Sukkaa pukkaa

Otsikko on mukavitsikäs, mutta todenmukainen, sillä tässä kuussa olen tehnyt kaksi paria sukkia (ja sen yhden peiton), enkä sitten oikein muuta. Tällähetkellä on pari työtä aktiivisesti valmistumassa, mutta tuskin ehtivät maaliskuun loppuun. Ne kun meinaavat olla sellasta pientä piiperrystä liian ohuella langalla.

Alempana tässä postauksessa näkyvät kissasukat tein kaverille alunperin joululahjaksi jo aikapäiviä sitten, mutta sain annettua ne vasta Lontoon reissumme yhteydessä. Jouluun ne eivät siis kerenneet millään, aloitinkin niiden teon vasta helmikuun puolella! Kaveri on kissaihmisiä, joten kuvio yrittää tosiaan esittää kissaa. Ilmeisesti sukat oli mieleiset, hän kuulemma pitänyt niitä lähes päivittäin jalassa (koska villasukkia voi ja pitää käyttää ympäri vuoden!). Täytyy ehkä neuloa kaverille toisetkin sukat niin ei nämä kulu heti puhki...!

Siniruskeaoranssit sukat on mallia perussukka ja ihan itselle tehty. Perussukkia ei voi koskaan olla liikaa. Oma sukkalaatikko on viime vuosina täyttynyt lähinnä pitsisukista tai polvimittaisista kirjoneulesukista, joten ihan niitä normikäyttösukkia on vähemmän. Näissä testasin eka kertaa tätä lankaa ja neulottavuudeltaan on oikein kiva. Värit oli vähän hassut - kerästä päällisin puolin olisi voinut kuvitella, että värit menisi erilailla eikä näin, mutta ehkä nämä kotisukkina menee. Ruskea on omasta mielestäni esillä liian voimakkaasti vaaleaan turkoosiin verrattuna. Toisessa sukassa oli myös joku värivirhe koska ruskea loppui kuin seinään ja turkoosi alkoi uudelleen. Melkein tekisi mieli valittaa, mutta en jaksa!

Lanka : Fortissima Color (75% superwash-villaa, 25% polyamidia)

Langan menekki : 73 g

Puikot : sukkapuikot, koko 3 mm

Ohje: perussukka omasta päästä, tiimalasikantapää, kärkikavennus tämän mukaan

Lanka : Novita 7-veljestä

Langan menekki : 103 g

Puikot : varressa sukkapuikot, koko 4 mm; teräosassa KnitPro Cubics koko 3,5 mm

Ohje: Sukka omasta päästä, kissakuvio täältä

Edellisessä postauksessa muuten oli puhe marsuista niin täytynee päivittää pääsiäiskuulumisia. Perinteiset pääsiäiskuvat on ottamatta kun vanhin marsuistani alkoi eilen oireilemaan vasemman silmänsä kanssa. Tulin illalla leffasta kotiin kun olin ollut synttäreitä viettämässä ja huomasin, että Eksun silmä on samea, se siristelee ja vetistelee sitä. Tarkemman tutkimisen jälkeen silmä oli selkeästi normaalista poikkeava. Siinä sitten mietin, että lähdetäänkö lekuriin nyt vai heti, mutta päädyin soittamaan superkalliiseen päivystysnumeroon jossa lääkäri kehoitti tulemaan lauantaina yön sijaan.

Tänään sitten kiikutin marsun lekuriin ja lääkäri epäili glaukomaa eli silmänpainetautia. Mitään haavaumaa ei marsun silmässä näkynyt. Saatiin antibioottitippoja ja kipulääkettä. Päivällä marsu oli ihan normaali, söi ja joi hyvin, mutta nyt se vaan kököttää mökissään. Saa nähdä, mitä tässä käy... Kaveri tosiaan on se suosikkini noista kolmesta, muttei mikään nuorukainen enää...

Marsviineriesittely

Koska ansaitsevathan kanssani asustelevat karvapallerotkin esittelynsä! (Varoitus: runsaasti marsukuvia!)

Pähkinä ja Panda (eli lihapullat) ja pienet ihanat tassut!

Mötskä pari viikkoa ennen kuolemaansa (siksi vähän nuutuneen näköinen)

En siis suinkaan asustele täysin yksinäni vaan olen hankkinut seurakseni kolme karvaista, nelijalkaista pötkylää, joita myös marsuiksi kutsutaan. Itse yleensä kutsun niitä esimerkiksi marsviinereiksi, karvapalloiksi, siiseleiksi, makkaroiksi ym. Rakkaalla lapsella on monta nimeä (joskin vain yksi marsuistani omistaa lempinimen...).

Edesmennyt Pähkinä.

Panda kipolla.

Miksi marsut? Olen pienestä pitäen ollut marsufani, enkä oikeastaan osaa kuvitella itselleni mitään muuta karvaista lemmikkiä kuin marsun. Marsuttomat ihmiset eivät yleensä ymmärrä, mitä iloa näistä kakkakoneista on, kun eivät ne muka ole sosiaalisia tai tee mitään muuta kuin syö ja pyöräyttele pieniä papanoita ympäri kämppää. Se nyt taas on ihan pötypuhetta, sillä marsu voi olla melkein yhtä sosiaalinen lemmikki kuin koira/kissa/kani/kala/kilpikonna/jne. Sosiaalisuus riippuu täysin siitä, kuinka paljon otuksien kanssa viettää aikaa - itse oleilen 99% vapaa-ajastani marsujen kanssa samassa tilassa ja lässytän niille kuin pikkulapsille, joten on luonnollista, että ne viihtyvät enemmän esillä ja esimerkiksi tykkäävät olla sylissä silitettävänä. Kukin tyylillään - minun sydämeni ovat valloittaneet nämä pötkylät.

Äidin nimetön, edesmennyt tyttömarsu sekä Pähkinä.

Nykyinen pieni karvapallero superpienenä!

Marsuhistoriani ulottuu ala-asteikään kun saatiin ensimmäinen marsuhoidokki kotiin - äitin kaveri oli lähdössä reissuun ja heidän Vilma-marsunsa kaipasi hellää huolenpitoa reissun ajan. Kyseessä ei ollut järin sosiaalinen kaveri, mutta kyllä meillä kivaa oli kun siivottiin häkkiä ja päästettiin Vilma syömään ruohoa pihalle jne. Lopulta kävi niin, että Vilma olikin viikon sijasta meillä hoidossa koko kesän... Asiaa edesauttoi se, että iskälläni oli ollut pienenä marsuja eikä äitikään mikään marsuvastainen ollut.

Pähkinän ja Pandan pyllyt mökin katolla heinälaarin edessä

Edesmennyt Musti.

Ensimmäisen oman marsuni sain 15-vuotiaana, synttärilahjaksi. Sain valita, otanko marsun vai kanin, ja luonnollisesti valitsin marsun. Pitkäkarvainen marsu ostettiin läheisestä eläinkaupasta ja vietin pitkän tovin miettien sille lempinimeä kunnes päädyin Rasmukseen. Loppupeleissä, kyseistä marsua ei kertakaan kutsuttu sillä nimellä vaan siitä tuli Mörkö/Mötskä jne. Aika pian Mötskä sai kaveriksi pienen sileäkarvaisen marsun, Mustin. Runsaan paijailun ja silittelyn myötä, Mötskästä tuli yltiösosiaalinen kaveri, joka tykkäsi juosta lattialla vapaana ja syödä tietokoneen johtoja. Mulla oli tapana pitää marsuja vapaana niin paljon kuin mahdollista eli käytännössä ne oli häkeissä vaan yöt. Mötskän suosikkipuuhaa oli juosta alakerran lattialla vapaana eli niin että sen valtakuntana oli keittiö, olohuone, käytävä ja portaan aluset. Siellä se sitten kiersi ympyrää, kävi tutkimassa kaappien aluset ja juosta vipelsi täysiä keittiöön jos joku leikkasi vihanneksia tai availi jääkaapin ovea. Ja jos hän ei kokenut saavansa arvoistansa huomiota, kiipesi hän jalkapöydälle uikuttaen kovaan ääneen.

Musti nukkumassa Ikea-hiiren päällä

Edesmennyt Panda lempinukkumispaikassaan 

Parhaimmillaan meillä oli 4 marsua yhtäaikaa. Pelastin yhden entisen kaverin kaksi marsua, kun he olivat niille kovin allergisia. Panda ja Pähkinä muuttivat Mustin ja Mötskän kaveriksi. Pähkinä oli leikkaamaton tyttö, joten häkkijärjestelyt meni uusiksi leikkaamattomien poikamarsujeni takia - samoin juoksuajat. Panda tykkäsi nukkua kaappien sisäpuolella tai mökkinsä katolla (jonne ne muuten ihan ketterästi hyppäsivät). Valitettavasti kaikki kolme (Mötskä, Musti, Panda) heittivät henkensä samaan kevään aikana, ja samana keväänä kuoli myös isäni, joten jäljelle jäi vaan Pähkinä, joka muutti lopulta äitini luo asumaan uuden kaverinsa kanssa. Itsellä ei enää riittänyt sillä hetkellä jaksaminen marsuihin. Kun kaveristakin vuoden sisällä aika jätti, kuoli pian Pähkinäkin, ja luulin marsuhistoriani tulleen loppuun.

Nuorin marsuistani, yleensä kutsun pikkukarvapalloksi kun en nimeä ole vielä keksinyt... 

Eksu kyljellään 

Näihin nykyisin pötkylöihin päästään vuonna 2013 kun exän kanssa tiemme erkanivat ja muutin omaan kämppään. Exä oli allerginen, joten eläimiä meillä ei ollut, mutta kun sain oman valtakuntani, kaipasin seuraa. Kävin Eurajoelta (meiltä matkaa 350km/suunta) hakemassa kaksi pitkäkarvaista lunkarya-marsua suoraan kasvattajalta ja rakenneltiin äidin kanssa niille hyvä häkkijärjestelmä. Tällöin pääperiaatteena oli, että marsuilla piti olla tilaa juosta ja pelkkää häkkiä ei tule. Alkuun häkkihässäkkä oli kolmekerroksinen, mutta aika pian systeemi laajeni isommaksi ja isommaksi ja yläkerta jäi käyttämättä. Marsut oppi käyttämään niille rakennettuja portaita siirtyäkseen lattialta häkkiin ja takaisin.

Pieni karvapallo sylissä nukkumassa

Eksu ja hampaat!

Ylivoimainen suosikkipötkyläni on Eksu, kansankielellä rusettimarsu-veteraani, jonka hain pari kuukautta pitkäkarvaisten jälkeen 'kun kerran läheltä löytyi'. Nyt kuusivuotias Eksu on valloittanut sydämeni ja odotan kauhulla sitä päivää kun löydän sen elottomana häkistä. Se on oikea sylivauva ja viihtyy rapsuteltavana tuntikausia. Sen voi huoletta jättää sohvalle peiton alle, se voi nukkua siellä viisikin tuntia putkeen - välillä kylkeä kääntäen. Se on myös ainut marsu, joka pääsee sänkyyni, koska se tykkää nukkua tyynyllä pääni vieressä. (Bakteerikammoiset on varmaan nyt kauhuissaan...!)

Pieni karvapallero kun se oli vielä pieni tullessaan (kaukana tästä nyt!)

Marsuissa parasta on niiden söpöt pienet tassut ja kun ne nukkuu tassut joko kyljellään tai mahallaan koivet pitkänä eteenpäin! Tai niiden silkinpehmeät pienet huulet. Tai pieni kieli. Tai se kun ne aamulla mönkii majoistaan esille kun kaipaavat ruokaa.

Mötskä haukottelee

"Pakko siellä ylhäällä on jotain olla..."

Eksu, kieli ja pääsiäisen teemakuvat!

Pikku- ja iso karvapallero samassa kuvassa!

Parasta hupia on järjestää teemakuvaukset marsuille. Innokkaana valokuvauksen harrastajana jaksan etsiä kuvauksiin rekvisiittaa - teemaan sopivaa luonnollisesti ja koittaa saada kivoja kuvia aikaiseksi. Kuvia löytyy jo esimerkiksi vappu-, pääsiäis-, joulu- ja halloween-teemalla. Marsviinerit ei aina ole ihan samaa mieltä kuvauksista eikä kolmeen eri suuntaan liikkuvan karvapalleron kuvaaminen yksin, ilman avustajaa, manuaalitarkenteisella objektiivilla, ole sieltä helpoimmasta päästä.. Silti se on superhauskaa!

Karvapallot ja joulun teemakuvaukset

Eksu ja vapun teemakuvaukset

Kyllähän näistä sotkua tulee. Ja rahaa menee. Eläinlääkärit ei ole halpoja, ja Eksu on alkanut kerätä itselleen vanhuudenvaivoja. Ruokakaan ei ole ilmaista. Olen myös kasvattanut eläintarhaani keräämällä erilajin ötököitä marsunruokien mukana - niitä aina välillä löytyy sieltä täältä (kyllä, olen löytänyt yhden sellaisen myös sängystäni, jeejee). Jokapaikka on täynnä heinää, papanoita, karvaa, ruokaa... Mutta en silti luopuisi näistä! Tai vaihtaisi marsujani esimerkiksi kissaan tai koiraan. Koska se joka väittää, ettei marsuista ole mitään iloa, on täysin väärässä!

Eksu leikkii oravaa (eli peseytyy)

Pieni karvapörrö

Lontoo ♥

Mun piti alunperin sisällyttää tähän postaukseen ihan pari kuvaa vaan... No, pari = seitsemän. Sama asia. Kotiuduin eilen Lontoon reissulta, vietettiin kaverin kanssa pidennetty viikonloppu siellä suunnilla ja tänään oli karu paluu arkeen ja töihin. Itse reissupostausta sun muuta tästä on tulossa sitten jos ja kun joskus saan sen Köpis-postaussarjankin alta pois... Tässä nyt kuitenkin muutama maistiainen kuvasaldosta.

Ylin kuva on ehdoton ykkössuosikki. Kerrankin onnistuin säätämään valotukset niin, että vesi näyttää 'liikkuvalta'. Muutamalle näytin kuvaa töissä ja välitön reaktio oli, että tästähän saisi mahtavan taulun! Sais joo, mutta ei taida resoluutio riittää kovin suureen tauluun - piti sen verta kuvaa cropata. Joku pieni printti ehkä? Mitäs te tykkäätte kuvista? Matkakuvien ottaminen on mun ehdoton suosikki valokuvauksessa (okei, heppaeläinten kanssa samalla sijalla), joten näiden käsitteleminen ja katseleminen (ja se ottaminenkin) on mieltäylentävää puuhaa.

Loppuun vielä menovinkki Jyväskylään ensi viikonlopulle eli 18-20.3. Toivolan Vanhalla Pihalla järjestetään vuotuinen pääsiäispiha - esillä on kaikkea pääsiäiseen liittyvää käsityötä, herkkua, lampaita, ohjelmaa ym! Suosittelen lämpimästi käymään jos täällä päin liikkuu. Pihalle on vapaa pääsy! (Oma postaukseni viime vuoden pääsiäispihalta on luettavissa täällä!)

Menovinkki ei ole kys. tapahtuman sponsoroima millään tavalla vaan ihan oma suositukseni hyväksi havaitusta tapahtumasta! 

Peittoprojekti

Taas ois kuulkaa yks ikuisuusprojekti tehty! Ja lankavarastoakin parin kilon verran pienennetty! Peittoprojekti on saatettu päätökseen, ja pakko myöntää vaikka itse sen teinkin, että siitä tuli ihana!

Syksyn pimeinä iltoina sain päähänpistoksen, että haluan tehdä ison torkkupeiton isoäidinneliötyyliin virkkaamalla. Ei mitään tilkkuja tai yhdistelmiä palasia vaan yksi iso peitto ja that's it. Siitä se ajatus sitten lähti.

Lankoja mietin pitkään. Olisin halunnut peitosta vielä pehmeämmän ja muhkeamman, mutta ihananpehmeät merinovillalangat maksoivat liikaa, ja puuvillainen peitto minulla jo oli. Dropsia harkitsin, mutta pehmeät langat olivat melko ohuita eivätkä järin halpoja. Päädyin siis tuttuun ja turvalliseen Novitan seiskaveikkaan. Väreiksi valikoitui perusharmaa sekä farkunsininen, jotka muuten sopivat ihan loistavasti yhteen.

Alku oli helppo! Päädyin tekemään joka toisen sinisen raidan yksin/kaksinkertaisena, ja harmaat aina tuplana. Alku meni nopeasti, kunnes peitto sitten alkoi kasvamaan kokoa eikä yhden sivun virkkaamiseen riittänytkään enää 5 minuuttia. Minulla oli pakkomielle saada peitto niin isoksi, että mahdun helposti sen alle, ilman että varpaat jää näkyviin! Edellisen peiton kanssa sellainen ongelma oli ilmennyt.

Maaliskuussa projekti tuli päätökseen kun totesin peiton vihdoin olevan riittävän iso. Noin ison peiton virkkaaminen oli loppupeleissä aika puuduttavaa - samaa pylvästä vaan kerros toisensa jälkeen. Oli ihana virkata viimeinen kierros kiinteitä silmukoita! Päättelyyn meni pari päivää, koska en päätellyt lankoja virkatessa (edellisen peiton kanssa huomasin, etteivät päättelyt pidä jos niitä ei tee kunnolla neula-lanka-tyyliin). Mutta oli se sen arvoista!

Peiton halkaisijaksi mittasin 180 cm - peittohan siis on täysin neliö. Punnitseminen olikin hankalampaa kun henkilövaaka ei tunnistanut näin 'kevyttä' pakettia ja keittiövaa'alle peitto oli liian suuri. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen päädyin lukemaan 2,2 kg. Lankakerien määrässä menin jo sekaisin, mutta tuon 2,2 kg kun jakaa seiskaveikan painolla - saa noin 15 kerää. Laskeskelin, että yksi seiskaveikkarulla maksaa noin 4,5 €, joten peitolle tuli hintaa noin 70 €. En ikinä ostaisi noin kallista torkkupeittoa, mutta kyllä se itsetehtynä on vielä moninverroin arvokkaampi!

Lanka : Novita 7-veljestä

Koukku : virkkuukoukku, 4,0 mm

Langan menekki: 2200 g

Ohje : omasta päästä (sama idea kuin isoäidinneliössä, mutta jatkaa vaan kerros kerrokselta sen sijaan että tekisi tilkkuja)

Käsityökirjahaaste

Ajattelin aloittaa pienimuotoisen haasteen itseni kanssa. En toki kiellä, etteikö muutkin saisi haastetta kokeilla, mukavaahan se olisi! Mikään virallinen haaste kyseessä ei kuitenkaan ole vaan päähäni juolahtanut idea saada omat käsityökirjat parempaan käyttöön kuin vain hyllyjen täytteeksi.

Haasteen idea: Kaivele hyllyjesi pohjilta tilaa viemässä olleet käsityöaiheiset kirjat esiin, kuvaa ne pinona/röykkiönä/tyyli on vapaa, ja postaa niistä lista blogiin. Aseta itsellesi haluamasi aikaraja, jossa teet jokaisesta kirjasta vähintään yhden työn ennen aikarajan päättymistä. Tyyli, työ, tekniikka on vapaa.

Simppeliä, eikö? Olen itse huomannut, että haalin kasan käsityö- ja neulekirjoja, mutta en ikinä tee niistä yhtään mitään vaan käytän esim Ravelry:stä hankittuja ohjeita. Nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä oikeasti noista kirjoista jotain - ei niitä turhaan ole ostettu!

Asetan itselleni aikarajaksi puoli vuotta eli tästä päivästä eteenpäin kuusi kuukautta. Töiden pitää olla siis valmiit 5.9.2016. Koska puoli vuotta oli itselleni liian lyhyt aika, lisää voi lukea tästä postauksesta, en aseta itselleni enää aikarajaa. Pitäisi onnistua...! En aio nyt etukäteen suunnitella, mitä teen mistäkin kirjasta, ettei innostus häviä puolivälissä matkaa. Listaan tuohon alle kirjat ja jokaisen kirjan alle päivittelen sitten sitä valitsemaani työtä.

Alright, tässäpä sitten kirjahyllyn sisältöä:

Patalappuja à la Carte - Taito Uusimaa RY, Jaana Vehkasalo
- tiskirätti 'Vauhdissa mukana', aloitettu. 3.5.2016, valmis. 11.5.2016
- lankana Hjertegarn Blend Bamboo & Schachenmayer Original Catania Denim, menekki 30 g

Kerällä - Kotiin ja ylle - Jonna Hietala
- tiskirätti '39 Luottoliina', aloitettu 13.5.2016, valmis 13.5.2016
- lankana Rowan Summerlite DK, menekki 27 g

Sukupolvien silmukat - Pia Ketola ym.
- lapaset 'Pyhäjärven lapaset',  aloitettu 9.6.2016, valmis 24.7.2016
- lankana Gjestal Maija, menekki 65 g

Värjäämme luonnonväreillä - Eva Lambert & Tracy Kendall

Tyynykirja - Nina Granlund Saether
- tyyny, aloitettu 4.8.2016, valmis 19.8.2016
- lankana Happy Shiny Cotton, menekki 63 g

Suuri kinnaskirja - Vanhoja virolaisia kirjoneulemalleja - Reet Piiri

Neulojan käsikirja - Lesley Stanfield & Melody Griffiths
- neulotut käsineet, aloitettu. 20.3.2016, valmis. 7.4.2016
- lankana SandnesGarn Alpaca Silke, menekki 46 g

Virkkuri  - Molla Mills
- tablettipussi, aloitettu. 22.4.2016, valmis. 25.4.2016
- lankana Novita Tennessee & Schachenmayr Catania Denim, menekki 61 g

Mollie Makes Crochet - Mollie Makes Magazine
- pussukka 'Spike stitch iPad cosy', aloitettu 27.8.2016, valmis. 8.9.2016
- lankana Novita 7-veljestä, menekki 76 g

100 virkattua lumihiutaletta - Caitlin Sainio
- 3x lumihiutale 'Austru', aloitettu 23.6.2016, valmis 25.6.2016
- lankana Novita Virkkauslanka, menekki 23 g

Ideoita kotiin koko vuodeksi - Johanna Vireaho & Sari Tammikari

Suuri käpypitsikirja - Eeva Talts

Kaarnasydän ja sammalkranssi - Miia Seppälä

Villit Silmukat - Päähineitä

Hats and Scarves - Melissa Leapman

200 virkattua ruutua - Jan Eaton
- tiskirätit x3 'Valoja ja varjoja', 'Pelkistetty isoäiti' & 'Simpukkapitsi', aloitettu 29.4.2016, valmis 3.5.2016
- lankana mm. Hjertegarn Blend Bamboo, BC Garn Allino, Fibra Natura Bamboo Jazz Multi , menekki yhteensä 111 g

Villasukkakirja - Ann Budd
- villasukat 'Manteliset', aloitettu 8.3.2016, valmis. 00.00.0000
- lanka

Pitsinvirkkaus - Hildegard Åstrand

Stitch 'n bitch - Neulojan käsikirja - Debbie Stoller

Fair Islen neulemallit - Mary Jane Mucklestone

Islantilaisia neuleita - toim. Védis Jónsdóttir
- villapaita 'Laakso', aloitettu. 2/2016, valmis. 27.8.2016
- lankana Alafosslópi, menekki 800 g.

Helmikuun TOP

Helmikuu tuntui menevän ihan älyttömän nopeasti. Ihan hujauksessa. Samalla sitä huomasi, että se on kuulkaa lopun alkua tälle talvelle pikkuhiljaa! Aamulla kun menee seittemään töihin, on valosaa. Tänään sammu eka kertaa katuvalot kun pyöräilin töihin. Illalla on valosaa vielä kuudeltakin. Linnut laulaa. On ihan keväinen olo.

Helmikuussa ei tapahtunut mitään järin ihmeellisiä asioita. Kuvasin yhdet häät. Ehkä julkaisen niistä kuvia joskus myöhemmin - ne kun onnistuivat omasta mielestäni mainiosti. Töissä alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että osaakin jotain. Kotona on tullut tuijoteltua vaan Housea, sitä kun on niin törkeän monta jaksoa ennen sarjan loppumista. Ja kyllä, olen jäänyt koukkuun.

Sinällään ikäviäkin asioita on ollut, kun sain hieman uhkakuvia diabetes-lääkityksen aloittamisesta. Sokeriarvot vissiin olleet koholla. Nyt on sitten kauhea paine pudottaa painoa. Stressaa. Onneksi on hyvää musiikkia, käsitöitä, kynttilöitä, söpöt marsviinerit, vapaat viikonloput, valokuvausta - kaikkea sitä, mikä tekee onnelliseksi.

Helmikuun TOP9

Oisin kuulkaa kaivellut tähän traileria, mutta en löytänyt kuin unkariksi tekstitettyjä tai liikaa spoilaavia versioita. Siispä. Sarja, jonka tuijotteluun olen käyttänyt monta helmikuista tuntiani on sairaalamaailmaan sijoittuva House M.D. Sarjaa en ole vielä saanut loppuun asti, sillä noita jaksoja on ihan älytön määrä (177), joista jokainen kestää vajaan tunnin... mutta on sarjan loppuun saattaminen maaliskuun tavoitteissa! Luonnollistahan on, että sairaanhoitaja seuraa sairaalasarjoja, ja ainakin minä huvitan itseäni myös etsimällä sarjasta virheitä. Saa nähdä, mitä sitä taas Housen jälkeen osaa alkaa katsomaan.



Tätä postausta tehdessäni, mietin pääni puhki, mitä leffoja oikein helmikuussa katsoin. Kävin katsomassa leffassa The Danish Girlin, mutta siitä ei viitsi tähän kirjoittaa kun tein leffasta oman postauksenkin. Teatteriin asti menin katsomaan myös Deadpool- ja 45 years-leffat, mutta ne eivät nyt yllä tälle listalle, kunnes mieleeni juolahti ranskalainen sohvasurffaajani sekä hänen suosittelemansa ranskalainen leffa, joka englanniksi taipuu nimellä The Chorus. 

Hyväntuulinen, melko musikaalinen leffa (ei mustavalkoinen, vaikka trailerista niin voisi päätellä), jonka katsottuaan voi lähteä hyvillä mielin nukkumaan. Ehkä jotain komedian poikastakin tässä leffassa on. Suosittelen lämpimästi.






Tsekkiläinen Wohnout on hyvällä musiikillaan iloinnut mua läpi helmikuun. Svaz ceských bohému on yksi sen loistavista rallatuksista. En ymmärrä sanoista mitään, mutta onneksi on google translate ja erilaiset lyric-sivustot. Muita loistavia biisejä Wohnoutilta on myös yllämainittu Bárbíno?. Annan tälle bändille kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.

The Turtlesin vanhaakin vanhempi Happy Together tuli tutuksi 45 years-elokuvasta, jossa se soi vihoviimeisenä biisinä. Heti leffateatterista kotia päästyäni, minun täytyi googlata tuo tutunkuuloinen rallatus ja siitä eteenpäin se päätyi soittolistalleni. Ihan loistava biisi.

Islandsin Charm Offensive -kappale alkoi kuulostamaan useamman soittokerran jälkeen entistä paremmalta, joten ylensin sen indie-soittolistaltani jättebra-soittolistalleni. Biisistä tulee mieleen joku ihan muu bändi, en vaan saa sen nimeä päähäni. Aika perus indiehuttua, kylläkin hyvää sellaista.

En yleensä tykkää saksankielisestä musiikista, mutta Madsenin Love is A Killer on hyvä sekoitus saksaa ja enkkua, tarpeeksi tarttuvalla kertosäkeellä. Näköjään olen myös laajentanut eri maan kielisen musiikkitarjontani myös Saksan rajojen sisäpuolelle. Tää olis hyvä tanssibiisi! Kannattaa kuunnella!

Käsitöissä IN

Käsitöitä olen tehnyt helmikuussa hullun lailla, mutta oikeastaan tasan kahta työtä. Islantilainen villapaita on ollut haaveena jo pitkään, lankojakin olen siihen jonkun verran hamstrannut, mutta nyt vasta sain itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen tekemisen. Paita on yläreunan kaarroketta vaille valmis, kun lankani loppuivat ja nyt odottelen lisää lankoja Titityystä.

Toinen projekti on ollut syksyllä aloitettu peittoprojekti, joka muuten valmistui tänään! (JEE!) Päätin, että teen peiton helmikuussa loppuun, mutta ihan ei niihin päivämäärin ehtinyt, joten peitto tosiaan valmistui vasta maaliskuun puolella. Suurimman osan peitosta olin kyllä tehnyt jo ennen joulua - sekin vaan jäi olohuoneen nurkkiin pyörimään.

Suunnitelmia maaliskuulle

Ajattelin jatkossa valottaa myös hieman maaliskuun suunnitelmia ja tavoitteita. Sen kummempia tavoitteita ei nyt jo alkaneelle kuulle ole, mutta voin ilokseni ilmoittaa lähteväni Lontooseen torstaina. Eli kun en vieläkään ole saanut edellisreissuja postattua, joudutte sekoittamaan päänne entisestään kun alan tunkea Lontoo-juttuja Köpiksen, Tallinnan ja ties minkä muun sekaan! Myös lankakauppasuosituksia Lontoosta otetaan vastaan! (Mieluiten ennen reissua, siellä en juuri ole internetin päässä!)

Käsityösuunnitelmissa on saada villapaita valmiiksi, tyhjentää lankavarastoa esimerkiksi villasukkien merkeissä ja olla tuhlaamatta kaikkia rahoja lankaan! Nyt laihiksessa on pysytty hyvin, enkä ole ostanut kuin välttämättömät villapaitalangat!