Jatketaan näillä kevään 2015 matkakuvilla kun nyt alkuun päästiin edellisen aiheeseen liittyvän postauksen myötä. Ollaan siis edelleen kolmannessa päivässä ja matka jatkuu eläintarhavisiitin jälkeen pikavisiitillä Malmön länsisatamaan katsomaan Malmön korkeinta rakennusta (ainakin silloin).
21.5.2015 - Malmö: Västra Hamnen
Maisemat oli kieltämättä ihan komeat - hyvällä säällä taitaa näkyä melkein Tanskaan asti. Nyt oli sen verran pilviä, että Öresundsbron eli Ruotsi-Tanska-välisen sillan erotti ainakin osittain. Mitenkään erityisen lämmin satamassa ei ollut, joten ihan älyttömiä aikoja siellä ei tullut vietettyä.
Turning Torso! 54-kerroksinen ja 190 metriä korkea asuinrakennus, josta mielelläni ostaisin kämpän, jos olisin rikas! Huijasin muuten ylempänä, nopean googlettelun myötä selvisi, että Turning Torso on Pohjoismaiden korkein rakennus ja Euroopan kolmanneksi korkein asuinrakennus. Ihan hyvä suoritus siis! Mahtaa olla hyvät maisemat noista ylimmistä kerroksista.
Satamassakin oli näitä sulallisia ystäviä.
Jos satamassa olisi ollut esimerkiksi jätskikioski, olisin voinut ostaa jätskin syötäväksi, mutta ainakaan meidän kävelyreitin varrelta ei sellaista löytynyt, joten palasimme pian bussilla takaisin Malmön keskustaan ja siitä bussilla kämpille.
Frederiksberg & København Zoo
8.12.2016
Throwback to spring 2015... Viimeisimmässä aiheeseen liittyvässä postauksessa valehtelin postaavani koko reissun nyt kerralla, päästäisiinpä siitä eteenpäin ja saisi uutta reissupostausta kehiin. Toisin kävi. Eikä yllätä yhtään. Nämä Köpis/Malmö-kuvat ovat olleet käsittelyn alla jo toista vuotta, ja vasta nyt sain urakan loppuun saakka. Vasta nyt. Tiedän, olen täysin saamaton kuvankäsittelyssä.
Niille, jotka eivät vielä ole Tanska/Ruotsi-kuviini tutustuneet, tiedoksi - tein neljän päivän reissun Tanskaan ja Ruotsiin toukokuussa 2015 eli puolitoista vuotta sitten. Reissun postauksia löytyy tästä blogista aiheeseen liittyvillä tageilla sekä myös matkailu-sivun listauksesta. Nämä ovat kaikki tulleet tällä tavalla ripotellen, joten kärsivällisyyttä kiitos.
Tämän postauksen kertomus sijoittuu reissuni kolmanteen päivään. Varautukaa taas miljoonaan kuvaan.
21.5.2015 - Kööpenhamina: Frederiksberg & København Zoo
Kolmas päivä olikin jollain tapaa historiallinen minulle, sillä sain lähteä seikkailemaan Kööpenhaminan keskustaan ilman opasta (= kaveriani Hannaa). Täytynee ehkä mainita, etten ole aiemmin reissannut yksin yhtään missään Suomen rajojen ulkopuolella, joten ehkä hieman jännitti. Ei sillä, että tämä mikään ylitsepääsemättömän haastava suoritus olisi ylipäätään ollut. Bussilla Malmön keskusrautatieasemalle, siitä junalla Köpikseen (aivan niinkuin tullessanikin!), siitä metrolla Frederiksbergiin ja kohti eläintarhaa. Koska se oli suuntana. Hannaa ei niin eläintarha kiinnostanut, ja opiskellakin piti, joten minä ikuisena eläintarhojen ystävänä lähdin matkaan yksin.
Ajelin metrolla tosiaan Frederiksbergin metroasemalle, josta nousin suoraan jonkinsortin kauppakeskuksen sisuksiin. En ole mikään shoppailijatyyppi, varsinkaan ulkomailla, mutta kun nyt kerta näin helpolla pääsee niin saatoin tehdä vähän ostoksia. Löysin myös vastineen Tigerille, tanskalaisen Søstrene Grenen, josta ostin muunmuassa lankaa ja muuta jonninjoutavaa. Siitä lähdin sitten suunnistamaan kohti eläintarhaa - opaskirjani mukaan matkan piti olla ihan lyhyt, muutama sata metri...
... Varmaan parin kilometrin kävelyn (tai siltä se ainakin tuntui!) jälkeen, astelin tuosta ylläolevassa kuvassa olevasta porttikongista sisään Frederiksberg Have-puistoon. Koko seutu ylipäätään oli tosi nättiä, ja oli kiva nähdä vähän muutakin kuin sitä ihan ydinkeskustaa.
Puisto oli tosi kaunis, ja siellä käyskenteli vapaana lintuystäviä kuten ylläoleva hiipparihaikara. Yllättäen näillä mun reissuilla, kuvia tulee eniten jostain laitapuolen talitintistä kuin itse kohteesta eikä nytkään tehty poikkeusta!
Frederiksberg Slot, jonka nimen bongasin vasta jälkikäteen.
Oli muuten tyhjä puisto, muutama hassu tyyppi minun lisäkseni, sekä tietysti lauma lintuja! Vihdoin, varmaan tunnin kävelyn (lintubongaus ym ei yhtään vienyt ylimääräistä aikaa... tietenkään!) jälkeen saavuin eläintarhan portille ja maksoin itseni sisälle.
Varoitus. Alla liian monta eläintarhakuvaa. Eli reilusti scrollausta jos eläintarhakuvat ei kiinnosta pätkääkään.
Käyn eläintarhoissa yleensä kaikissa ulkomaankohteissa, joissa ylipäätään vierailen, ja joissa on eläintarha. Tiedän, että joidenkin mielestä eläintarhat ovat kyseenalaisia, ja toki ne sitä ovatkin, jos eläinten elinolot ovat huonot. Kuitenkin suurin osa eläintarhoista pitää eläimiään hyvin, ja samalla vaalii pian uhanalaisten eläinlajien selviytymistä.
Itse käyn eläintarhoissa kuvaamassa. Aktiivisena valokuvauksen harrastajana, eläintarhakuvani ovat ehdottomasti kaikista kuvistani parhaimmistoa. Niiden kuvaaminen on kivaa, niiden käsittely on vielä kivempaa. Itseasiassa kivempaa kuin minkään muun osa-alueen kuvien käsittely. Eläintarhakuvissa saan käyttää erilaisia sommitteluja ja rajauksia, saan vetää ne halutessani vaikka puna/sini/kelta/violettisävyisiksi, ja silti ne yleensä näyttävät hyviltä. Teetän ottamistani kuvista paperikuvia, jotka yleensä liimaan kämppäni oviin.
Tämä kuva on kaikista (reilusti yli sadasta) eläintarhakuvistani ehdottomasti ykkössuosikkini. Kuvan sävyjä ei ole edes muokattu juuri lainkaan, tukaani vaan sattui istumaan kivansävyisen- ja pintaisen, vihreän seinän edessä. Tästä kuvasta tulee ehdottomasti suurennos seinälleni.
Perhostalot on muuten ehkä eläintarhan vaikein paikka kuvata, koska niissä lämpötila on jo tropiikin puolella, mikä vetää kaluston vaarallisen huuruun heti sisään astellessa. Oikeasti valokuvaajan pitäisi välttää tällaisia lämpötilan vaihteluita, mutta minä kaluston rikkoutumisen uhallakin menen tsekkaamaan ne perhoset.
Alimmassa kuvassa jo vähän näkyykin sitä rankkasadetta, joka yllätti kierroksen loppupuolella. Sateenvarjoa ei tietenkään ollut mukana, joten odottelin sateen loppumista suojassa katsellen vauvasarvikuonon touhuja. Onneksi kyseessä oli vain kuuro ja pääsin jatkamaan matkaa.
Kyllä niissä eläintarhoissa aina muutama tunti vierähtää helposti. Kolmisen tuntia taisi minulla Köpiksen eläintarhassa mennä, saattoi mennä enemmänkin sateen vuoksi. Kenkävalinta reissulle oli superhuono, joten jalkoihin sattui ja laukku painoi (kamerahan painaa about 4kg...) tuhottomasti paluumatkalla. Hurautin siitä oikeastaan suoraan keskusrautatieaseman kautta Malmöön.
Malmössä Hanna oli vastassa, ja mentiin siitä sitten vielä heittämään pikakierros Malmön satamaan katsomaan koko kaupungin korkeinta rakennusta. Jätän ne kuvat kuitenkin seuraavaan postaukseen, koska muuten kukaan ei jaksa selata tätä(kään) loppuun asti.
Lokakuun TOP
27.11.2016
Lokakuu oli yllättävän kiva ajanjakso tälle vuodelle, näin sään puolesta. Nyt vasta marraskuussahan ne räntä- ja loskakelit alkoi kun taas lokakuussa oli viileää mutta kuivaa. Eli oikein optimaalinen keli pyöräillä töihin ja viettää työpäivien jälkeiset illat sisällä, Netflixin ääressä neuloen ja kynttilöitä poltellen. Ja niitä kynttilöitä on muuten ihan muutama kulunut! Joka ilta sytytän about kymmenkunta kynttilää palamaan kun ne vaan näyttää niin yksinkertaisen kivalta.
Lokakuussa sain myös harvinaisen paljon aikaiseksi käsityörintamalla, joskaan yksikään niistä ei tainnut blogiin asti ehtiä. En itseasiassa ole edes päätellyt yhtään lokakuussa valmistunutta työtä... Joululahjojen valmistus nimittäin alkoi, ja nytkin on kiire saada kaikki, mitä suunnittelin valmiiksi joulua varten. Saa nähdä miten käy.
Lokakuun TOP12
BBC:n The Night Manager on kyllä yksi loistavimmista minisarjoista, mitä olen katsonut. Saatoin kyllä sanoa samaa myös War & Peace-minisarjasta, joka muuten myös oli BBC:n minisarja, mutta tämä menee kuitenkin aivan eri kategoriaan. Näin sattumalta sarjan 'kansikuvan' selatessani sarjoja netissä, ja Tom Hiddleston sai minut tsekkaamaan trailerin. Leffan päärooleissa on Tom Hiddlestonin lisäksi myös Hugh Laurie, eli ei voi tämän näyttelijäkastin puolesta pahasti mennä pieleen!
Sarja kertoo yövahtina työskentelevästä miehestä, joka soluttautuu Hugh Laurien näyttelijän miljönääri-rikollisen elämään. Sarja, joka on täynnä hienoja maisemia, mielenkiintoisia juonikuvioita ja henkilöitä ja tietysti myös actionia. Sarja taisi pyöriä Suomessakin ihan tv-esityksessä nyt syksyllä, mutta jos se meni sivusuun, niin kannattaa koittaa tsekata jostain muualta. Tom Hiddleston tekee tässä sarjassa kyllä varmasti yhden elämänsä parhaimmista rooleista (saman roolin olisi muuten halunnut Brad Pitt, mutta eipä kelvannut Pitt sarjantekijöille!).
En tiedä, miten olen onnistunut missaamaan Band of Brothers-minisarjan. Suurena sotaleffojen ystävänä ja historiafriikkinä, olen yleensä hyvin tietoinen kaikesta sotiin liittyvistä sarjoista ja leffoista, mutta jotenkin Stephen Spielbergin ja Tom Hanksin tuottama Band of Brothers on onnistunut livahtamaan sormien välistä. Siksipä katsoin sen vasta lokakuun puolella. Sarjahan on ilmestynyt joskus 2000-luvun alkupuolella, ja siinä näyttelee paljon sellaisia näyttelijöitä, jotka varmasti siihen aikaan ovat olleet vähän vähemmän kuuluisia kuin nyt (mm. Damien Lewis, Michael Fassbender ym), mikä tekee sarjan katsomisesta entistä mielenkiintoisempaa.
Band of Brothers perustuu siis Stephen E. Ambrosen kirjoittamaan, liki samannimiseen kirjaan, ja kertoo Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan E-komppanian vaiheista toisen maailmansodan taisteluissa, alkaen ajalla ennen sotaa ja päättyen aina sodan loppumiseen asti. Sarjassa oikea sodankäynti alkaa Normandian maihinnousulla. Sarjassa esiintyvät henkilöt ovat ihan oikeita sotaveteraaneja, joiden haastatteluita näytetään sarjan jaksojen aluissa sekä sarjan lopussa. Raaka ja todenmukainen ovat sanat joilla sarjaa kuvailisin. Mutta niinhän se sotakin on.
Colin Firthin, Julianne Mooren ja Nicholas Houltin tähdittämä, vuonna 2008 ilmestynyt A Single Man sattui silmääni Netflixissä, leffavalikoimaa selaillessa. Leffa oli lueteltu kategoriaan 'palkitut', ja näyttelijöiden takia (jälleen) kiinnostuin katsomaan trailerin. Katsoin ylläolevaa traileria ehkä viisitoista sekuntia, jonka jälkeen päätin katsoa koko leffan. Tiesin jo siinä vaiheessa, että tämän leffan kanssa ei voi epäonnistua.
Colin Firthin esittämä George on high school-professori, ja myös homo. Hänen elämänkumppaninsa kuolee, ja leffassa keskitytään yhteen päivään Georgen elämästä. Vaikuttava, hyvin musiikein varustettu ja kerrassaan loistava leffa. Colin Firth on mahtava näyttelijä, mutta kyllä tässä varmaan on yksi hänen huippusuorituksiaan.
Marvelin Doctor Strange ilmestyi lokakuun lopussa ja vannoutuneena Marvel-fanina, olin tietysti ensi-illassa sitä katsomassa. Enkä joutunut pettymään. Marvel-leffana hieman poikkeavan tyylinen elokuva, jossa pääosaa näyttelee Benedict Cumberbatch. Leffa kertoo neurologi Stephen Strangesta, joka elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi lähtee etsimään apua ongelmiinsa Nepalista ja päätyy hieman eri ulottuvuuksiin, kuin mitä oletti. (Hyvä selitys joo, mutta en halua spoilata!)
Kovin Inception-tyylinen elokuva, varmasti tähän on otettu siitä vaikutteitakin, mutta silti jollain tapaa uniikki. Tykkäsin jälleen soundtrackeista sekä myös muista leffan näyttelijöistä Cumberbatchin ohella - Mads Mikkelsen oli aika mahti! Marvel-leffoista tietämättömille tiedoksi: leffa ei periaatteessa ole suoraa jatkumoa esimerkiksi Captain America-leffolle tai Avengerseille, mutta uusimmassa Captain Americassa on viittauksia Doctor Strangeen, ja tämän leffan jälkeen Doctor Strange tulee varmasti esiintymään jossakin ensi vuoden elokuvassa. Kokonaisvaltaisen elokuvaelämyksen varmistamiseksi, kannattaa ensin tsekata nämä vaatimattomat 13 Marvel Cinematic Universen leffaa. Hieman aikaavievää, mutta ei varmasti tarvitse pettyä!
Lokakuu oli kyllä hyvin Benedict Cumberbatch-painotteista, sillä Doctor Strange (ks. ylempänä) ilmestyi lokakuun lopussa leffoihin. Samoihin aikoihin kävin katsomassa myös National Theathre Live: Frankenstein -teatteriesityksen, jonka filmatisointi näytettiin Finnkinolla. Benedict Cumberbatch tuntui tupsahtelevan joka paikasta esiin. Liekö se syynä kun Youtube suositteli minulle ylläolevaa musiikkivideota, jossa myös - kappas vain - on Benedict Cumberbatch yhdessä Pink Floydin David Gilmourin kanssa esittämässä kappaletta Comfortably Numb. Joka muute on meikäläisen lempibiisi kyseiseltä bändiltä. Kyllä sopii Benedictin ääni yhteen David Gilmourin kanssa, ja jos en entuudestaan tietäisi Pink Floydia niin hyvin kuin nyt tiedän, en ehkä edes erottaisi laulajan vaihtuvan!
Katzenjammer on norjalainen indie/folk-bändi, jonka biisi Lady Marlene tuli jostain ihmeen syystä vastaan Spotifyssä, omalla soittolistallani, vaikken sitä sinne ollut lisännyt. Eipä tuo hirveästi haitannut, sillä biisi itsessään sytytti ja päädyin kuuntelemaan koko kyseisen levyn. Iloista rallatusta ja tosiaan melko folk-henkistä. Nyt bändin lähes koko levy on jaoteltu soittolistoilleni.
Edellämainittu A Single Man kuului ehdottomasti kuun lempileffoihin eikä myöskään leffan soundtrack jäänyt huomiotta. Ehkä vaikuttavin musiikki koko leffassa oli sekä elokuvan alussa että lopussa soinut Clock Tick. Musiikin säveltäjä on muuten sama kuin Penny Dreadfulin musiikeissa - Abel Korzeniowski - uusi nimi minulle.
Disturbed on varmaan aika monelle nimenä tuttu - se ei varsinaisesti kuulu bändeihin, joita kuuntelen. The Sound of Silence on vanha biisi, olen sen aiemminkin kuullut, mutta nyt vasta lisäsin sen soittolistalle, koska onhan se vaan niin älyttömän hyvä ja vaikuttava kappale. Lord Of The Lost taasen on täysin vieras, saksalainen bändi, mutta Spotify on sitä ilmeisesti Disturbedin myötä suositellut ja yksi biisi päätyi soittolistalleni. See You Soon on raskaampi, hieman melankolinen kappale, jossa yllättäen lauletaan rakkaudesta ja sen menettämisestä.
The Golden Throne on brittibändi Templesin rallatus, jonka itse laskisin enemmän indieen kuin rockiin, mutta bändi kyllä väittää olevansa rock-bändi. Kovin samantyyppistä musiikkia mielestäni kuin esimerkiksi Arctic Monkeys.
Janet Devlin on irlantilainen, reilu parikymppinen laulajatar, joka ponnahti kuuluisuuteen Brittien X-Factor-ohjelmasta. Erikoisempi, hieman Birdy-tyyppinen ääni vetoaa ainakin minuun ja sopii erityisen hyvin kappaleisiin kuten Mad World, Hallelujah etc. Eipä ole tytön oma tuotantokaan hullumpaa, joskin nämä coverit kuuluvat omiin suosikkeihin.
Käsitöissä IN
Villasukat, joita on tullut tehtyä useampi pari sekä itselle että lahjaksi. Kaikki on tietysti esittelemättä blogissa, mutta ehkäpä sitten kun saan ne pääteltyä.
Luontopolulla
6.11.2016
Käytiin tänään parin työkaverin kanssa lumisessa metsässä rentoutumassa - täydellistä ajanvietettä sunnuntaille. Nyrölän luontopolku sijaitsee n. 40 minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta, käytännössä keskellä ei mitään. Itse luontopolku ei ole kovin pitkä, ilmeisesti kolmisen kilometriä, mutta me onnistuttiin jotenkin talsimaan vain yhtä ja samaa pätkää. Lumi lienee tehneen tehtävänsä, koska ei edes olevinaan nähty muuta reittiä.
Luontopolun varrella on parikin nuotipaikkaa/kotaa, ja me tietysti suunnattiin jälkimmäiselle. Tämä nuotipaikka sijaitsi pienessä saaressa, jonne pääsee vain lossilla/lautalla, joka luonnollisesti pitää itse kiskoa toiselle puolelle. Onneksi jotkut ystävälliset olivat jo rikkoneet jään, eikä meidän tarvinnut siihen ryhtyä. Retkikirves oli kyllä mukana, juurikin jään rikkomisen varalta. Paisteltiin siellä sitten makkarat ja juotiin lämmintä kaakaota eikä lumisadekaan haitannut.
Paluumatkalla humpsahdin suohon parikin kertaa ja kastelin kenkäni - hyvien kuvien perässä tietysti. Sekään ei haitannut kun oli vaan niin hyvä fiilis. Luonto ja metsä tekee ihmeitä.
Tässäpä siis pientä kuvakollaasia tältä päivältä. Selkeetä sisustustaulumateriaalia osa.
Edes jotakin päivitettävää
21.10.2016
Vähän meinaa tämä postaustauko aina kasvaa ärsyttävän pitkäksi, ja sitten koko bloggaaminen alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Nyt taas on kuukausi edellisestä postauksesta, vaikka ideoita ja aiheita olisi millä mitalla. Jotenkin en osaa postata sellaista ns. turhaa tai arkipäiväistä vaan joko sen pitää olla jotain käsitöihin liittyvää tai muuten vaan merkittävää. Täytyy yrittää skarpata tulevaisuudessa - olisi edes pari postausta kuukausittain!
Valmiiden sekä valmiiden mutta päättelemättömien käsitöiden kasa alkaa kasvaa uhkaavasti - olen vaan tikuttanut sukkia, mutta jättänyt päättelyt hamaan tulevaisuuteen. Tämänkin postauksen villasukat on itseasiassa yhä edelleen päättelemättä. Kuvat on, kuten kuvista näkyy, jostain kesäkuukausilta kun ulkona oli vielä vihreää.
Kyseessä on yksi suosikkisukkamalleistani - piirakkasukat, joista olen aiemminkin blogannut. Helppo, nopea ja näyttävä malli tehdä, joka sopii sekä yksiväriselle että moniväriselle/raitalangalle. Istuu jalkaan lähes täydellisesti. Tykkään. Ei ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta tätä mallia tehdessä.
