Mutta kun

10.10.2015


Blogin päivittäminen jumittaa. Ei innosta. Päivitettävää olisi, mutta joko asioita ei jaksa kuvata tai kuvia käsitellä tai juttuja vaan kirjoittaa. Koska tituleeraan itseni harrastevalokuvaajaksi, ja nyt työttömänä ollessa käyn kuvaamassa päivittäin satoja ja taas satoja kuvia, ei enää jaksa käsitellä mitään sukka- ja lankakuvia. Kun pitäisi käsitellä niitä miljoonia rästikuvia, jotka pitäisi lähettää hevosten omistajille. Eikä mitään lankakuvia.

Jos totta puhutaan, niin en ole kyllä paljon saanut aikaiseksikaan. Jäin kuukaudeksi työttömäksi sopimusten vaihdosten takia, ja olin kovasti suunnitellut, että tämän kuukauden aikana siivoan kämppäni lattiasta kattoon, ja pääsen samalla eroon kaikesta turhasta roinasta. Aloitin onnistuneesti keittiön kaapeista, kunnes löysin riisipaketista toukkia ja lyhyeksi kaavailtu keittiökaappien järjestys venyikin päivien mittaiseksi operaatioksi. 90% kuivaruoastani lähti roskiin, ja jopa maalailin keittiön kaappien rakoja umpeen päästäkseni eroon noista öttiäisistä. Keittiö on vieläkin kuin pommin jäljiltä, mutta ei ole vaan innostanut siivota loppuun.

Olen minä jotain saanut aikaiseksi. Isoäidinneliö-tilkkutäkkini - siis yksi iso neliö, pylväitä vaan pylväiden perään - on minua jo vyötärölle asti jos asetan sen alareunan ruttuun jalkojeni juureen. Tehtävää on vielä, tarkoitus olisi saada se ylttämään korviin asti niin ettei varpaat palellu.


Pinterest-haasteen kanssa mennään eräpäiviä hipoen eteenpäin. Nekin pitäisi kuvata ja kirjoittaa puhtaaksi. SKY-lokakuun pakettiin pitäisi keksiä jotain itse tehtyä. Kun ei keksi. KyJyily seisoo ja pahasti, kun on pakko saada peitto valmiiksi nyt eikä myöhemmin. Joululahjoja pitäisi alkaa väsäämään, ettei tarvitse tyhjin käsin mennä sukuloimaan jouluna.

Lisää postausaiheita tulisi ensi viikolla tapahtuvasta Viron-reissusta. Tarkoitukseni oli lähteä Berliiniin, mutta jänistin, koska matka olisi pitänyt tehdä yksin. Siispä lähden pikkuveljen kanssa pikaiselle Pohjois-Viron roadtripille. Matkan aikana on myös pakko käydä Karnaluksissa. Pikkuveli ei tästä ideasta innostunut, mutta odottakoon autossa sitten. Nyt minulla on jo suorastaan kotikenttäetu, kun olen aiemmin jo liikkeessä asioinut - tietää, missä on mitäkin.



Lupaan, että seuraava päivitys on jo asiaa eikä turhanpäiväistä jorinaa. Ehkä.


Postauksen kukkakuvat ovat vuosilta 2012-2013, ja tarkoitukseni olisi tehdä niistä tauluja seinälle. 

Leave a Comment

Lähetä kommentti