Marsujen halloweenpuvut

25.11.2015


Ajattelin nyt tehdä vielä yhden postauksen marsuille tekemistäni halloweenpuvuista, vaikka halloween oli ja meni aikoja sitten. En itse juhli halloweeniä millään muotoa, en koristele kämppääni tai kaiverra kurpitsalyhtyjä, mutta kyllä sitä nyt silti pitää lemmikkien halloween-kuvat ottaa! Vappukuvatkin on napsittu, joten miksei halloween?

Havahduin tähänkin tosin vähän turhan myöhään. Väkersin hämähäkkipuvun edeltävänä iltana ja viimeistelin sen 5 minuuttia ennen kuvaamista. Dinosauruspuku valmistui jo keväällä, hetken mielijohteesta. Inspiraatiota hain Pinterestistä, mutta koska en ompelukonetta omista, tyydyin virkkaamiseen ompelemisen sijaan. Ompelemalla puvuista varmasti olisi saanut vielä tyylikkäämmät - ehkä sitten ensi vuodeksi!

Mainittakoon, että marsuilla oli puvut päällä alle 5 minuuttia, ja vain tätä tarkoitusta varten. En pue lemmikkejäni päivittäin hassuihin asuihin vaan ne saavat elellä ihan onnellista marsunelämää ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä.


Dinosauruspuku
Dinosauruspuvun idea lähti suoraan Pinterestistä - siellä näitä kuvia on muutama, ja koska en tosiaan ompelukonetta omista, lähdin virkkaamaan pukua. Marsut ei toki olleet ihan samaa mieltä, kun ilman mitään ohjeita virkkasin ja jouduin koko ajan sovittamaan pukua nähdäkseni, millainen siitä tulee. Aikamoinen homma tässä oli, mutta oli se sen arvoista!

Jos joskus jaksan, virkkaan etujalkojen ympärille jotkut lenkit, että puku pysyy paremmin päällä. Nyt nuo otukset pääsevät kiemurtelemaan puvusta pihalle alta aikayksikön (tai eihän siitä oikeastaan tarvitse kuin kävellä läpi). On se silti niin hulvattoman näköistä kun marsu kipittää eteenpäin puku yllään... Aiheesta on myös instagram-video.

Lanka : Novita 7-veljestä
Langan menekki : 77 g
Koukku : 3,5 mm
Ohje : päästä heitetty marsun 'muotojen' mukaan


Hämähäkkipuku
Hämähäkkipuvun idea tuli suoraan Halloweenistä. Piti olla jotain juhlaan sopivaa, suht helppoa tehdä, mutta mikä näyttäisi hauskalta. Ja koska yksi marsuistani on väritykseltään ruskea, musta hämähäkkipuku sopi paremmin kuin sukka jalkaan. Yhden illan virkkasin itse palleroita, jotka sitten täytin vanulla. Jalat ovat piippurassia, kuten kuvasta näkyy. Silmät liimasin nopeasti erikeeperillä hämähäkin päähän.

Oli muuten työn ja tuskan takana löytää noita silmiä! Tiimarin lopetettua Jyväskylästä, ei täällä oikein ole mitään askartelutarvikekauppaa (ei ole Sinooperia, ei Sinelliä). Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi tasan yksi Halloween-askartelupakkaus, joka maksoi maltaita, mutta oli ostettava silmien vuoksi. Tässä olis nyt jollekin yrittäjälle hyvä idea - perusta askartelukrääsäkauppa Jyväskylään, kiitos!

Puvun pistin marsun ylle piippurasseilla. Ihan superilahtunut ei marsu ollut tästä, mutta kyllä siinä salaatit syötiin ja vähän kuvia otettiin. Hämähäkin jalat heiluivat kivasti marsun liikkuessa.

Lanka : Novita 7-veljestä (alus), Novita Rose (päällinen)
Langan menekki : 37 g
Koukku : 4 mm
Ohje : päästä heitetty


Velhopuku
Tämä puku oli vähän floppi muiden hyvien joukossa. Aikaa ei kertakaikkiaan ollut enempää, joten nopeasti virkkailin taikurinhatun ja leikkasin kankaan viitaksi. Siinäpä se. Viitta olisi saanut olla hienompi ja ennenkaikkea isompi, mutta ajoi nyt tämän asian jotenkuten. Etenkin kun tämä kyseinen marsuherra ei viihdy kuvauksissa 10 sekuntia pidempään.

Lanka : Novita 7-veljestä (viitta trikookangasta)
Langan menekki : 3 g :D
Koukku : 4 mm
Ohje : aivan suoraan omasta päästä heitetty


Tämä postaus kertoo selkeästi, kuinka vähän minulla on sosiaalista elämää kun on aikaa tällaiseen hömpötykseen! No, kai sitä voisi ajan paremminkin käyttää.




Räsymattosukat

22.11.2015


Pitihän minunkin kun muutkin! Toisaalta, räsymattosukkien villitys on taitanut jo hieman laantua, sillä nyt hehkutuksen aiheena ovat Anelmat (ainakin FB:ssä), ja sitä sukkamallia minä tuskin tulen tekemään. Mutta ihanan kirjavat raitasukat oli tehtävä, ja vihdoin ne valmistuivatkin.

Lankana käytin Novitan 7-veljestä raitalankoja, kahta eri kerää, joissa toisessa on vähän kirkkaammat värit ja toisessa enemmän pastelliin viittaavat sävyt. Polvipituiset piti sukista ehdottomasti tulla, joten lankaakin meni hieman enemmän. Ihan mukavat neuloa kun pitkästä aikaa pelkkää oikeaa kierros toisensa jälkeen eikä mitään vaikeita palmikko/pitsihässäköitä. Kantapään tein pitkästä aikaa ranskalaisena kun siitä tulee jostain syystä siistimpi kuin normaalista. Pitäis opetella tekemään se ulkoa niin ei tarttis etsiä ohjeita, ja sais sukkiin istuvammat kantapäät!

Harmi, että Novitan raitalangat on niin törkeän kalliita, muuten näitä räsymattosukkia voisi tehdä enemmänkin. Jotenkin sitä ei henno maksaa melkein 8 euroa Novitan lankarullasta (mutta toki yli 20 € jostain muusta on ihan fine). Pitää yrittää bongata lankahamstereista sitten kun on omat varastot käytetty.

Sukkien kuvat nyt on mitä on. Minulla ei tosiaan ole sitä kuvaavaa miestä (tai miestä ylipäätään), kuvaavaa kaveria, jalustaa saati kaukolaukaisinta, ja kaikki sisätiloissa hommaan kelpaavat objektiivit on manuaalitarkenteisia, joten näihin on tyydyttävä. Hieman haasteellista on itse ottaa kuvia kun sukat on omassa jalassa, mutta ei voi mitään!

Nämä sukat muuten valmistui samalla kun sain katsottua (vihdoin ja viimein) Gossip Girlin kokonaan alusta loppuun. Melkonen urakka!


Lanka : Novita 7-veljestä Raita
Puikot : KnitPro Cubics koko 3,5 mm
Langan menekki : 203 g
Ohje : omasta päästä (+ täältä ohjeet ranskalaiseen kantapäähän)




Loppuun vielä kuva lumisesta Jyväskylästä. Winter is coming!

#PrayForParis

15.11.2015


Pakko kirjoittaa vielä muutama sananen aiheesta kun hieman omana lisänään käsityömessujen tunnelmaa latisti. Mikäs muukaa kuin Pariisin terrori-iskut. Lauantai-aamuna kun heräsin, tsekkasin facebookia ja heti hoksasin, mistä on kyse kun pariisilainen kaverini oli päivittänyt olevansa turvassa iskujen aikaan. Uutissivustot äkkiä paljasti, mistä oli kyse.

Koko päivän siinä sitten seurasin uutisia ja suurella järkytyksellä katsoin kuvia ja videoita. Ihan kamalaa. Epätodellinen olo. Olen itse käynyt useammalla paikalla, joissa pommi räjähti. Miksi pitää tappaa sivullisia, täysin viattomia ihmisiä?

Ranskalainen kaverini kertoi, ettei vielä illallakaan tiennyt, olivatko kaikki hänen pariisilaiset kaverinsa elossa. En pysty edes kuvittelemaan, miltä hänestä tuntui.

My thoughts are with Paris and France. 

Tampereen käsityömessut


Taitaa aika monen käsityöbloggaajan blogissa olla nyt asiaa Tampereen käsityömessuista, ja minä jatkan samalla linjalla, vaikka en edes ollut mikään tapahtuman virallinen bloggaaja (en ehtinyt ilmoittautua vaikka olisinkin halunnut). Mielenkiintoiset messut, mutta muutamasta asiasta jäi kyllä huono fiilis. Niistä lisää tässä postauksessa.

En ole itseasiassa ikinä päässyt käsityömessuille aiemmin, joten minulle tämä oli ihan ihkaensimmäinen kerta. Onhan meillä Jyväskylässä joulumessuja sun muita, missä on joitakin käsityömyyjiä, mutta ei nimenomaan mitään näin laajoja tapahtumia. Tapahtuma oli siis merkattu kalenteriin jo hyvissä ajoin, ja itseasiassa vielä voitin lipunkin messuille Tetri Designin kilpailusta. Äitin kanssa sitten lähdettiin matkaan lauantaina kahdeksan jälkeen, ja perillä oltiin yhdentoista pintaan.

Perillä ensimmäinen asia, josta jäi huono fiilis, oli pysäköinti. Seisottiin jonossa kymmenen minuuttia kun liikenteen ohjaus oli surkeaa. Autopaikka onneksi löytyi, kilometrin päässä itse messuhallista. Tässä oli mielestäni yksi suuri miinus, jossa voisi jatkossa parantaa. Kävellessä kohti messuhallia, parkkipaikkojen läpi, huomasi että likimain kaikki autot oli parkkeerattu liian väljästi, ja jos rakoja olisi tiivistetty, olisi autoja mahtunut parkkiin enemmän. Miksi tässä asiassa ei oltu tarkempia jos tiedettiin, että messuille odotettiin todella paljon porukkaa?

Onneksi ovilla ei tarvinnut jonottaa. Narikkakin toimi likimain hyvin, mitä nyt eivät järjestyksessä osanneet ottaa jonottajia vaan jos osasit tarpeeksi etuilla, pääsit ensin. Hieman kyllä epäilytti omaa takkia jättää narikkaan, kun vieressäni seisovalle tytölle henkilökunta kertoi hukanneensa hänen laukkunsa ja kehoitti vielä itse tulemaan sitä etsimään... Loppupeleissä takkini ja huivini säilyivät oikealla paikallaan ja lähtiessäni kaikki oli tallessa.

Itse messuilla oli porukkaa aivan älyttömästi. Kierreltiin ensimmäiseksi A-hallia, ihan systemaattisesti rivi riviltä. Olin aiemmin viikolla ollut sähköpostilla yhteydessä messujen järjestäjiin valokuvaus-asiasta. Kyselin, että saako messuilla yksityishenkilö kuvata ihan omaan tarkoitukseen (tai tällaiseen pieneen blogiin) ilman että akkredoituu median henkilöksi tai liittyy blogistiksi. Vastaus tuli yllätyksekseni nopeasti ja oli positiivinen; messuilla saa kuvata jos jokin yrittäjä ei ole sitä erillisellä lapulla, omalla kojullaan kieltänyt. Jos yksittäisiä tuotteita kuvaa, on kohteliasta kysyä yrittäjältä lupa. Luonnollisestikin.

Minä sitten heti alkumetreillä nappasin puhelimella pari kuvaa ihan yleisestä messuvilinästä, ja sain heti äkäisen yrittäjän/henkilökunnan/kojunpitäjän kannoilleni. Hän sanoi, että messuilla kuvaaminen on kokonaan kielletty - jotain lappujakin asiasta oli kuulemma seiniin kiinnitelty (pääovilla/narikalla/A-hallin sisäänkäynnillä ei tällaisia lappuja ollut, myöhemmin sellaisen löysin yhden katsomon alta, sivukäytävältä...), mikäli ei kuulu mediaan tai blogisteihin. Näytin henkilölle saamani sähköpostin ja nainen koitti kovasti väittää, että tuo tarkoitti sitä, että pokkarilla saa kuvata, mutta puhelimella ei. Miten se pokkari nyt tähän liittyy? Kyseisellä kojulla ei ollut erillisiä kuvauskielto-lappuja. Lain mukaanhan kuvaamista ei voi kieltää kun kyseessä on julkinen tapahtuma, mutta ihan periaatteesta kysyin lupaa etukäteen, ja onneksi kysyin! Enpä ostanut tältä kojulta yhtään mitään. Kuvaaminenkin kyllä jäi. Jäi vähän huono maku suuhun. (Muutamalla kojulla näin näitä 'ei saa kuvata'-kylttejä, jotka yrittäjä itse oli virittänyt, ja kunnioitan kyllä heidän toivettaan. Mutta nyt tuli virheellistä tietoa joko tältä yhdeltä henkilöltä tai koko messuväeltä...)

Että se kuvista. Kolmannen hallin kohdalla alkoi jo sen verran ärsyttää ihmisvilinä, kuumuus, hälinä ym, että olin ihan valmis kotiin. Tällaisena ei-lapsi-ihmisenä ärsytti myös lukuisat lastenvaunut (joista osa oli vielä täysin tyhjiä!) muutenkin ahtailla ja ihmisiä täynnä olevilla käytävillä. En lapsettomana ymmärrä, miksi niitä vauvoja ja vaunuja pitää tuollaiseen tapahtumaan ylipäätään raahata? Luulisi, ettei ole hyväksi lapsellekaan.

Messuilla ollessani kuvittelin ostaneeni ihan älyttömästi, mutta päästyäni kotiin, oli saalis huomattavasti pienempi kuin oletin. Lankojakaan en haalinut mukaani kuin vaivaiset kolme rullaa (+ 3 kg matonkudetta...). Rahaa varmasti meni kuitenkin ihan reilusti, maksoihan tuo yksikin lanka yli 20 €. En silti huomannut mitään järjettömän hyviä messutarjouksia. Kirjoja yleensä haalin kun ne on messuilla halvempia kuin kaupassa. Paljon oli akryylilankaa myynnissä, ja se nyt taas ei itseäni niin kiinnosta. Novitan pisteellä oli niin älyttömästi porukkaa, että päätin skipata sen kokonaan. Käsitöitä harvemmin ostan muutenkaan kun aina tulee fiilis, että tuon voisi tehdä itsekin. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa messuostoksista. Ainakin pari postikorttia puuttuu kuvista.





The Bucket List

7.11.2015

Oon jo pitkään ajatellut tekeväni ihan konkreettista listaa niistä ihan ultimaattisista haaveista, jotka haluaisin tämän elämän aikana toteuttaa. Jos joku on nähnyt elokuvan Bucket List, niin nyt on kyse samantyylisistä haaveista. Asioita, mitkä pitää nähdä/tehdä/kokea, ennenkuin kuolee.

Konkreettinen bucket-lista tuli mieleeni kun periaatteessa sain yliviivattua yhden kohteen pois listalta viimeisimmän Viron reissun myötä. Kun sitä kerta nyt bloggaa epäaktiivisen aktiivisesti, niin miksei omaa bucket-listaa tyrkkäisi blogin yhteyteen. Siispä, bucket-listani löytyy yläpalkin linkeistä. Tässä on selityksen kera muutama ilmiselvä asia listaltani:

kuva : Liam Davis / flickr.com
Pripyat - Tsernobyl, Ukraina
Pripyatissa eli Tsernobyl-ydinvoimalan viereisessä kaupungissa vierailu on kuulunut bucket-listalleni niin pitkään kuin muistan. Siitä asti kun historia (erityisesti Neuvostoliiton historia) alkoi kiinnostaa, on tämä kyseinen, surullinen tapaus Ukrainassa kuulunut aina must see-listalleni. Enemmän minua kiehtoo hylätty kaupunki ja haluaisin päästä vierailemaan siellä, vielä kun se on likimain kunnossa.

kuva : wonker / flickr.com
Himalaja
En ole ikinä nähnyt mitään vuoristoa eläessäni, edes lentokoneesta, joten ehdottomasti haluan päästä näkemään Himalajan ja kaikki ne kuuluisat lumihuiput. Haluan nähdä Mount Everestin, K2:sen, Lhotsen ym. Vielä parempaa olisi, jos pääsisi näkemään ne useammasta eri suunnasta.

kuva : ilkerender / flickr.com
Mt Everest Base Camp, Tiibet
Mt Everestin Base Camp on uusi tulokas listalla, ja mielenkiinto leirillä oleiluun on herännyt lukuisten dokumenttien, artikkelien ja tv-ohjelmien jälkeen. En usko, että tämän elämän aikana aloittaisin vuorikiipeilyn ja huippujen saavuttamisen, mutta olisi hienoa viettää vaikka edes jokunen päivä vuorikiipeilijöiden seurassa Base Campilla.

kuva : Greg Willis / flickr.com
Kirahvien valokuvaaminen Afrikassa
Afrikan eläimistö on kiehtonut minua jo kautta aikojen, ja siitä asti kun aloitin valokuvausharrastuksen, on bucket-listalle kuulunut kirahvien valokuvaaminen jossakin Afrikan savannilla. Unelmana olisi, että tämä tapahtuisi helikopterista sekä maan kamaralta, mutta saa nähdä.

kuva : Annie and Andrew / flickr.com
Trans-Siperia, Venäjä
Matkaaminen Siperian halki junalla - Moskovasta Vladivostokiin - on kuulunut bucket-listalle jo pitkään. Venäjän kielen opiskelu ei yhtään helpottanut halua, matkustaa tuolla kuuluisalla junareitillä. Ehkä jonain päivänä.

kuva : Bill Dickinson / flickr.com
Route 66, Yhdysvallat
Vannoutuneena road trip-ihmisenä, myös Route 66 on yksi niistä must see-kokemuksista. Ottaisi lennot reitin alkupäähän, vuokraisi/ostaisi halvan auton ja ajaisi koko tien päästä päähän. Amerikan roadtrip on kyllä suunnitteilla, mutta veikkaan, ettei se nyt tällä kertaa vielä suuntaudu Route 66:lle.


kuva : tsaiproject / flickr.com
Auschwitz, Puola
Kohde ei varmasti esittelyjä kaipaa, jokainen tietää, ylläolevan paikan järkyttävän käyttötarkoituksen. Olen jo muutaman keskitysleirin jäänteet/muistomerkit kiertänyt (Salaspils, Kaunas, Treblinka), mutta Auschwitz on ehdottomasti nähtävä, kun se vielä on pystyssä.

Aika matkustuspainoisia on nämä... Mutta toisaalta, matkustelu on se, mitä itse kaipaan elämältäni. En halua jämähtää samaan pikkukaupunkiin koko loppuiäkseni. En päässyt lapsena/nuorena matkustelemaan juurikaan, koska joka reissuun säästettiin useampi vuosi rahaa, joten nyt kun matkustelu periaatteessa on mahdollista, on maailmalle pakko päästä.

Onko muilla jonkinsorttisia bucket-listoja? Kirjoitettuna ylhäällä tai pään sisällä? Mitä on ehdottomasti nähtävä tai koettava ennenkuin se on liian myöhäistä? Ja jos sinulla sattuu olemaan samanlaisia intressejä ja matkakaverista puutetta niin ota ihmeessä yhteyttä! Kuka tietää, vaikka lähdettäisiin yhdessä reissulle!

Kuvat eivät ole ottamiani vaan ne on lainattu flickr.comista CC-lisenssien myötä.