Tampereen käsityömessut

Taitaa aika monen käsityöbloggaajan blogissa olla nyt asiaa Tampereen käsityömessuista, ja minä jatkan samalla linjalla, vaikka en edes ollut mikään tapahtuman virallinen bloggaaja (en ehtinyt ilmoittautua vaikka olisinkin halunnut). Mielenkiintoiset messut, mutta muutamasta asiasta jäi kyllä huono fiilis. Niistä lisää tässä postauksessa.

En ole itseasiassa ikinä päässyt käsityömessuille aiemmin, joten minulle tämä oli ihan ihkaensimmäinen kerta. Onhan meillä Jyväskylässä joulumessuja sun muita, missä on joitakin käsityömyyjiä, mutta ei nimenomaan mitään näin laajoja tapahtumia. Tapahtuma oli siis merkattu kalenteriin jo hyvissä ajoin, ja itseasiassa vielä voitin lipunkin messuille Tetri Designin kilpailusta. Äitin kanssa sitten lähdettiin matkaan lauantaina kahdeksan jälkeen, ja perillä oltiin yhdentoista pintaan.

Perillä ensimmäinen asia, josta jäi huono fiilis, oli pysäköinti. Seisottiin jonossa kymmenen minuuttia kun liikenteen ohjaus oli surkeaa. Autopaikka onneksi löytyi, kilometrin päässä itse messuhallista. Tässä oli mielestäni yksi suuri miinus, jossa voisi jatkossa parantaa. Kävellessä kohti messuhallia, parkkipaikkojen läpi, huomasi että likimain kaikki autot oli parkkeerattu liian väljästi, ja jos rakoja olisi tiivistetty, olisi autoja mahtunut parkkiin enemmän. Miksi tässä asiassa ei oltu tarkempia jos tiedettiin, että messuille odotettiin todella paljon porukkaa?

Onneksi ovilla ei tarvinnut jonottaa. Narikkakin toimi likimain hyvin, mitä nyt eivät järjestyksessä osanneet ottaa jonottajia vaan jos osasit tarpeeksi etuilla, pääsit ensin. Hieman kyllä epäilytti omaa takkia jättää narikkaan, kun vieressäni seisovalle tytölle henkilökunta kertoi hukanneensa hänen laukkunsa ja kehoitti vielä itse tulemaan sitä etsimään... Loppupeleissä takkini ja huivini säilyivät oikealla paikallaan ja lähtiessäni kaikki oli tallessa.

Itse messuilla oli porukkaa aivan älyttömästi. Kierreltiin ensimmäiseksi A-hallia, ihan systemaattisesti rivi riviltä. Olin aiemmin viikolla ollut sähköpostilla yhteydessä messujen järjestäjiin valokuvaus-asiasta. Kyselin, että saako messuilla yksityishenkilö kuvata ihan omaan tarkoitukseen (tai tällaiseen pieneen blogiin) ilman että akkredoituu median henkilöksi tai liittyy blogistiksi. Vastaus tuli yllätyksekseni nopeasti ja oli positiivinen; messuilla saa kuvata jos jokin yrittäjä ei ole sitä erillisellä lapulla, omalla kojullaan kieltänyt. Jos yksittäisiä tuotteita kuvaa, on kohteliasta kysyä yrittäjältä lupa. Luonnollisestikin.

Minä sitten heti alkumetreillä nappasin puhelimella pari kuvaa ihan yleisestä messuvilinästä, ja sain heti äkäisen yrittäjän/henkilökunnan/kojunpitäjän kannoilleni. Hän sanoi, että messuilla kuvaaminen on kokonaan kielletty - jotain lappujakin asiasta oli kuulemma seiniin kiinnitelty (pääovilla/narikalla/A-hallin sisäänkäynnillä ei tällaisia lappuja ollut, myöhemmin sellaisen löysin yhden katsomon alta, sivukäytävältä...), mikäli ei kuulu mediaan tai blogisteihin. Näytin henkilölle saamani sähköpostin ja nainen koitti kovasti väittää, että tuo tarkoitti sitä, että pokkarilla saa kuvata, mutta puhelimella ei. Miten se pokkari nyt tähän liittyy? Kyseisellä kojulla ei ollut erillisiä kuvauskielto-lappuja. Lain mukaanhan kuvaamista ei voi kieltää kun kyseessä on julkinen tapahtuma, mutta ihan periaatteesta kysyin lupaa etukäteen, ja onneksi kysyin! Enpä ostanut tältä kojulta yhtään mitään. Kuvaaminenkin kyllä jäi. Jäi vähän huono maku suuhun. (Muutamalla kojulla näin näitä 'ei saa kuvata'-kylttejä, jotka yrittäjä itse oli virittänyt, ja kunnioitan kyllä heidän toivettaan. Mutta nyt tuli virheellistä tietoa joko tältä yhdeltä henkilöltä tai koko messuväeltä...)

Että se kuvista. Kolmannen hallin kohdalla alkoi jo sen verran ärsyttää ihmisvilinä, kuumuus, hälinä ym, että olin ihan valmis kotiin. Tällaisena ei-lapsi-ihmisenä ärsytti myös lukuisat lastenvaunut (joista osa oli vielä täysin tyhjiä!) muutenkin ahtailla ja ihmisiä täynnä olevilla käytävillä. En lapsettomana ymmärrä, miksi niitä vauvoja ja vaunuja pitää tuollaiseen tapahtumaan ylipäätään raahata? Luulisi, ettei ole hyväksi lapsellekaan.

Messuilla ollessani kuvittelin ostaneeni ihan älyttömästi, mutta päästyäni kotiin, oli saalis huomattavasti pienempi kuin oletin. Lankojakaan en haalinut mukaani kuin vaivaiset kolme rullaa (+ 3 kg matonkudetta...). Rahaa varmasti meni kuitenkin ihan reilusti, maksoihan tuo yksikin lanka yli 20 €. En silti huomannut mitään järjettömän hyviä messutarjouksia. Kirjoja yleensä haalin kun ne on messuilla halvempia kuin kaupassa. Paljon oli akryylilankaa myynnissä, ja se nyt taas ei itseäni niin kiinnosta. Novitan pisteellä oli niin älyttömästi porukkaa, että päätin skipata sen kokonaan. Käsitöitä harvemmin ostan muutenkaan kun aina tulee fiilis, että tuon voisi tehdä itsekin. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa messuostoksista. Ainakin pari postikorttia puuttuu kuvista.