Kolmen asian lista

Useissa blogeissa pyöri viime syksyn aikana 3 asiaa-haaste, jossa bloggaajille oli annettu lista kysymyksiä, ja jokaiseen kysymykseen oli löydettävä kolme vastausta. En nyt kuollaksenikaan muista, mistä blogista tämän bongasin, ja mitkä ovat oikeasti haasteen säännöt, mutta ajattelin kuitenkin tehdä sen omalta osaltani - saapahan edes jotakin päivitettävää. Kuvituksena on satunnaisia instagram-kuvia tältä ja viime vuodelta.

3 asiaa, joista pidän

• Pidän matkustelusta ja uusiin paikkoihin tutustumisesta
• Pidän myös rauhallisista koti-illoista, hyvän tv-sarjan tai leffan parissa, kynttilöitä poltellen ja jotain kivaa käsityötä tehden
• Pidän myös omasta kodistani, ainakin silloin kun se on siisti.

3 asiaa, joista en pidä

• En pidä tästä Suomen työtilanteesta, joka jo minunkin alallani (hoitoala) näyttää ihan surkealta
• En pidä eläimille tehtävistä vääryyksistä, joita saa nähdä lähes päivittäin sosiaalisessa mediassa.
• En pidä omasta asenteestani tiettyjen asioiden suhteen (esim. raha).

3 asiaa, jotka tein viikonloppuna

• Kävin moikkaamassa mummoa ja pappaa ja sain samalla hyvän lounaan ja hyvän mielen.
• Sain Satakieli-huivini neulottua valmiiksi, ja samalla aloitettua Finlandia-kirjoneulesukkia.
• Vietin kerrankin hyvällä omalla tunnolla oikein rentouttavan sunnuntain ilman sitä perinteistä sunnuntai-maanantai-masennusta (eli yhyy, vkloppu ohi, pitää mennä töihin).

3 asiaa, jotka osaan

• Olen hyvä kaikessa käsillä tekemisessä, oli se sitten neulomista, virkkaamista, piirtämistä, leipomista tms
• Olen hyvä kielissä, tai ainakin olen kuvitellut olevani - kielien oppiminen oli koulussakin helpointa
• Olen myös valitettavan hyvä valittamaan.

3 asiaa, joita en osaa

• Ihan aina en osaa olla iloinen muiden puolesta (koska saatan olla kateellista tyyppiä...), tiedostan tämän asennevamman ja yritän parhaani mukaan muuttaa sitä.
• En osaa luopua tavaroistani vaan hamstraan kämpän täyteen kaikenmaailman turhaa jos vaikka joskus saisin niistä jotain aikaiseksi (esim. käpyjä)
• En osaa ilmeisesti myöskään hoitaa raha-asioitani niinkuin pitäisi... 

3 asiaa, jotka haluaisin oppia

• Kieliä. Lisää kieliä. Ja syvemmin niitä, joita jo jonkun verran osaan.
• Suunnittelemaan kunnolla omia neulemalleja. Ois hirmukivaa!
• Olis myös kiva oppia löytämään aika kaikelle, mitä haluaisi vuorokauden sisällä tehdä!

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä

• Hankkia työpaikka Helsingistä.
• Käydä kämpän kaikki komerot ja kolot läpi ja heivata kaikki turha roina mäkeen.
• Pysyä lipsumatta elämäntapamuutoksessani.

3 asiaa, joita stressaan

• Työtilanne, joka on ihan surkea. Sanotaan, että hoitoalalla on töitä, mutta ei näemmä. Jatkuva töistä stressaaminen on ärsyttävää, äärimmäisen kuluttavaa ja todella stressaavaa ja alkaisi jo riittämään. Enkä edes tarkoita, että haluaisin vakityön, ei sellaisia nykyään hoitoalalla ole tarjolla - haluaisin vaan edes puolen vuoden mittaisen sopparin ja varmuuden ensi kesän kesälomille!
• Rahatilanne, joka edelliseen kohtaan liittyen on aivan surkea. Valoa tunnelin päässä ei näy.
• Jotkut tietyt ihmissuhteet saa stressilevelin aina toisinaan nousemaan.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

• Hyvä elokuva tai tv-sarja 
• Kiireettömyys
• Marsut ja niiden tuijottelu

3 asiaa, joista puhun usein

• Valitettavan usein valitan tästä työtilanteesta tai taloustilanteestani ihmisille, joita asia ei varmasti kiinnosta pätkääkään. Mutta minkäs teet kun asia pyörii mielessä 24/7
• Elokuvat ja tv-sarjat on myös usein suosittu puheenaihe kun niitä tulee tuijoteltua tavallista kansalaisat enemmän
• Marsut. Koska marsut on parhaita.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni

• Kotivaatteet (eli jotkut kulahtaneet kissapöksyt ja iso t-paita sekä tietysti alusvaatteet)
• Työvaatteet (harvinaista kyllä, ne on ihan mukavat päällä)
• Farkut ja siisti paita (jos pitää pukeutua yhtään siistimmin)

3 asiaa, joita en pue päälleni

• Mekkoja käytän tosi harvoin, vaikka haluaisin käyttää enemmän.
• Jumppavaatteetkin ovat olleet harvinaisen kauan kaapin perukoilla.
• Merkkivaatteet on varmaan yksi, joita ei minun päällä näe. Merkkivaatteilla tarkoitan jotain ällöttävän kallista esim Louis Vuittonia.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

• Akuutti tarve olisi uudelle takille. 
• Haluaisin myös iPhoneen uuden näytön rikkinäisen tilalle.
• Matkan maailman ympäri. Ois aika huippua.

3 asiaa, joista unelmoin

• Taloudellisesta vakaudesta
• Matkustelusta
• Muutosta ulkomaille

3 asiaa, joita pelkään

• Marsuista luopumista mahdollisen muuton takia - mulla on ollut kolme ja puoli vuotta marsuja, joten en osaa kuvitella elämää ilman niitä. 
• Sairastumista johonkin vakavaan, parantumattomaan sairauteen.
• Muutokset aina pelottaa.

3 asiaa, joiden toivon toteutuvan lähitulevaisuudessa

• Työpaikka Helsingistä ja mieluusti vielä sitten kämppäkin
• Kesäloma. Mutta taitaa jäädä tänä vuonna haaveeksi.
• Painonlasku. Elämäntapamuutos saa olla tullut jäädäkseen.

Loppuvuoden TOP

Olen näemmä suorastaan surkea pitämään lupauksiani, erityisesti näiden kuukausittaisten TOP-listojen päivittelyssä. Viimeisin listaus on lokakuulta, marras-joulukuu siis puuttuu välistä kokonaan. No, ehkä ne menee samassa postauksessa - tuskinpa sitä on niin hirveän aikaansaavia oltu siihen aikaan.

Marras-joulukuussa ei suinkaan tässä taloudessa kuunneltu joululauluja vaan klassista musiikkia ja leffasoundtrackeja, aivan kuten tapoihin kuuluu. Siinä pari päivää joulun ennen/jälkeen saattoi listoilla pyöriä Tapani Kansan ja Vesa-Matti Loirin versiot tutuista joulubiiseistä, mutta siinäpä se. Ei ole joulurallatukset minua varten.

Marras-joulukuun TOP

Qais Akbar Omarin kirjoittama Yhdeksän tornin linnake on kannen mukaisesti afgaanipojan tarina. Kirja alkaa Qaisin lapsuusvuosista ja ajasta ennen Afganistanin sotatilaa ja levottomuuksia, kertoen meille länsimaalaisillekin hyvin vieraasta kulttuurista ja siitä, millainen Afganistan oli ennen nykyistä tilaa. Kirjassa edetään kronologisesti ja kerrotaan samalla Qaisin perheen tarinaa. Kirja sijoittunee 80-luvulta aina 90-luvun lopulle.

Itse olen aina ollut kiinnostunut myös Lähi-idän maista, eihän sitä suotta sanota, että matkailu avartaa. Myös Afganistan kuuluu niihin valtioihin, joissa mieluusti joskus kävisin jos maan poliittinen tilanne ei olisi niin epävakaa ja jos maa olisi turvallisempi. Kirja kyllä todella avaa lukijan silmiä siitä, millainen paikka Afganistan oli asua ennen 90-lukua, ja millaiseksi maa muuttui taliban-liikkeen aikana. Jossain määrin kirja myös ärsyttää lukijaa (ainakin minua) sillä, miten ihmiset voivat uskontoon vedoten tappaa ja ahdistaa kansan pois kodeistaan. Mutta sitähän tämä maailma on. Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan - hieno tarina, joita harvemmin tulee vastaan.

Jos Afganistanin asiat kiinnostavat muuten, niin suosittelen tsekkaamaan blogin 1001 Kabul, joka kertoo suomalaisnaisen elämästä Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Äärimmäisen mielenkiintoinen blogi - täysin eri maailmasta kuin mihin on tottunut. Tässä blogissa pistetään asioita niin sanotusti vähän eri perspektiiviin.


Aloitin loppuvuodesta kaverin kanssa Gothamin, nimenomaan kaverin suosituksesta. Aika jännä, etten ollut vielä tätä sarjaa tsekannut kun kuitenkin kaikki supersankari-aiheiset sarjat olen likimain katsonut (paitsi Luke Cage!). Toisaalta, Gotham-sarjassa ei varsinaisesti ole päähenkilönä supersankaria vaan poliisi...

Gotham kertoo nimensä mukaisesti Gothamista ja tarinassa keskitytään GCPD:n (Gotham City Police Department) toimintaan, erityisesti kahden rikosetsivän toimintaan. Batman-leffoistakin tuttu James Gordon elelee tässä sarjassa nuoruusvuosiaan ja selvittää rikoksia yhdessä partnerinsa Harvey Bullockin kanssa. Sarjassa nähdään myös nuori Bruce Wayne (aka Batman) sekä lukuisia muita Batmanista (erityisesti sarjakuvista) tuttuja hahmoja.

Ja minä tyypilliseen tapaan koukutuin heti. Odotin sarjan olevan tylsä, juoneltaan samanlainen kuin kaikki muutkin rikossarjat sekä kaikkea muuta kuin kiinnostava, mutta jouduin muuttamaan mielipiteeni. Juoni on mukaansatempaava, hahmot mielenkiintoisia ja jaksot riittävän vaihtelevia. Ja vaikka Gotham tunnetusti onkin melko synkkä paikka (ainakin Batman-leffojen mukaan), on tässä versiossa nähtävissä myös päivänvaloa ja jopa huumoria!


The Crown, voi että! Yksi viime vuoden parhaimpia ja mielenkiintoisimpia sarjoja (olenkohan sanonut näin joka sarjan kohdalla? Seuraavan kohdalla pakko hokea samaa...!). Ja ihan syytä ollakin, onhan The Crown Netflixin isoimmalla budjetilla tuotettu sarja. Ja ihan mielettömän hyvä.

Ennen loppuvuotta, olin henkilö, joka ei ole kiinnostunut kuninkaallisten hömpötyksistä ja elämästä - tällaisena historiafriikkinä olen skipannut nämä kuninkuusasiat ihan tyystin ja tietoni rajoittui suurinpiirtein siihen, kuka on tämänhetkinen kuningatar Briteissä. Nyt on tullut kuitenkin tsekattua läpi jos jonkinnäköistä kuninkaallisista kertovaa kuvaa ja mielenkiinto on herännyt. Ei, en vieläkään jaksa lukea juoruja tämänhetken kuninkaallisten elämästä, mutta tällainen valtapeli ja oikea fakta kiinnostaa.

The Crown keskittyy reilu parikymppisen Elizabeth II:sen (eli siis nykyisen kuningattaren) valtaanastumiseen. Sarjassa kuvataan politiikan ja edustustehtävien lisäksi hyvin myös kuningatarperheen normaalia arkea ja elämää. Sarjassa esiintyy esimerkiksi myös Sir Winston Churchill, joka tuohon aikaan toimi pitkään Britannian pääministerinä.

Minulla ei ole tästä sarjasta mitään pahaa sanottavaa. Mielenkiintoinen, mukaansa tempaava, huolella tehty. Näyttelijätkin näyttävät lähestulkoon siltä, miltä pitäisi. Kiva kerrankin katsoa sarjaa, jossa rahalla ei ole mässäilty, mutta sitä on ohjelman tekoon käytetty niin, että ohjelmasta on saatu todenmukainen. Ehdoton suosikkini oli Winston Churchillia käsittelevä jakso kauden loppupuolelta.


Toinen suosikkini viime vuodelta - Westworld. En ole ihan satavarma, katsoinko sarjan oikeasti tammikuun alussa vai joulukuun lopussa, mutta katsottu se on kuitenkin, ja itseasiassa vielä kaksi kertaa. Vähän nihkeästi suhtauduin alkuun sarjaan, sitä oli kehuttu paljon ja trailerin perusteella sarjasta ei juuri saa mitään irti. Mutta herranen aika kun se tempasi mukaansa - en voinut lopettaa sarjan katsomista kun se oli niin älyttömän hyvä! Taattua HBO:ta!

Mitenköhän Westworldin juonikuvioita kuvailisi mahdollisimman yksinkertaisesti? Sarja perustuu Westworld-'teemapuistoon', jonka henkilöt (hostit=isännät) ovat tekoälyjä, robotteja, tietämättä itse sitä. Puistossa vierailevat taas tietävät hostien olevan hosteja. Sarjassa paneudutaan syvemmin tiettyjen hostien päivittäiseen elämään, muutamiin tiettyihin vieraisiin sekä valvontapuolen koukeroihin. Ensimmäiset pari jaksoa saattaa olla vähän what the fuck-asenne, mutta kun sarjan idean sisäistää, siihen ei voi olla jäämättä koukkuun!

Katsoin itse tosiaan sarjan vielä kaksi kertaa. Toisella kerralla sarjasta aukeni jotain pikkujuttuja, jotka oli ekalla kerralla jääneet huomioitta. Senkin suhteen siis mahtava tarina, jonka juoneen on oikeasti nähty vaivaa. Ihan loppumetreille asti sarja jaksoi yllättää. Suosittelen.









Sergei Prokofjevin säveltämän baletin Romeo & Julia yksi osio Dance of the Knigts tuli tutuksi Gotham-sarjan kakkoskauden viimeisen jakson viime minuuteilla. Ensimmäinen ajatus mahtipontisen sävelmän pyörähtäessä soimaan oli, missä olen tämän kuullut aiemmin? Ehkä en missään, mutta sen jälkeen tuli googlattua koko kappale ja pääsihän se soittolistalle, samoin kuin muutama muukin saman baletin kappale.

Ghost B.C. on hieman eri sarjaa edellisen kanssa. Koko bändin genre hyppää kauas klassisesta, suoraan rockiin ja ehkä jopa astetta raskaampaan sellaiseen. Square Hammer ei olisi mun ykkösvalinta (koska Year Zero! <3), mutta ehkä lyriikoiltaan aavistuksen soveliaampi kuin suluissa mainittu kipale. Biisien sanat sisältävät paljon muunmuassa Luciferia ja Saatanaa sun muuta, mutta olen käsittänyt, että koko homma on aika suurelta osalta vaan hyvä läppä.

Hans Zimmer on vanha tuttu, useamman kerran tässäkin blogissa esitelty, joten tämä kaveri tuskin esittelyjä kaipaa. Ylempänä mainittu The Crown kuului suosikkeihini ennen joulua, aivan kuten sarjan tunnusmusiikkikin. Valitettavan lyhyt kappale on kyseessä, mutta tyypillistä ja legendaarista Zimmeriä.

Penny Dreadful-sarjan tunnusmusiikki Demimonde on Abel Korzeniowskin säveltämä ja harvinaisen addiktoiva. Sarjaa katsoessa musiikki jäi kyllä soimaan päähän. Jollain tavalla ehkä aggressiivisen tuntuinen kappale kuvastaa kyllä hyvin tätä outoa TV-sarjaa, joka yllätti sekä positiivisesti että negatiivisesti. Penny Dreadfulin soundtrackit on sarjan katsomisesta alkaen pyörineet aktiivisesti soittolistoillani.

Би-2 on nimensä mukaisesti venäläinen, jo 80-luvulla toimintansa aloittanut rock-bändi, jonka biisi Молитва tuli vastaan Spotifyn suosituksissa. Ja se vaan säväytti. Lieneekö syynä olleet nuo ihanat suhuässät, joita venäjänkielessä viljellään hyvinkin paljon. Ehkä olen hieman erikoinen, mutta venäjä laulettuna kuulostaa vaan hyvältä.

Saksalaisen indie-rock-bändin Tomten biisi Ich sang die Ganze Zeit von Dir on poikkeus listoillani, sillä en yleensä syty saksankieliseen musiikkiin (paitsi nyt perus-Rammstein tietty!). Jollain tavalla tarttuva kappale, eikä niin jäätävän kuuloista saksaa kuin mitä voisi kuvitella.

Vaihteeksi sukkia

Vaihteeksi taas villasukkia, koska olen villasukkafani. Muistan kaukaisesti ajan, jolloin neuloin vain lapasia. Pari toisensa perään lapasia. Vaikka inhoan peukalon tekemistä. Nyt on ajat muuttuneet ja lapasten tilalle tulleet sukat. Jahka saisin nämä viime vuoden tuotokset blogattua niin voisin tehdä koosteen viime vuoden käsitöistä ja ynnätä, että kuinka paljon niitä sukkia nyt tulikaan.

Jatketaan samalla teemalla kuin edelliset kaksi postausta - eli näitä samoja sinisävyisiä laiturikuvia, joissa kaverit on pakotettu malleilemaan. Näissäkin kuvissa jalkojen lainasta kiitos kuuluu Sallalle. Kerrankin vähän erilaisia kuvia eikä aina niitä samoja lattialle heitettyjä sukkia.

Punaharmaista sukista piti alunperin tulla kokopunaiset, mutta eikö loppunut lanka kesken viisi riviä ennen toisen sukan päättelyä niin jouduin hätäkompromissin äärelle. Samansävyistä seiskaveikkaa ei edes löydy yhtään mistään, ei edes Lankahamsteri-ryhmästä (mikä on jotenkin uskomatonta). Pari kuukautta sukantekeleet viruivat lankalaatikkoni perukoilla kunnes tammikuun alussa kaivoin ne jälleen esille ja purin kärjet pois neuloen hieman harmaata tilalle. Ihan kivat niistä loppupeleissä tuli.

Työkaveri on töissä käyttänyt varmaan rullallisen kinesio-teippiä meikäläisen olkapäihin ja kantapäihin ja niskaan, joten lupasin tehdä jonkun vastapalveluksen. Kakut tai pullat ei uppoo karkeista puhumattakaan, joten mikäpäs se parempi idea kuin väsätä villasukat hänelle. Toivottavasti koko natsaa.

Lanka : Novita 7-veljestä

Puikot : sukkapuikot, koko 3,25 mm

Langan menekki : 102 g

Ohje : valepalmikkoa varteen + perussukka omasta päästä

Polaris-sukat on perussukat isolla P:llä. Ihan perus joustinneulevarsi, ranskalainen kantapää ja normaali kavennus (jonka nimeä en tähän hätään muista). Mutta silti niistä tuli niin kivat, koska ah tämä lanka on niin ihanaa. Eikä muuten kauaa nokka tuhissut näiden tekemisessä - olisko ollut kaksi päivää ja yksi kausi Kimmoa. Ja sitten ne olikin jo valmiit.

Lanka : Novita 7-veljestä Polaris 'Aamun sarastus'

Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm

Langan menekki : 104 g

Ohje : perussukka omasta päästä

Ikuisuusprojektina villapaita

Yksi iso ikuisuusprojekti oli islantilainen villapaita - ensimmäinen villapaita, jonka olen ikinä neulonut. Yläasteella saatoin aloittaa villapaitaprojektia, mutta se nyt oli tuhoontuomittu jo alusta alkaen eikä siis luonnollisestikaan nähnyt päivänvaloa ikinä. Tämä villapaita kuitenkin - vastoin kaikkia odotuksia - valmistui. Toinen ikuisuusprojekti tuntui olevan sen valokuvaaminen... Mutta nyt sekin on tehty!

Ohje on Islantilaisia neuleita -kirjasta, jonka joskus ostin adlibrikseltä alelaarista. Islantilaisesta langasta olin päässyt nauttimaan jo ennen kirjan saapumista - kaverini oli vaihdossa Islannissa jokunen vuosi sitten, ja toi tuliaisena (ostoslistan kanssa tietty) kassillisen islantilaista lankaa. Mihinkään en ole lankaa tietenkään sen jälkeen käyttänyt. Jos oikein muistan, olivat vieläpä aivan eri värejä kuin tämän paidan synkät sävyt.

Hyvin skeptisenä koko projektin onnistumisesta, lähdin paitaa työstämään - aivan liian isossa koossa. Taisin tehdä paidan XL:nä kun koko L olisi riittänyt varsin hyvin. Pyöröpuikotkin ottivat hieman osumaa - ebay:stä tilatut Kiinan ihmeet eivät olleet hyvä vaihtoehto, ja tästä viisastuneena teen seuraavan villapaitani ihan oikeilla pyöröpuikoilla. Kolmen eri värisen langan kuljettaminen työn takapuolella oli myös sanoinkuvaamattoman rasittavaa - langat oli jatkuvasti solmussa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, paita ihan oikeasti valmistui.

Tämän postauksen käsityö on osa käsityökirjahaastetta.

En ole pitänyt paitaa kuin kerran sen valmistumisen jälkeen. Jotenkin en ole vielä sisäistänyt, missä sitä käyttäisin. Olen aivan varma, että se näyttää paremmalta kuvissa olevan kaverini päällä kuin minun ylläni. Kaveri kyllä ihastui paitaan, olisi varmaan tilannut itsellekin samanlaisen jos suostuisin tekemään. Mutta ei nyt. Ainakaan heti. Seuraava paitaprojekti voisi olla jotain ei-islantilaista.

kuvissa mallina Salla - kiitos!

Lanka : Léttlopi Istex

Puikot : pyöröpuikot, koot 4,0 mm, 5,0 mm ja 6,0 mm

Langan menekki : 800 g

Ohje : 'Dalur - Laakso' kirjasta Islantilaisia neuleita by Védis Jónsdóttir 

Daydreaming

Ostin tammikuun alussa 'kasan' huiviohjeita ravelrystä suosikkihuivintekijältäni Janina Kalliolta. Pitihän sitä kun halvalla sai. Oli oikein tarjouskin - osta kolme, maksa kaksi. Minä ostin kuusi. Maksoin neljä. Selkeästi loistava diili.

Seuraava operaatio oli löytää huiville langat. Koska vuosi 2017 on myös lankalaihisteluvuosi (niinkuin varmaan kaikki tulevat vuodet siihen asti, että saan lankavarastoani edes hieman laihdutettua...), en luonnollisestikaan suunnannut lankakaupan hyllylle vaan pengoin olohuoneen nurkasta löytyviä laatikoita. Muistelin kesällä ostamiani la Bien Aiméen ihanuuksia, jotka pienen etsinnän jälkeen löytyivätkin.

Sitten piti vielä löytää sopiva malli. Ostamistani malleista ehdottomasti parhaimmaksi vaihtoehdoksi valikoitui Daydreamer, jossa oli sopivasti erilaisia pintoja sekä värit mielestäni riittävän tasaisesti. Ja ei muuta kuin aloittamaan.

Tämä huivioperaatio oli ehkä se kaikista nopein, minkä olen ikinä suorittanut. Aloitin neulomaan huivia 5. tammikuuta, ja huivi oli jo pingotettuna 12. tammikuuta. Toki operaatiota avitti se, että tämänhetkinen työtilanteeni on kaikkea muuta kuin vakaa - olin tammikuun kaksi ekaa viikkoa, itseasiassa tähän päivään saakka, puolikkaalla työajalla eli minulla oli peräti neljä päivää töitä. Tänään loppuukin sitten työsopimus ja saan huomenna tietää, menenkö tiistaina töihin. Mahtavaa, reilua ja ennenkaikkea kannattavaa. Joka tapauksessa, olin ylpeä suorituksestani - töistä viis.

Huivista tuli aivan älyttömän ihana. Aiemmat väkerrykseni eivät ole mitään verrattuna tähän! Mietin huivia tehdessäni, että menikö värit nyt väärin päin - olisiko tummemman sinisen pitänyt olla kontrastivärin sijaan päävärinä, mutta nyt huivin valmistuttua olen tyytyväinen ratkaisuihini. Mutta! Jottei elämä olisi liian helppoa, vaaleansininen lanka loppui tietysti kesken. Tietysti.
No, minä sitten fiksuna ja rahattomana menin shoppailemaan Titityyhyn, kun se nyt tuossa naapurissa sijaitsee - tiesin, että heillä on kyseistä lankamerkkiä. Vaan eipä ollut sopivaa väriä, eikä lisääkään ollut tulossa. Päädyin kuitenkin ostamaan siililankaa (Hedgehog Fibres Skinny Singles) likimain samassa sävyssä, ja onneksi ostin - lopputuloksessa eroa ei kyllä huomaa jos ei osaa katsoa. Ja huivikin valmistui.

Halusin kerrankin päästä kuvaamaan työni kunnolla, kun nyt kerta valokuvausta harrastan ja siihen löytyy kunnon kalusto - mallit vaan aina puuttuu. Siispä ruinasin työkaverini malleilemaan kaikki kuvaamatta jääneet käsityöni minulle. En siis itse ole näissä kuvissa (paitsi viimeisessä), vaan niissä on kaverini Marianne. Huivi siis kyllä jäi omaan käyttöön, ei tuota halua kenellekään antaa kun se on niin mahtavan ihana!

Bloggaaja itse - kuvasta kiitos Sallalle!

Lanka : la Bien Aimée Merino Singles 'Happy Accidents' (v. sin) & 'University' (t. sin), Hedgehog Fibers Skinny Singles '' (alin v. sininen raita)

Puikot : pyöröpuikko, koko 4 mm

Langan menekki : 228 g

Ohje : Daydreamer by Janina Kallio Designs