerot ja kolot läpi ja heivata kaikki turha roina mäkeen.
  • Pysyä lipsumatta elämäntapamuutoksessani.


3 asiaa, joita stressaan
  • Työtilanne, joka on ihan surkea. Sanotaan, että hoitoalalla on töitä, mutta ei näemmä. Jatkuva töistä stressaaminen on ärsyttävää, äärimmäisen kuluttavaa ja todella stressaavaa ja alkaisi jo riittämään. Enkä edes tarkoita, että haluaisin vakityön, ei sellaisia nykyään hoitoalalla ole tarjolla - haluaisin vaan edes puolen vuoden mittaisen sopparin ja varmuuden ensi kesän kesälomille!
  • Rahatilanne, joka edelliseen kohtaan liittyen on aivan surkea. Valoa tunnelin päässä ei näy.
  • Jotkut tietyt ihmissuhteet saa stressilevelin aina toisinaan nousemaan.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
  • Hyvä elokuva tai tv-sarja 
  • Kiireettömyys
  • Marsut ja niiden tuijottelu

3 asiaa, joista puhun usein
  • Valitettavan usein valitan tästä työtilanteesta tai taloustilanteestani ihmisille, joita asia ei varmasti kiinnosta pätkääkään. Mutta minkäs teet kun asia pyörii mielessä 24/7
  • Elokuvat ja tv-sarjat on myös usein suosittu puheenaihe kun niitä tulee tuijoteltua tavallista kansalaisat enemmän
  • Marsut. Koska marsut on parhaita.


3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni
  • Kotivaatteet (eli jotkut kulahtaneet kissapöksyt ja iso t-paita sekä tietysti alusvaatteet)
  • Työvaatteet (harvinaista kyllä, ne on ihan mukavat päällä)
  • Farkut ja siisti paita (jos pitää pukeutua yhtään siistimmin)

3 asiaa, joita en pue päälleni
  • Mekkoja käytän tosi harvoin, vaikka haluaisin käyttää enemmän.
  • Jumppavaatteetkin ovat olleet harvinaisen kauan kaapin perukoilla.
  • Merkkivaatteet on varmaan yksi, joita ei minun päällä näe. Merkkivaatteilla tarkoitan jotain ällöttävän kallista esim Louis Vuittonia.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia
  • Akuutti tarve olisi uudelle takille. 
  • Haluaisin myös iPhoneen uuden näytön rikkinäisen tilalle.
  • Matkan maailman ympäri. Ois aika huippua.


3 asiaa, joista unelmoin
  • Taloudellisesta vakaudesta
  • Matkustelusta
  • Muutosta ulkomaille

3 asiaa, joita pelkään
  • Marsuista luopumista mahdollisen muuton takia - mulla on ollut kolme ja puoli vuotta marsuja, joten en osaa kuvitella elämää ilman niitä. 
  • Sairastumista johonkin vakavaan, parantumattomaan sairauteen.
  • Muutokset aina pelottaa.

3 asiaa, joiden toivon toteutuvan lähitulevaisuudessa
  • Työpaikka Helsingistä ja mieluusti vielä sitten kämppäkin
  • Kesäloma. Mutta taitaa jäädä tänä vuonna haaveeksi.
  • Painonlasku. Elämäntapamuutos saa olla tullut jäädäkseen.