Reissusuunnitelmia

kuva © Parlaba/flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)

Vaikka olenkin köyhä kuin kirkonrotta - kaikesta työn paiskimisesta huolimatta - olen suunnitellut kesälle tähän tietoon kaksikin ulkomaanreissua. Reissut eivät olisi mahdollisia, jos säästöjä ei olisi kertynyt yhtään viimeisen vuoden aikana. Sairaanhoitajan palkka on päivätyössä onneton, joten kaikki rahat menee käytännössä elämiseen eikä ylimääräistä ole - ei ole siis mitään luksusreissuja ja kaukomatkoja oletettavissa! Mutta kun reissuun on päästävä niin  sitä on nipistettävä jostain muualta. Reissaamisesta en tingi, vaikka varaa muuhun ei olisi. Se on fakta.

Tukholma
Tukholman reissu on edessä kesäkuun toisena viikonloppuna. Matka kirjoitettiin kalenteriin jo pitkälti viime vuoden puolella, niihin aikoihin kun Musen keikkaliput tulivat myyntiin. Bongasin lippujen myynnin aivan liian myöhään, ja kaikki permantopaikat Hartwallille olivat jo menneet, joten aloin katsomaan muita vaihtoehtoja. Tukholmassa paikkoja ei myöskään permannolle ollut, mutta Ericsson Globe on ennalta kokematon paikka, joten en antanut sen haitata. Liput olivat sitäpaitsi aavistuksen halvemmat kuin istumapaikat Helsinkiin. Pitihän ne ostaa. Pistin pikkuveljen maksamaan ne, ja ilokseni hän ilmoitti ostavansa ne minulle joulu/synttärilahjaksi.

Koska keikka on lauantaina ja ylimääräistä vapaata ei töistä herunut, on taas aika tiivis viikonloppu tulossa. Perjantaina töiden jälkeen ajelen Tikkurilaan, pikkuveljen luo, jossa nukutaan yö huonosti ja jännittäen ja aamulla lennetään kukonlaulun aikaan Helsinki-Vantaalta Arlandaan. Lennot oli ainut vaihtoehto jo pelkästään työkuvioiden takia - laivalla olisi päässyt halvemmalla, mutta kun hitto vie se kestää niin kauan. Risteileminen ei enää muuten oikein kiinnosta niin mielummin lennän tunnissa ja maksan vähän enemmän kuin risteilen kahdessaneljässä tunnissa ja maksan vähemmän.

Majoitus meiltä vielä uupuu. AirBnb ei nyt osoittaunut niin käteväksi kuin kaikki kehuvat - lähetin lukuisan määrän vuokrauspyyntöjä eri ihmisille eri puolilla Tukholmaa, mutta kaikki tulivat bumerangina takaisin syystä tuntemattomasta. Pikkuveli ei suostu sohvasurffaamaan, joten se on pois kuvioista. Ketään tuttujakaan ei Tukholmassa asustele, joiden nurkissa voisi yhden yön pyöriä. Saa nähdä, vedetäänkö sitä samoilla silmillä koko reissu. Toivottavasti ei, sillä lento Arlandasta takaisin Helsinki-Vantaalle lähtee myöhään illalla, Helsingissä ollaan vasta puolen yön tienoilla ja minullahan on luonnollisesti aamuvuoro heti maanantaina, alkaen klo 7...

Mitään sen kummempia suunnitelmia tälle reissulle ei ole - Tukholma on nähty ja vierailtu niin moneen kertaan, että pakollista nähtävää ei ole. Oikeastaan sitä rahaakaan ei ole, joten reissu tulee varmaan pitämään sisällään lähinnä sightseeingiä ja ehkä jotain halpaa, hyvää sapuskaa (jonka pitää tietysti olla mahdollisimman neutraalia, koska pikkuveljeni on ruoan suhteen hyvin kranttu).

kuva © Román Emin/flickr.com (CC BY-ND 2.0)

Budapest
Budapestin reissu on se 'the summer vacation'. Minulla on ensi kertaa elämässä maksettua kesälomaa (huimat 9 päivää, mutta kiitos hoitoalan, joka ei laske viikonloppuja tuohon, tarkoittaa se kahden viikon lomaa), joten totta kai on pakko päästä reissuun. Vaikka ei edelleenkään sitä rahaa ole penninjeniäkään ylimääräistä. Matkaseurastakin oli puutosta, koska kukaan vähistä kavereistani/sukulaisistani on yhtä rahaton tai ei vaan voi tuona ajankohtana lähteä mihinkään. Tai on jo suunnitellut reissun jonkun toisen kaverin/sukulaisen kanssa. Siispä etsin seuraa facebookin matkailuryhmistä ja onnistuin löytämään sellaista!

Tarkoitus olisi lähteä matkaan oululaisen sairaanhoitajan kanssa, joka onnistui saamaan sopivasti vapaata tällaiseen pieneen kaupunkimatkaan. En ole ikinä nähnytkään koko ihmistä, mutta haittaneeko tuo - siinähän sitä reissussa tutustuu. Lentoja ei oikein meinannut halvalla saada, joten parilla sadalla irtosi lennot kolmen yön mittaiselle reissulle. Tässä paraikaa varailen lentoja ja majoitukset (yllättäen) taas puuttuu. Onneksi ollaan matkakumppanin kanssa sen verran samanlaisia majoitusmieltymyksiltä, että kelpaa kaikenlaiset myyränkolot eikä todellakaan tarvitse mitään ikkunoita tai omia huoneita. Katsotaan mitä löytyy - ensin täytyy tietysti yrittää sohvasurffata ja säästää rahaa.

En ole ikinä käynyt Budapestissä, joten odotan reissua innolla. Se on kuitenkin yksi sellaisista kaupungeista, joissa olen aina halunnut käydä. En oikeastaan tiedä, mitä reissulta odotan. Nähtävyyksiä, hyvää ruokaa, hienoja maisemia. Olisi mahtavaa tehdä joku puolen päivän reissu johonkin vähän kauemmas, mutta saa nähdä. Neljä päivää lentoineen on aika lyhyt aika minkään kaupungin kiertämiseen.

Jos kenelläkään on vinkkejä Tukholmaan tai Budapestiin - eritoten majoittumiseen tai hyvään (edulliseen) ruokaan (tai lankakauppoihin!) niin kirjoitelkaahan kommenttia. Plus kaikennäköinen mielenkiintoinen nähtävä erityisesti Budapestin kohdalla kiinnostaa.

kuva © Moyan Brenn/flickr.com (CC BY 2.0)

Kirjahaaste

Ave oli blogissaan (Avec Ave) tehnyt aikapäiviä sitten mielenkiintoisen oloisen kirjahaasteen, johon päätin itsekin tarttua. Kirjoja tulee luettua aivan liian vähän, joten ehkä tällä saisi otettua itseä niskasta kiinni ja tartuttua tv-ohjelman tai leffan sijaan joskus kirjallisuuteen. Kirjahaaste on alunperin nimellä Lifestyleblogien kirjahaaste, mutta en nyt ihan tiedä, meneekö blogini tuohon kategoriaan. Teen haasteen silti, meni tai ei!

(Ja oikeasti teen haasteen nyt, koska on pakko saada jotain postattavaa ja bloggausdraivi taas päälle. Blogi on ollut hiljaiselossa aivan liian pitkään vaikka postattavaakin löytyisi!)


1. Kirja, jota luet juuri nyt:
Tällä hetkellä luettavana on historiallinen tositarina - Lena Muhinan Piirityspäiväkirja (Blokadnyi dnevnik Leny Muhinoi), joka perustuu toisen maailman sodan aikaisiin tapahtumiin Neuvostoliiton Leningradissa, ja keskittyen erityisesti Leningradin piiritykseen vuosina 1941-1943. Kirja on oikeastaan aikalailla suora suomennos tuolloin 16-vuotiaan Lenan päiväkirjasta. Kirja ei etene romaanimaisesti vaan päiväkirjamaisesti, minä-muodossa kirjoitettuna ja sisältää paljon hyvin neuvostoliittolaista kieltä (suomennettuna tietysti).

Aloitin lukemaan kirjaa joulukuussa, joten on todella säälittävää, että se on vieläkin kesken. Olen tarttunut siihen aina silloin tällöin - lukenut sivun pari. Alle neljäsosa on jäljellä, joten pitäisihän tuo kahlata loppuun. Jossain kohti hieman tylsähköä tekstiä, mutta toisaalta - kirja kuvastaa hyvin sota-aikaa: piiritystä, ruoan loppumista, pommituksia ja sitä, miten nuori selviytyy sodan jaloista. Paikka paikoin kirja on aika karua luettavaa, mutta ehdottomasti erittäin mielenkiintoinen.

2. Kirja, josta pidit lapsena:
Luin lapsena tosi paljon. Ihan teini-ikään asti. Liekö lähtöisin ala-asteelta, jossa lukemiseen kannustettiin - ei pakotettu lukemaan mitään tiettyjä kirjoja vaan sai itse valita, mitä halusi. Meillä kävi meidän pikkukyläkoululla vielä kaikenlisäksi kirjastoautokin viikottain. Luksusta!

Kolusin kersana kaikki kirjaston nuorten kirjat läpi - ihan varmasti. Tuntui, ettei mitään uutta luettavaa ollut kun olin jo lukenut kaiken! Fantasiasta heppakirjoihin ja jännitykseen. Nuorten kirjat oli selkeästi se mun juttu. Harmi vaan, että jossain vaiheessa lukeminen jäi ja sitten ei voinut enää palata nuorten kirjoihin.

Ala-aste-yläaste-ikäisenä (muistaakseni) luin muunmuassa Replica-sarjaa, Roswellit, Taru Sormusten Herrasta-trilogian, Hobitin sun muut moneen otteeseen - paitsi tietysti TSH, joka oli aivan liian pitkä luettavaksi moneen kertaan. Roswellit ainakin kuului suosikkeihin, ja itseasiassa ne on vieläkin jossain varaston perukoilla. Ehkä pitäis joskus repäistä ja lukaista ne uudestaan!

Loppuun täytynee mainita tietysti Harry Potterit - milloin lie aloitin niitä lukemaan, mutta olin vannoutunut fani loppuun saakka, ja jossain vaiheessa kieli vain vaihtui englantiin. Suomennokset alkoivat tympäännyttää, joten oli paljon jännittävämpää lukea englanniksi. HP-kirjat in English olivat varmaan se ensimmäinen sysäys lukea kirjallisuutta vieraalla kielellä.

3. Kirja, joka jäi kesken:
Ihme ja kumma, kahlasin Taru Sormusten Herran joskus loppuun asti. Ei se ihan hetkessä luonnistunut, koska teksti oli alle viistoistavuotiaalle minälleni liian hankalaa luettavaa ja liian vanhaa tekstiä. Olisi voinut olettaa, että kyseessä on kirja, joka jää helposti kesken. Mutta ei. Se tuli luettua loppuun asti.

Tällä hetkellä keskenjääneitä kirjoja on varmasti enemmän kuin loppuunluettuja kirjoja. Tuntuu, että joka kirja jää kesken. Hyllyssä odottaa monta kirjaa, joita en ole edes avannut. Kesken jäi ainakin J.K. Rowlingin The Casual Vacancy, jonka joskus sain halvalla kirpputorilta, koska pitihän se nyt ostaa kun se oli Harry Potterin kirjoittajan... Jospa joskus saisi senkin luettua loppuun - vaikutti vaan niin pirun tylsältä heti alkumetreillä.

Kesken on myös aivan äärimmäisen mielenkiintoinen teos Treblinkan viimeinen juutalainen, Chil Rajchmanin kirjoittamana. Surullista, miten tämäkin kirja on jäänyt minulta kesken, vaikka keskitysleireihin liittyvä kirjallisuus kiinnostaa niin suuresti. Kirja on Treblinkan keskitysleiriltä paenneen Chil Rajchmanin kertomus siitä, miten julma maailma voi olla. Pitänee ehkä varoittaa, että kirja on myös erittäin kuvaileva. Paino sanalla erittäin. Mikään paksu ja pitkä opus se ei ole ja totisesti näyttää natsi-Saksan karun puolen silminnäkijän todistamana. Ja satunnaisten kuvien kera tietysti. Miksi kirja kiinnostaa erityisesti minua? Koska olen käynyt Treblinkassa. Olen käynyt siellä, missä tuo leiri on sijainnut. Ei siellä ole jäljellä kuin jäänteet, muistomerkki, muutama valettu betonilaatta merkiksi siitä, missä parakit sijaitsivat. Ehkä kuvottavinta on, että tämä leiri puhdisti Eurooppaa kaikkein tehoikkaimmin juutalaisista - siellä saattoi päivässä henkensä menettää liki 16 000 juutalaista.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen:
Tämä oli hankala. En oikein osaa sanoa, mikä yksittäinen kirja olisi tehnyt vaikutuksen - olen vaikuttunut monesta kirjasta. Ja kun niitä on tullut vuosien varrella luettua ihan muutama. Fan fictionia aina lukeneena ja kirjoittaneena, bongasin joskus iki-ihanasta FinFanFunista original ficin nimeltä Tulin, nain, voitin - kirjoittanut Jenni Romoi. Ostin sen myöhemmin kirjaksi kun sellainen oli tarjolla. Ja olen lukenut sen monen monta kertaa. Joka kerta se vaan on niin älyttömän hyvä. Kirjoittaja ei varmaan paljon yli 20 v ole ollut tuota kirjoittaessa, mutta ei hitto, miten taitava kaveri. Tuo tarina toimii jollain tapaa esikuvana omille kirjoituksilleni. FinFanFunissa muutenkin on sellaisia kirjoittajia, joille ei voi kuin hattua nostaa ja toivoa, että niistä joskus tulee jotain suurta.

5. Kirja, johon palaat uudelleen:
No edellisessäkin kohdassa mainittu Tulin, nain, voitin on sellainen teos, jonka voin huoletta avata uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja aina se on pakko lukea kerralla loppuun asti - ihan sama, mitä kello on.

Voisin kuvitella, että myös Harry Potterit on sellainen kirjasarja, johon voi aina palata. Pitäisi hommata englanniksi myös alkupään kirjat - nyt omistan vaan loppupään kirjat. Ja aloittaa alusta.


Onko muilla suosikkikirjoja? Tai suositeltavia kirjoja? Historialliset kirjat uppoo aina - oon sitä tyyppiä, joka hypistelee Suomalaisessa kirjakaupassa niitä paksuja, toisesta maailmansodasta kertovia, pienellä präntättyjä opuksia silmät kiiluen. Millasia kirjaihmisiä te olette?

Blogihiljaisuutta ja sukkia!

Otsikko harhaanjohtavasti viittaa siihen, että blogini muka hiljentyisi, mutta se ei pidä paikkaansa. Hiljaisuutta sen sijaan on riittänyt koko huhtikuun ajan eikä marsun poismeno yhtään edesauttanut bloggaamishaluja. Käsitöiden osalta huhtikuu sen sijaan on ollut kaikista käsityörikkain kuukausi - olen saanut varmasti eniten töitä valmiiksi.

Nyt oli kuitenkin pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja kirjoittaa edes jotain. Niitä valmistuneita töitäkin kun on tuolla käsityölaatikkoni perukoilla vaikka kuinka - kaikki pitäisi jaksaa kuvata ja postata! Tässä nyt kuitenkin huhtikuussa valmistunut sukkapari - suosikkikirjoneuleohjeella eli joulukalenterisukkaa jälleen. Lupasin tehdä kissasukkiin ihastuneelle kaverilleni tämänmalliset kirjoneulesukat, joihin hän itse valitsi lankojen värit.

Äkkiä ne valmistui. Joulukalenterisukka on jotenkin niin kiva neuloa, etenkin kun seuraan sitä neuloessa päivittäisiä ohjeita (jotka tekemisen helpottamiseksi tallensin puhelimeeni). On paljon kivempi neuloa yksi kuviokerta kerrallaan kuin tuijottaa kilometrinmittaista kaaviota, ja koittaa pysyä kartalla, missä kohti oltiin menossa. Seiskaveikasta sukat yleensäkin valmistuu suht nopeasti eivätkä nämä tosiaan olleet poikkeus.

Sukkia varten jouduin tosiaan tilaamaan lisää lankaa eli vuoden alussa aloitettu lankalaihis hieman kärsii aiheesta. Jos ajattelee positiivisesti, niin tulihan ne langat sentään käytettyä heti! Tilasin samalla kertaa itsellenikin sukat uusiin joulukalenterisukkiin - aiemmin tehdyt punavalkoiset ovat olleet kovassa käytössä!

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : sukkapuikot, koko 4,0 mm

Langan menekki : 212 g

Ohje : Joulukalenterisukat by Niina Laitinen Designs

Ps. Aina ei mene kuvaaminenkaan ihan niinkuin pitäisi. Ylläolevassa kuvassa on siitä hyvä todiste. Hienosti olin teipannut sukat seinään kiinni kuvausta varten, mutta kerkesin muutaman kuvan napsaista kun toinen sukista päätti ottaa ritolat ja häipyä. Ihan ei taida washi-teippi riittää painavien sukkien kiinnipitämiseen...

Psps. Hyvää vappua!

Surullinen viikonloppu

Oma viikonloppuni on ollut yksi elämäni hirveimpiä. Olin suunnitellut viikonlopun varalle aivan kaikkea muuta, kuin miten se lopulta meni. Jouduin lopettamaan yhden marsuistani - sen kaikista tärkeimmän, oman suosikkini. Olo on kertakaikkisen tyhjä ja surullinen.

Kaikki alkoi perjantaina kun töistä kotiin tullessani huomasin marsun olevan oudon vaisu eikä sille kelvannut tuoreruoka niinkuin yleensä. Samalla havaitsin, ettei se muutenkaan oikein syö mitään. Illalla havahduin, ettei mitään oikein tule uloskaan. Siitä alkoi sitten kahden vuorokauden mittainen tukiruokinta parin tunnin välein sekä aktiivinen seuraaminen, mitä tulee ulos ja mitä ei.

Marsu oli hetkittäin parempi, mutta pääasiassa koko ajan vaisu ja huonoruokainen. Jouduin pakkosyöttämään sitä yötä päivää, että sen suolisto pysyi jotenkin toiminnassa, itse ei oikeastaan mitään enää syönyt.

Edellisyönä pakkosyöttäminenkään ei oikein onnistunut vaan marsu rimpuili sitä vastaan. En viitsinyt enää jatkaa. Tuntui pahalta. Tänään soitin aamulla lääkärille ja lähdettiinkin äidin kanssa viemään marsu sinne. Tiesin jo siinä vaiheessa, että kyseessä oli marsun viimeinen matka, joten kaivoin pahvilaatikot hautausta varten valmiiksi.

Lääkäri vahvisti olettamukseni - marsu oli huonossa kunnossa eikä todennäköisesti edes aktiivisella tukiruokinnalla selviäisi paria päivää pidemmälle. Päätin päästää marsun kärsimyksistä, en todellakaan halunnut sille kivuliasta kuolemaa, joten tämä oli paras vaihtoehto. Kaikki kävi nopeasti ja kivuttomasti ja pieni karvapallo nukkui pois. Samalla reissulla käytiin äidin kanssa hautaamassa marsu mummolan pihaan - sinne, minne muutkin marsut on haudattu.

Olihan sillä jo ikää, mutta en olettanut lopun olevan näin lähellä. Miten voikaan eläimen menettäminen tuntua näin kamalalta? Olen vuolattanut kyyneleitä koko viikonlopun eivätkä ne silti meinaa loppua. Vaikka jäljelle jäi kaksi marsua, tuntuu kämppä ja erityisesti marsujen aitaus oudon tyhjältä. Tämä kaveri oli kuitenkin aktiivisemmin sylissäni ja erityisesti tykkäsi nukkua rintakehälläni tai kaulaani vasten. Se viihtyi tuntikausia sohvalla peiton alla, nauttien elämästä. Ja nyt se on poissa.

Olen menettänyt tähän päivään mennessä tämän marsun lisäksi jo viisi muuta marsua, mutta yhdenkään niistä kuolema ei ole tuntunut näin pahalta.

Pahoittelut vuodatuksestani. Olen todennut, että kirjoittaminen helpottaa. Toivottavasti myös aika parantaa haavat.

RIP Eksu 2010-2016

Sukkaa pukkaa

Otsikko on mukavitsikäs, mutta todenmukainen, sillä tässä kuussa olen tehnyt kaksi paria sukkia (ja sen yhden peiton), enkä sitten oikein muuta. Tällähetkellä on pari työtä aktiivisesti valmistumassa, mutta tuskin ehtivät maaliskuun loppuun. Ne kun meinaavat olla sellasta pientä piiperrystä liian ohuella langalla.

Alempana tässä postauksessa näkyvät kissasukat tein kaverille alunperin joululahjaksi jo aikapäiviä sitten, mutta sain annettua ne vasta Lontoon reissumme yhteydessä. Jouluun ne eivät siis kerenneet millään, aloitinkin niiden teon vasta helmikuun puolella! Kaveri on kissaihmisiä, joten kuvio yrittää tosiaan esittää kissaa. Ilmeisesti sukat oli mieleiset, hän kuulemma pitänyt niitä lähes päivittäin jalassa (koska villasukkia voi ja pitää käyttää ympäri vuoden!). Täytyy ehkä neuloa kaverille toisetkin sukat niin ei nämä kulu heti puhki...!

Siniruskeaoranssit sukat on mallia perussukka ja ihan itselle tehty. Perussukkia ei voi koskaan olla liikaa. Oma sukkalaatikko on viime vuosina täyttynyt lähinnä pitsisukista tai polvimittaisista kirjoneulesukista, joten ihan niitä normikäyttösukkia on vähemmän. Näissä testasin eka kertaa tätä lankaa ja neulottavuudeltaan on oikein kiva. Värit oli vähän hassut - kerästä päällisin puolin olisi voinut kuvitella, että värit menisi erilailla eikä näin, mutta ehkä nämä kotisukkina menee. Ruskea on omasta mielestäni esillä liian voimakkaasti vaaleaan turkoosiin verrattuna. Toisessa sukassa oli myös joku värivirhe koska ruskea loppui kuin seinään ja turkoosi alkoi uudelleen. Melkein tekisi mieli valittaa, mutta en jaksa!

Lanka : Fortissima Color (75% superwash-villaa, 25% polyamidia)

Langan menekki : 73 g

Puikot : sukkapuikot, koko 3 mm

Ohje: perussukka omasta päästä, tiimalasikantapää, kärkikavennus tämän mukaan

Lanka : Novita 7-veljestä

Langan menekki : 103 g

Puikot : varressa sukkapuikot, koko 4 mm; teräosassa KnitPro Cubics koko 3,5 mm

Ohje: Sukka omasta päästä, kissakuvio täältä

Edellisessä postauksessa muuten oli puhe marsuista niin täytynee päivittää pääsiäiskuulumisia. Perinteiset pääsiäiskuvat on ottamatta kun vanhin marsuistani alkoi eilen oireilemaan vasemman silmänsä kanssa. Tulin illalla leffasta kotiin kun olin ollut synttäreitä viettämässä ja huomasin, että Eksun silmä on samea, se siristelee ja vetistelee sitä. Tarkemman tutkimisen jälkeen silmä oli selkeästi normaalista poikkeava. Siinä sitten mietin, että lähdetäänkö lekuriin nyt vai heti, mutta päädyin soittamaan superkalliiseen päivystysnumeroon jossa lääkäri kehoitti tulemaan lauantaina yön sijaan.

Tänään sitten kiikutin marsun lekuriin ja lääkäri epäili glaukomaa eli silmänpainetautia. Mitään haavaumaa ei marsun silmässä näkynyt. Saatiin antibioottitippoja ja kipulääkettä. Päivällä marsu oli ihan normaali, söi ja joi hyvin, mutta nyt se vaan kököttää mökissään. Saa nähdä, mitä tässä käy... Kaveri tosiaan on se suosikkini noista kolmesta, muttei mikään nuorukainen enää...

Marsviineriesittely

Koska ansaitsevathan kanssani asustelevat karvapallerotkin esittelynsä! (Varoitus: runsaasti marsukuvia!)

Pähkinä ja Panda (eli lihapullat) ja pienet ihanat tassut!

Mötskä pari viikkoa ennen kuolemaansa (siksi vähän nuutuneen näköinen)

En siis suinkaan asustele täysin yksinäni vaan olen hankkinut seurakseni kolme karvaista, nelijalkaista pötkylää, joita myös marsuiksi kutsutaan. Itse yleensä kutsun niitä esimerkiksi marsviinereiksi, karvapalloiksi, siiseleiksi, makkaroiksi ym. Rakkaalla lapsella on monta nimeä (joskin vain yksi marsuistani omistaa lempinimen...).

Edesmennyt Pähkinä.

Panda kipolla.

Miksi marsut? Olen pienestä pitäen ollut marsufani, enkä oikeastaan osaa kuvitella itselleni mitään muuta karvaista lemmikkiä kuin marsun. Marsuttomat ihmiset eivät yleensä ymmärrä, mitä iloa näistä kakkakoneista on, kun eivät ne muka ole sosiaalisia tai tee mitään muuta kuin syö ja pyöräyttele pieniä papanoita ympäri kämppää. Se nyt taas on ihan pötypuhetta, sillä marsu voi olla melkein yhtä sosiaalinen lemmikki kuin koira/kissa/kani/kala/kilpikonna/jne. Sosiaalisuus riippuu täysin siitä, kuinka paljon otuksien kanssa viettää aikaa - itse oleilen 99% vapaa-ajastani marsujen kanssa samassa tilassa ja lässytän niille kuin pikkulapsille, joten on luonnollista, että ne viihtyvät enemmän esillä ja esimerkiksi tykkäävät olla sylissä silitettävänä. Kukin tyylillään - minun sydämeni ovat valloittaneet nämä pötkylät.

Äidin nimetön, edesmennyt tyttömarsu sekä Pähkinä.

Nykyinen pieni karvapallero superpienenä!

Marsuhistoriani ulottuu ala-asteikään kun saatiin ensimmäinen marsuhoidokki kotiin - äitin kaveri oli lähdössä reissuun ja heidän Vilma-marsunsa kaipasi hellää huolenpitoa reissun ajan. Kyseessä ei ollut järin sosiaalinen kaveri, mutta kyllä meillä kivaa oli kun siivottiin häkkiä ja päästettiin Vilma syömään ruohoa pihalle jne. Lopulta kävi niin, että Vilma olikin viikon sijasta meillä hoidossa koko kesän... Asiaa edesauttoi se, että iskälläni oli ollut pienenä marsuja eikä äitikään mikään marsuvastainen ollut.

Pähkinän ja Pandan pyllyt mökin katolla heinälaarin edessä

Edesmennyt Musti.

Ensimmäisen oman marsuni sain 15-vuotiaana, synttärilahjaksi. Sain valita, otanko marsun vai kanin, ja luonnollisesti valitsin marsun. Pitkäkarvainen marsu ostettiin läheisestä eläinkaupasta ja vietin pitkän tovin miettien sille lempinimeä kunnes päädyin Rasmukseen. Loppupeleissä, kyseistä marsua ei kertakaan kutsuttu sillä nimellä vaan siitä tuli Mörkö/Mötskä jne. Aika pian Mötskä sai kaveriksi pienen sileäkarvaisen marsun, Mustin. Runsaan paijailun ja silittelyn myötä, Mötskästä tuli yltiösosiaalinen kaveri, joka tykkäsi juosta lattialla vapaana ja syödä tietokoneen johtoja. Mulla oli tapana pitää marsuja vapaana niin paljon kuin mahdollista eli käytännössä ne oli häkeissä vaan yöt. Mötskän suosikkipuuhaa oli juosta alakerran lattialla vapaana eli niin että sen valtakuntana oli keittiö, olohuone, käytävä ja portaan aluset. Siellä se sitten kiersi ympyrää, kävi tutkimassa kaappien aluset ja juosta vipelsi täysiä keittiöön jos joku leikkasi vihanneksia tai availi jääkaapin ovea. Ja jos hän ei kokenut saavansa arvoistansa huomiota, kiipesi hän jalkapöydälle uikuttaen kovaan ääneen.

Musti nukkumassa Ikea-hiiren päällä

Edesmennyt Panda lempinukkumispaikassaan 

Parhaimmillaan meillä oli 4 marsua yhtäaikaa. Pelastin yhden entisen kaverin kaksi marsua, kun he olivat niille kovin allergisia. Panda ja Pähkinä muuttivat Mustin ja Mötskän kaveriksi. Pähkinä oli leikkaamaton tyttö, joten häkkijärjestelyt meni uusiksi leikkaamattomien poikamarsujeni takia - samoin juoksuajat. Panda tykkäsi nukkua kaappien sisäpuolella tai mökkinsä katolla (jonne ne muuten ihan ketterästi hyppäsivät). Valitettavasti kaikki kolme (Mötskä, Musti, Panda) heittivät henkensä samaan kevään aikana, ja samana keväänä kuoli myös isäni, joten jäljelle jäi vaan Pähkinä, joka muutti lopulta äitini luo asumaan uuden kaverinsa kanssa. Itsellä ei enää riittänyt sillä hetkellä jaksaminen marsuihin. Kun kaveristakin vuoden sisällä aika jätti, kuoli pian Pähkinäkin, ja luulin marsuhistoriani tulleen loppuun.

Nuorin marsuistani, yleensä kutsun pikkukarvapalloksi kun en nimeä ole vielä keksinyt... 

Eksu kyljellään 

Näihin nykyisin pötkylöihin päästään vuonna 2013 kun exän kanssa tiemme erkanivat ja muutin omaan kämppään. Exä oli allerginen, joten eläimiä meillä ei ollut, mutta kun sain oman valtakuntani, kaipasin seuraa. Kävin Eurajoelta (meiltä matkaa 350km/suunta) hakemassa kaksi pitkäkarvaista lunkarya-marsua suoraan kasvattajalta ja rakenneltiin äidin kanssa niille hyvä häkkijärjestelmä. Tällöin pääperiaatteena oli, että marsuilla piti olla tilaa juosta ja pelkkää häkkiä ei tule. Alkuun häkkihässäkkä oli kolmekerroksinen, mutta aika pian systeemi laajeni isommaksi ja isommaksi ja yläkerta jäi käyttämättä. Marsut oppi käyttämään niille rakennettuja portaita siirtyäkseen lattialta häkkiin ja takaisin.

Pieni karvapallo sylissä nukkumassa

Eksu ja hampaat!

Ylivoimainen suosikkipötkyläni on Eksu, kansankielellä rusettimarsu-veteraani, jonka hain pari kuukautta pitkäkarvaisten jälkeen 'kun kerran läheltä löytyi'. Nyt kuusivuotias Eksu on valloittanut sydämeni ja odotan kauhulla sitä päivää kun löydän sen elottomana häkistä. Se on oikea sylivauva ja viihtyy rapsuteltavana tuntikausia. Sen voi huoletta jättää sohvalle peiton alle, se voi nukkua siellä viisikin tuntia putkeen - välillä kylkeä kääntäen. Se on myös ainut marsu, joka pääsee sänkyyni, koska se tykkää nukkua tyynyllä pääni vieressä. (Bakteerikammoiset on varmaan nyt kauhuissaan...!)

Pieni karvapallero kun se oli vielä pieni tullessaan (kaukana tästä nyt!)

Marsuissa parasta on niiden söpöt pienet tassut ja kun ne nukkuu tassut joko kyljellään tai mahallaan koivet pitkänä eteenpäin! Tai niiden silkinpehmeät pienet huulet. Tai pieni kieli. Tai se kun ne aamulla mönkii majoistaan esille kun kaipaavat ruokaa.

Mötskä haukottelee

"Pakko siellä ylhäällä on jotain olla..."

Eksu, kieli ja pääsiäisen teemakuvat!

Pikku- ja iso karvapallero samassa kuvassa!

Parasta hupia on järjestää teemakuvaukset marsuille. Innokkaana valokuvauksen harrastajana jaksan etsiä kuvauksiin rekvisiittaa - teemaan sopivaa luonnollisesti ja koittaa saada kivoja kuvia aikaiseksi. Kuvia löytyy jo esimerkiksi vappu-, pääsiäis-, joulu- ja halloween-teemalla. Marsviinerit ei aina ole ihan samaa mieltä kuvauksista eikä kolmeen eri suuntaan liikkuvan karvapalleron kuvaaminen yksin, ilman avustajaa, manuaalitarkenteisella objektiivilla, ole sieltä helpoimmasta päästä.. Silti se on superhauskaa!

Karvapallot ja joulun teemakuvaukset

Eksu ja vapun teemakuvaukset

Kyllähän näistä sotkua tulee. Ja rahaa menee. Eläinlääkärit ei ole halpoja, ja Eksu on alkanut kerätä itselleen vanhuudenvaivoja. Ruokakaan ei ole ilmaista. Olen myös kasvattanut eläintarhaani keräämällä erilajin ötököitä marsunruokien mukana - niitä aina välillä löytyy sieltä täältä (kyllä, olen löytänyt yhden sellaisen myös sängystäni, jeejee). Jokapaikka on täynnä heinää, papanoita, karvaa, ruokaa... Mutta en silti luopuisi näistä! Tai vaihtaisi marsujani esimerkiksi kissaan tai koiraan. Koska se joka väittää, ettei marsuista ole mitään iloa, on täysin väärässä!

Eksu leikkii oravaa (eli peseytyy)

Pieni karvapörrö

Lontoo ♥

Mun piti alunperin sisällyttää tähän postaukseen ihan pari kuvaa vaan... No, pari = seitsemän. Sama asia. Kotiuduin eilen Lontoon reissulta, vietettiin kaverin kanssa pidennetty viikonloppu siellä suunnilla ja tänään oli karu paluu arkeen ja töihin. Itse reissupostausta sun muuta tästä on tulossa sitten jos ja kun joskus saan sen Köpis-postaussarjankin alta pois... Tässä nyt kuitenkin muutama maistiainen kuvasaldosta.

Ylin kuva on ehdoton ykkössuosikki. Kerrankin onnistuin säätämään valotukset niin, että vesi näyttää 'liikkuvalta'. Muutamalle näytin kuvaa töissä ja välitön reaktio oli, että tästähän saisi mahtavan taulun! Sais joo, mutta ei taida resoluutio riittää kovin suureen tauluun - piti sen verta kuvaa cropata. Joku pieni printti ehkä? Mitäs te tykkäätte kuvista? Matkakuvien ottaminen on mun ehdoton suosikki valokuvauksessa (okei, heppaeläinten kanssa samalla sijalla), joten näiden käsitteleminen ja katseleminen (ja se ottaminenkin) on mieltäylentävää puuhaa.

Loppuun vielä menovinkki Jyväskylään ensi viikonlopulle eli 18-20.3. Toivolan Vanhalla Pihalla järjestetään vuotuinen pääsiäispiha - esillä on kaikkea pääsiäiseen liittyvää käsityötä, herkkua, lampaita, ohjelmaa ym! Suosittelen lämpimästi käymään jos täällä päin liikkuu. Pihalle on vapaa pääsy! (Oma postaukseni viime vuoden pääsiäispihalta on luettavissa täällä!)

Menovinkki ei ole kys. tapahtuman sponsoroima millään tavalla vaan ihan oma suositukseni hyväksi havaitusta tapahtumasta!